Mestarikokki?
28.11.2018
28.11.2018
Anton: Mintulla ei oo mitään käsitystä siitä, mitä mun mielessä oikein pyörii ku ees ajattelen naista. Ainaki toivon ettei oo. Naisilla kai on joku ihmeen kuudes aisti, et ne huomaa tällaset jutut. Niin mulle on kerrottu. Ja Krisu toitottaa sitä vähän väliä.
Niimpä mä aioin tehä sen Mintulle selväks. Kokkaisin sille oikein hienon aterian ja tarjoisin jotain hyvää viinii tai olutta tai jotain siinä kyljessä. Ja ehkä kertoisin sille, mitä mun mielessä oikein oli viime aikoina kehittyny ja mitä olin ite vasta vähän aikaa sitten itelleni myöntänyt.
Niimpä mä seisoin hellan edessä ja tuijotin isoo vuokaa täynnä makaronilaatikkoa. Että mä oon kyllä yks idiootti. Hieno ateria? Tätä hienompaa ei multa voinu kukaan odottaa, sillä tässä oli ehoton maksimi mun ruoanlaittotaitojen kanssa. Joku pestopasta ehkä olis voinu onnistuu, mut en ottais riskiä, et pilaisin sen jotenkin. Tungin vuoan uuniin ja nyt mulla olis about tunti aikaa saaha Minttu mun kans syömään.
Suljin etuoven mun perästä ja vajaan tusinan askeleen päässä olis mun määränpää; Mintun puolikkaan etuovi. Se on nyt tai ei koskaan. Vedin pariin kertaan syvään henkeä astellessani puisen oven taa ja vielä kerran ennen kuin koputin oveen.
Niimpä mä aioin tehä sen Mintulle selväks. Kokkaisin sille oikein hienon aterian ja tarjoisin jotain hyvää viinii tai olutta tai jotain siinä kyljessä. Ja ehkä kertoisin sille, mitä mun mielessä oikein oli viime aikoina kehittyny ja mitä olin ite vasta vähän aikaa sitten itelleni myöntänyt.
Niimpä mä seisoin hellan edessä ja tuijotin isoo vuokaa täynnä makaronilaatikkoa. Että mä oon kyllä yks idiootti. Hieno ateria? Tätä hienompaa ei multa voinu kukaan odottaa, sillä tässä oli ehoton maksimi mun ruoanlaittotaitojen kanssa. Joku pestopasta ehkä olis voinu onnistuu, mut en ottais riskiä, et pilaisin sen jotenkin. Tungin vuoan uuniin ja nyt mulla olis about tunti aikaa saaha Minttu mun kans syömään.
Suljin etuoven mun perästä ja vajaan tusinan askeleen päässä olis mun määränpää; Mintun puolikkaan etuovi. Se on nyt tai ei koskaan. Vedin pariin kertaan syvään henkeä astellessani puisen oven taa ja vielä kerran ennen kuin koputin oveen.
Minttu: Havahduin koputukseen sohvalla. Olinko mä oikeasti nukahtanut? Työvuoro oli venähtänyt kaksi tuntia pidemmäksi kuin olin odottanut ja ilmeisesti verottanut osansa. Mun oli ollut tarkoitus syödä jotain heti töiden päätteeksi, sillä onnettomat eväsleivät eivät olleet oikein riittäneet, mutta sen sijaan mä olin torkahtanut sohvalle kuin mikäkin amatööri.
Niin. Ovi. Vääntäydyin hitaasti ylös, koska mun kaikkia lihaksia kolotti. Suurehkon tallin lomittaminen itsekseen oli fyysisesti rankkaa, vaikka olinhan mä ennenkin jaksanut. Ehkä mä olin tulossa vanhaksi tai hevoseton elämä pehmentämässä mua.
Nykäisin oven auki hiuksiani haroen.
“Ai, terve”, ynähdin katseeni osuessa Antoniin, joka seisoi kuistilla kuin se hengailisi useinkin mun ovellani. Mikä oli ihan vähän pelottava ajatus.
“Ootko sä jotain vailla?” kysyin yrittäen ymmärtää, miksi mies seisoi siinä. Olinko mä unohtanut jotain? Iltatallin? Tillin tai Benkun liikutuksen? Assin ruokkimisen? Mitä muuta mä olin koskaan luvannut hoitaa Antonin puolesta.
