Olin mainostanu parille paikalliselle mun tarjoamista valmennuksista pilkkahintaan, kun sain ekat soitot Merrin Tallilta, Auburn Estatelta sekä Vaahterapolulta. Pian sana oli levinny vähän lisää ja työkeikkoja kyseltiin yksityisten puolesta ihan Norjasta asti. Koko päivä mulla meni kalenterin ääressä ku otin valmennusaikoja ylös, oikeestaan sitä mukaan kun soittoja tuli. Neljän tunnin jälkeen mulla oli tusinan verran valmennuksia Suomessa ja yksi Norjaan. Ulkomaille lähteminen vaatis hieman enemmän järjestelyitä, mut uskoin Mintun olevan ihan ok asian kanssa. Kyseessä kuitenkin olisi maksimissaan kaks vuorokautta. Ellei nainen edelleen mököttelis mulle viimesimmästä. Siinä tapauksessa joutusin lahjoo Kristianin kattoo hevosten perään. Tai Niilon. Krisu varmaan olis halukkaampi, sillä siihen mennessä Minttu olisi seinän toisella puolella.
Olin just laittamassa blondille viestiä, ku auton hurina herätti Assin, joka heti ravas ovelle huutamaan päästäkseen ulos. Komensin narttua pitämään pienempää ääntä ja päästin sen pihalle vasta, kun koira istu hiljaa mun jalkojen juuressa anteekspyytävänä (vaikkei se ollutkaan pahoillaan). Päätin karata itse pois näkyvistä, joten pysyttelin visusti sisällä omalla puolellani, kunnes viimeinenkin laatikko oli kannettu. Kristian näytti liian tyytyväiseltä ollessaan kolmen naisen seurassa ainoa miespuolinen henkilö, joka saisi machoilla vapaasti kuin mikäkin egokuningas (vaikkei kaverilla sitä niin kutsuttua munaa ollut). Ilman suurempaa kiirettä päätin piipahtaa katsomassa rakennuksen toisen puoliskon tämän hetkisen tilanteen. Banaanilaatikoita oli vähemmän kuin olin ajatellut. Eikö nainen omistanut mitään? Sen perusteella, miten täyteen satulahuone oli Kuiskeen tavaroista tullut, olin uskonut blondin olevan hamsteri/orava myös omien tavaroidensa suhteen. Satuin paikalle juuri sopivasti; toinen Mintun kavereista puhui ruoasta ja tupareista. Voe helevetti jos ne sellaset laittais pystyyn. Tiiä kuinka monta bimboa tontille oikein eksyisi. Ite voisin hyvällä omatunnolla vetästä pienet kalsarikännit omalla puolella (kuunnellen naisten "ou mai gaad" ja "siis älä viitti" kommentteja). "Tuparit ?" katsoin Minttua epäillen. En uskonut tämän olevan tupari-ihmisiä. Olin kai väärässä. "Ai, unohditko sä kertoa monelta hiljaisuus alkaa ?" kuului vastaus. Hmph. En edes viittiny vastata tohon kysymykseen. Päädyin kohauttamaan harteitani. Ei perkele, toivottavasti Minttu ei kutsu mua paikalle. Mitenköhän voisin kieltäytyä mahdollisimman selkeästi? Comments are closed.
|
AvainsanatRoolipelit10 U U S I N T A
Grillimaisterit (osa 1) - 17.05.2019 Tarhatalkoot - 07.05.2019 Mestarikokki - 28.11.2018 Pikkujoulut (osa 2) - 16.11.2018 Pikkujoulut (osa 1) - 16.11.2018 Roadtrip - 10.11.2018 Valvovan silmän alla - 04.10.2018 Yöeläjät - 30.09.2018 Astetta nolompi saunailta - 26.09.2018 Mintun tupaantulijaiset - 31.8.2018 |