Niin. Ovi. Vääntäydyin hitaasti ylös, koska mun kaikkia lihaksia kolotti. Suurehkon tallin lomittaminen itsekseen oli fyysisesti rankkaa, vaikka olinhan mä ennenkin jaksanut. Ehkä mä olin tulossa vanhaksi tai hevoseton elämä pehmentämässä mua.
Nykäisin oven auki hiuksiani haroen.
“Ai, terve”, ynähdin katseeni osuessa Antoniin, joka seisoi kuistilla kuin se hengailisi useinkin mun ovellani. Mikä oli ihan vähän pelottava ajatus.
“Ootko sä jotain vailla?” kysyin yrittäen ymmärtää, miksi mies seisoi siinä. Olinko mä unohtanut jotain? Iltatallin? Tillin tai Benkun liikutuksen? Assin ruokkimisen? Mitä muuta mä olin koskaan luvannut hoitaa Antonin puolesta.
A: Minttu avas oven selkeesti vasta heränneenä. Hiustyylistä ei voinut erehtyä. Siitä huolimatta nainen oli ilo silmälle. Ja varmaan sen takia unohduin kattomaan toista hieman liian pitkäksi aikaa.
“Krhm, nii joo… Tota mä tein epähuomiossa pikkuse liikaa safkaa”, todella smooth. Häpeäisit mies. Sitä paitsi, vielä menis tunti ennen ku se ruoka on syömäkelposta. Mitä mä nyt jo tein oven takana.
“Tai siis sitä tulee vähän liikaa. Se on nyt uunissa, mut tota jos haluut nii siitä olis sullekki enemmä ku kylliks, veikkaisin.”
Mua ihan hävetti miten mä olin niin huono tässä. Oikeestaan ikinä mun ei ollu tarvinnu hoitaa näitä juttuja. Tähän mennessä naiset oli tehny alotteen joten mun oli helpompi vaan mennä mukana ja kattoo miten pahasti käy. Jokainen niistä suhteista olikin päätyny huonosti, kuten varmaan huomaa. Asun yksin koirani kanssa keskellä ei mitään ja epätoivoisen epätoivoisesti ainakin yritän liehitellä naapurin tyttöä. Kirjaimellisesti.
“Krhm, nii joo… Tota mä tein epähuomiossa pikkuse liikaa safkaa”, todella smooth. Häpeäisit mies. Sitä paitsi, vielä menis tunti ennen ku se ruoka on syömäkelposta. Mitä mä nyt jo tein oven takana.
“Tai siis sitä tulee vähän liikaa. Se on nyt uunissa, mut tota jos haluut nii siitä olis sullekki enemmä ku kylliks, veikkaisin.”
Mua ihan hävetti miten mä olin niin huono tässä. Oikeestaan ikinä mun ei ollu tarvinnu hoitaa näitä juttuja. Tähän mennessä naiset oli tehny alotteen joten mun oli helpompi vaan mennä mukana ja kattoo miten pahasti käy. Jokainen niistä suhteista olikin päätyny huonosti, kuten varmaan huomaa. Asun yksin koirani kanssa keskellä ei mitään ja epätoivoisen epätoivoisesti ainakin yritän liehitellä naapurin tyttöä. Kirjaimellisesti.
M: Anton puhui uunissa olevasta ruuastaan.“Aijaa?” tyrskähdin ihmetellen vuokraisäntäni outoutta. “En mä kyllä ole syönyt kunnolla koko päivänä.”
Anton oli selvästi jonkinasteinen meedio, sillä puhe ruuasta oli saanut mun mahani vihlomaan nälästä. Tätä menoa mä kupsahtaisin lattialle energianvajeen vuoksi.
Oli kai ihan hellyyttävää, että Anton ajatteli mua niin. Olikohan sillä jotenkin erityisen yksinäistä tänään? Vai aikoikohan se ruuan varjolla tuputtaa mulle jotain tuttunsa hevosta? Pääasia oli, ettei mun tarvitsisi kertoa mitään siitä ravurin retaleesta.
“Käykö jos mä vaihdan vaatteet ja tulen kohta?” ähkäisin tajutessani, että olin edelleen samoissa vaatteissa, joissa olin kotiutunut töistä. Eihän tässä millekään illalliselle oltu menossa, mutta voisin mä vaivautua vaihtamaan jotain puhtaampaa päälle. Ja ehkä käymään nopeasti suihkussa.
Anton oli selvästi jonkinasteinen meedio, sillä puhe ruuasta oli saanut mun mahani vihlomaan nälästä. Tätä menoa mä kupsahtaisin lattialle energianvajeen vuoksi.
Oli kai ihan hellyyttävää, että Anton ajatteli mua niin. Olikohan sillä jotenkin erityisen yksinäistä tänään? Vai aikoikohan se ruuan varjolla tuputtaa mulle jotain tuttunsa hevosta? Pääasia oli, ettei mun tarvitsisi kertoa mitään siitä ravurin retaleesta.
“Käykö jos mä vaihdan vaatteet ja tulen kohta?” ähkäisin tajutessani, että olin edelleen samoissa vaatteissa, joissa olin kotiutunut töistä. Eihän tässä millekään illalliselle oltu menossa, mutta voisin mä vaivautua vaihtamaan jotain puhtaampaa päälle. Ja ehkä käymään nopeasti suihkussa.
A: Halusin hyppiä ilosta. Minttu sano joo! No ei se mikään kosinta ollut, mutta yks askel lähemmäs. Hetkine. Ei. Mä en sais ajatella mitään tollasta. Mitä jos Minttu onki ihan kamala ihminen parisuhteessa? Ei se voinu olla.
“Käykö jos mä vaihdan vaatteet ja tulen kohta?”
Nyt takas tähän hetkeen, ennen kuin se ehtii peruu myöntävän vastauksensa.
“Joo on ok, tietenki, mä meen tohon kämpille kattoo ettei se pala tonne boksiin”, hätäsin lause koko päivänä ja ennen kuin Minttu ehti sanoo mitään, mä karkasin oven suusta omalle ovelleni ja luikin sisälle.
Miten voi olla näin nolo. En ymmärrä. En tuu koskaan ymmärtää. Huoh. Astelin suoraan jääkaapille, sillä laatikko tuskin olis palamassa yhtään mistään viiden minuutin paiston jälkeen. Kaapissa komeili valkoviinipullo sekä yhtä tölkkiä vajaa siksi olutta. Olut olis varmempi vaihtoehto. Vai?
“Käykö jos mä vaihdan vaatteet ja tulen kohta?”
Nyt takas tähän hetkeen, ennen kuin se ehtii peruu myöntävän vastauksensa.
“Joo on ok, tietenki, mä meen tohon kämpille kattoo ettei se pala tonne boksiin”, hätäsin lause koko päivänä ja ennen kuin Minttu ehti sanoo mitään, mä karkasin oven suusta omalle ovelleni ja luikin sisälle.
Miten voi olla näin nolo. En ymmärrä. En tuu koskaan ymmärtää. Huoh. Astelin suoraan jääkaapille, sillä laatikko tuskin olis palamassa yhtään mistään viiden minuutin paiston jälkeen. Kaapissa komeili valkoviinipullo sekä yhtä tölkkiä vajaa siksi olutta. Olut olis varmempi vaihtoehto. Vai?
M: Anton oli ollut niin helkkarin outo, että mun teki mieli lukittautua suihkuun loppuillaksi. Ruoka oli kuitenkin liian houkutteleva tarjous etenkin, kun mun jääkaappi ammotti tyhjyyttään ja mahdollinen illallinen olisi täytynyt taikoa miltei tyhjästä.
Niinpä mä suoriuduin suihkusta viidessä minuutissa, vedin neuleen ja luottofarkut jalkaan ja kuivasin hiuksia hetken. Oli suhteellisen helppoa mennä naapuriin syömään, kun ei tarvinnut välittää muusta kuin siitä, että päällä oli edes jotain.
Kokeilin Antonin oven kahvaa ja koska se oli auki, astuin häpeilemättä sisälle.
“Täällä ollaan”, huhuilin eteisestä saaden vastaani Assin, joka hytkyi jaloissani kuin ei olisi nähnyt mua viikkoihin vajaan vuorokauden sijaan.
“Mitä ruokaa sä laitat?” utelin matkalla keittiöön. Mulla ei ollut mitään käsitystä, millainen kokki Anton oli, mutta toisaalta mä tyydyin aika vähään.
Niinpä mä suoriuduin suihkusta viidessä minuutissa, vedin neuleen ja luottofarkut jalkaan ja kuivasin hiuksia hetken. Oli suhteellisen helppoa mennä naapuriin syömään, kun ei tarvinnut välittää muusta kuin siitä, että päällä oli edes jotain.
Kokeilin Antonin oven kahvaa ja koska se oli auki, astuin häpeilemättä sisälle.
“Täällä ollaan”, huhuilin eteisestä saaden vastaani Assin, joka hytkyi jaloissani kuin ei olisi nähnyt mua viikkoihin vajaan vuorokauden sijaan.
“Mitä ruokaa sä laitat?” utelin matkalla keittiöön. Mulla ei ollut mitään käsitystä, millainen kokki Anton oli, mutta toisaalta mä tyydyin aika vähään.
A: Mä ehin panikoida moneen otteeseen kaikista mahollisista asioista sen vajaan kymmenen minuutin aikana, joka Mintulta meni päästä eteiseen huhuilemaan. Assi tietenkin lähti ensimmäisenä vastaan. Mä kaivoin kaapista valkkarin esille sekä kaks tölkkiä olutta. Mun kääntyessä ympäri, Minttu olikin löytäny tiensä jo keittiöön. Kyllä, hätkähin toista, sillä en ollu kuullu naisen tuloa näin pitkälle asuntoon.
“Todella vaatimatonta makaroonilaatikkoa. Kaljaa? Viiniä? Mä en oikein tiiä mikä tällasen kanssa olis paras vaihtoehto. Vettä ja maitoakin löytyy, tietenkin”, lopeta jo se puhuminen. Tätä menoo Minttu pitäis mua ihan seinähulluna.
“En oo mikää huippukokki tai mitään, mut ainaki oon säilyny hengissä.” Olipas se hauska juttu. Aloin kaivamaan kahta viinilasia kaapista, kunnes muistin viimeisenkin särkyneen pudotettuani sen lattialle märistä käsistäni. Jos omistin hienot lasit, niitä en koneeseen tunkisi. Ehkä olis kannattanu. Niimpä kaks vesilasia sai kelvata ihan hyvin. Toivottavasti ne sopi Mintulle.
“Todella vaatimatonta makaroonilaatikkoa. Kaljaa? Viiniä? Mä en oikein tiiä mikä tällasen kanssa olis paras vaihtoehto. Vettä ja maitoakin löytyy, tietenkin”, lopeta jo se puhuminen. Tätä menoo Minttu pitäis mua ihan seinähulluna.
“En oo mikää huippukokki tai mitään, mut ainaki oon säilyny hengissä.” Olipas se hauska juttu. Aloin kaivamaan kahta viinilasia kaapista, kunnes muistin viimeisenkin särkyneen pudotettuani sen lattialle märistä käsistäni. Jos omistin hienot lasit, niitä en koneeseen tunkisi. Ehkä olis kannattanu. Niimpä kaks vesilasia sai kelvata ihan hyvin. Toivottavasti ne sopi Mintulle.
M: “Kai sitä voi yhden kaljan riipasta”, naurahdin huvittuneena Antonin hössötyksestä. Se oli jo pelastanut mut miltei varmalta nälkäkuolemalta.
“Vaikka ei ole kyllä tullut otettua niiden pikkujoulujen jälkeen”, myönsin pienesti irvistäen. Kumarruin rapsuttamaan Assia, joka vaati osuuttaan huomiosta.
“Mites noi nelijalkaset? Mä en taas tänään ois jaksanut mitenkään ratsastaa, onneks en lupautunut eilen”, rupattelin koiran rapsutuksen lomasta. “Yks työkeikka venähti, ihme että kotiuduin sieltä tämän päivän puolella.”
Välillä oli absurdia ajatella, että olin elänyt vielä syksyn hevosenomistajan arkea ja hoitanut Kuiskeen töiden ohessa. Nyt, kun mä en olisi ehtinyt saatika jaksanut liikuttaa jonkun muun hevosia, tuntui ajatus aika kaukaiselta. Toisaalta silloin, kun mulla oli aikaa olla omalla tallilla, mä kaipasin mahdollisuutta puuhastella oman hevosen kanssa ja tehdä mitä mä milloinkin halusin.
“Vaikka ei ole kyllä tullut otettua niiden pikkujoulujen jälkeen”, myönsin pienesti irvistäen. Kumarruin rapsuttamaan Assia, joka vaati osuuttaan huomiosta.
“Mites noi nelijalkaset? Mä en taas tänään ois jaksanut mitenkään ratsastaa, onneks en lupautunut eilen”, rupattelin koiran rapsutuksen lomasta. “Yks työkeikka venähti, ihme että kotiuduin sieltä tämän päivän puolella.”
Välillä oli absurdia ajatella, että olin elänyt vielä syksyn hevosenomistajan arkea ja hoitanut Kuiskeen töiden ohessa. Nyt, kun mä en olisi ehtinyt saatika jaksanut liikuttaa jonkun muun hevosia, tuntui ajatus aika kaukaiselta. Toisaalta silloin, kun mulla oli aikaa olla omalla tallilla, mä kaipasin mahdollisuutta puuhastella oman hevosen kanssa ja tehdä mitä mä milloinkin halusin.
A: Pikkujoulut. Aivan. Nimenomaan. Silloin toisella oli mennyt lujaa. Ja seuraavana aamuna mä olin kyennyt olemaan ihan coolisti toisen seurassa. Mikä mua nyt sit vaivas? Se, et olin ite vihdoin tajunnut mitä mun päässä oikein pyöri ja sydän halus? Vai olinko vaan kadottanu niin kutsutun munan johonkin matkan varrelle. Hymähin vaan Mintun kommentille ja ojensin toiselle avatun oluen.
“Mä liikutin ne jo tänään. Ne on ihan ok. Oukkeilis doukkelis. Vähän jähmeiltä ne tuntu, mut ei ne muuten oudoilta vaikuttanu.” Ainakaan niin oudolta kun mä. Hakkasin henkisesti päätäni seinään ja manasin itseni alimpaan Helvettiin.
“Välillä se on ihan siunaus, ettei välttämättä tarvii lähtee koko päivänä mihinkään. Niiku töihin. Samalla tavalla kuin sä. Eikä noita valmennuksiakaan ihan jonoks asti oo ollut. Koko homma hiljentyny nyt kun talvi on tulossa.” Puheripuliiii… Ole jo hyvä mies hiljaa.
“Mä liikutin ne jo tänään. Ne on ihan ok. Oukkeilis doukkelis. Vähän jähmeiltä ne tuntu, mut ei ne muuten oudoilta vaikuttanu.” Ainakaan niin oudolta kun mä. Hakkasin henkisesti päätäni seinään ja manasin itseni alimpaan Helvettiin.
“Välillä se on ihan siunaus, ettei välttämättä tarvii lähtee koko päivänä mihinkään. Niiku töihin. Samalla tavalla kuin sä. Eikä noita valmennuksiakaan ihan jonoks asti oo ollut. Koko homma hiljentyny nyt kun talvi on tulossa.” Puheripuliiii… Ole jo hyvä mies hiljaa.
M: Mä sain ihan kunnon selostuksen Antonin hevosista, mutta eihän siitä ollut haittaakaan. Ei mulla ollut kommentoitavaa asiaan, koska olin ollut Benkun satulassa useampi päivä sitten, enkä silloinkaan puolta tuntia pidempään.
“No joo”, hymähdin harteitani kohauttaen. “Voisihan joku toinen ammatti olla kevyempi, mutta ei tätä enää osaa olla tekemättä.”
Jep, joku muu päivätyö olisi varmaan tuntunut vähemmän lihaksissa, mutta varmaan käynyt päänuppiin enemmän. Ei musta olisi ollut toimistotyöntekijäksi kirveelläkään. Ja valmentajaksi vielä vähemmän.
“Luulis että näillä korkeuksilla ei ole valmentajia joka sormelle”, totesin suoristuen pois Assin luota. Koira jolkotti omalle paikalleen ja mä istuuduin keittiön pöydän ääreen.
“Ehkä sun täytyis keskittyä hankkimaan uusia asiakkaita”, virnuilin. Antonin käytöksellä se olisi varmaan ihan hemmetin helppoa..
“No joo”, hymähdin harteitani kohauttaen. “Voisihan joku toinen ammatti olla kevyempi, mutta ei tätä enää osaa olla tekemättä.”
Jep, joku muu päivätyö olisi varmaan tuntunut vähemmän lihaksissa, mutta varmaan käynyt päänuppiin enemmän. Ei musta olisi ollut toimistotyöntekijäksi kirveelläkään. Ja valmentajaksi vielä vähemmän.
“Luulis että näillä korkeuksilla ei ole valmentajia joka sormelle”, totesin suoristuen pois Assin luota. Koira jolkotti omalle paikalleen ja mä istuuduin keittiön pöydän ääreen.
“Ehkä sun täytyis keskittyä hankkimaan uusia asiakkaita”, virnuilin. Antonin käytöksellä se olisi varmaan ihan hemmetin helppoa..
A: Uusia asiakkaita. Niimpä.
“Oon mä parille tyypille huikannu jos viittivät mainostella, mut siihe se on jääny.” Otin itelleni myös oluen keittiön tasolta ja istuuduin naisen vastapäätä pöydän ääreen. “Enkä mä viiti lähtee omia oppejani kenellekään tuputtamaan. Paha mieli siitä vaan tulee.”
Ryystin olutta hiljasuudessa. Ei tän näin kiusallista pitänyt olla. Eihän?
“Mites Eskolle? En oo nähny sitä sen jälkeen kun...”, olin luullu sitä Mintun mieheksi. Miten voi olla niin tyhmä. Olis varmaan kannattanu ottaa asiasta vähän lisää tietoa, ennen kuin lähti julistamaan sitä asianomaiselle itselleen.
Hitto että oli nolottanu sen jupakan jälkeen. Olisin voinu vajota maan alle ja niin mä olin lähes tehnyt. Luojalle kiitos se mies ei ollu ottanu sitä pahalla ja tajunnu olla mainitsematta siitä mulle mitään enempää. Fiksu mies se kyllä oli. Varmaan karkottais mut maasta jos se ikinä luulis mun seurustelevan Mintun kanssa.
Entä jos siitä tulis totta? Saisin häädön Suomesta ja eläisin pikkuhiluilla jossain Jemenissä ikävöiden kaikkea mitä mulla täällä oli…
“Oon mä parille tyypille huikannu jos viittivät mainostella, mut siihe se on jääny.” Otin itelleni myös oluen keittiön tasolta ja istuuduin naisen vastapäätä pöydän ääreen. “Enkä mä viiti lähtee omia oppejani kenellekään tuputtamaan. Paha mieli siitä vaan tulee.”
Ryystin olutta hiljasuudessa. Ei tän näin kiusallista pitänyt olla. Eihän?
“Mites Eskolle? En oo nähny sitä sen jälkeen kun...”, olin luullu sitä Mintun mieheksi. Miten voi olla niin tyhmä. Olis varmaan kannattanu ottaa asiasta vähän lisää tietoa, ennen kuin lähti julistamaan sitä asianomaiselle itselleen.
Hitto että oli nolottanu sen jupakan jälkeen. Olisin voinu vajota maan alle ja niin mä olin lähes tehnyt. Luojalle kiitos se mies ei ollu ottanu sitä pahalla ja tajunnu olla mainitsematta siitä mulle mitään enempää. Fiksu mies se kyllä oli. Varmaan karkottais mut maasta jos se ikinä luulis mun seurustelevan Mintun kanssa.
Entä jos siitä tulis totta? Saisin häädön Suomesta ja eläisin pikkuhiluilla jossain Jemenissä ikävöiden kaikkea mitä mulla täällä oli…
M: Puskaradio oli ihan hyvä mainoskanava, mutta olisin mä Antonina miettinyt jotain muutakin. Vaikka naamakirjaa, sen verran mäkin sen päälle ymmärsin. Siellä hevosihmiset pesivät, myös täällä susirajalla.
“Eskolle?” toistin hölmönä. “Mitäs sille, yksi sen nuorempi ori on voittanut pari ensimmäistä starttia.”
En ollut puhunut miehelle itse hetkeen, mutta olin kyllä seurannut TotoTV:tä silmä kovana. Tiesin kyseisen orin, sillä se oli Eskon oma kasvatti ja mä olin seurannut sen kasvua.
Anton hiljeni hetkeksi. Mä tartuin olueeni ja maistoin sitä epäröiden, koska pikkujoulujen jälkeen mikään alkoholijuoma ei ollut käynyt pienessä mielessäkään.
“Niistä valmennuksista”, mutisin yrittäen keksiä jotain jutun juurta. “Kannattaisko tunkea ilmoitus vaikka johonkin Itä-Suomen hevosihmisten Facebook-ryhmään? Ei siitä varmaan haittaakaan olis.”
En mä tiennyt halusiko Anton mitään kotikutoisia markkinointivinkkejä, mutta olinpahan kantanut korteni kekoon tämänkin asian suhteen.
“Eskolle?” toistin hölmönä. “Mitäs sille, yksi sen nuorempi ori on voittanut pari ensimmäistä starttia.”
En ollut puhunut miehelle itse hetkeen, mutta olin kyllä seurannut TotoTV:tä silmä kovana. Tiesin kyseisen orin, sillä se oli Eskon oma kasvatti ja mä olin seurannut sen kasvua.
Anton hiljeni hetkeksi. Mä tartuin olueeni ja maistoin sitä epäröiden, koska pikkujoulujen jälkeen mikään alkoholijuoma ei ollut käynyt pienessä mielessäkään.
“Niistä valmennuksista”, mutisin yrittäen keksiä jotain jutun juurta. “Kannattaisko tunkea ilmoitus vaikka johonkin Itä-Suomen hevosihmisten Facebook-ryhmään? Ei siitä varmaan haittaakaan olis.”
En mä tiennyt halusiko Anton mitään kotikutoisia markkinointivinkkejä, mutta olinpahan kantanut korteni kekoon tämänkin asian suhteen.
A: Facebook? Se toden totta voisi toimia. Ainakin jollain tavalla. Viimeks kun olin avannu kyseisen sosiaalisen median, olin miettiny pääni puhki poistaisinko ilmoituksen tallipaikasta sekä vuokrattavasta asunnosta. Kymmenen minuuttia sen jälkeen Minttu oli soittanut.
Olin taas jääny kattomaan naista silmiin, ennen kuin tajusin vajonneeni ajatuksiin.
“Facebook… Se vois ehkä jopa toimia. Pitääpä vähän miettiä ja tutkailla.” Mutisin ajatuksiani ääneen ja hieroin leukaani. Sosiaalinen media ei ollu mulle mikään lempipaikka vaikka mm. sitä kautta olis voinu aikanaan saada sponsorin kisoja ja varusteita ajatellen. Mutta hyvimpä mä pärjäsin ilmankin.
“Tai sitten alan vaan laskuttaa sulta kaikkia niitä valkkoja mitä oon pitäny”, totesin huvittuneena toinen suupieli koholla. Halusin saada Mintun nauramaan, mutten oikein tiennyt miten.
Olin taas jääny kattomaan naista silmiin, ennen kuin tajusin vajonneeni ajatuksiin.
“Facebook… Se vois ehkä jopa toimia. Pitääpä vähän miettiä ja tutkailla.” Mutisin ajatuksiani ääneen ja hieroin leukaani. Sosiaalinen media ei ollu mulle mikään lempipaikka vaikka mm. sitä kautta olis voinu aikanaan saada sponsorin kisoja ja varusteita ajatellen. Mutta hyvimpä mä pärjäsin ilmankin.
“Tai sitten alan vaan laskuttaa sulta kaikkia niitä valkkoja mitä oon pitäny”, totesin huvittuneena toinen suupieli koholla. Halusin saada Mintun nauramaan, mutten oikein tiennyt miten.
M: “Niin, ei se ole kuolemassa vaikka niin väitetään”, tokaisin, vaikka enhän mä tiennyt somemaailmasta omaa kokemustani enempää. Hyvin yritykset ja yrittäjät näyttivät sen mainonnalla pelaavan, joten ehkä Antonillakin oli toivoa.
“Laskuta samalla hevosenvuokrat niin mulla ei ole varaa maksaa vuokraa asumisesta”, lähdin mukaan virnuiluun. Tuhahdin huvittuneena, kun Antonin virne tuntui vain leviävän eikä mies laskenut katsettaan musta. Mikä sitä oikeasti riivasi? Oliko se noin iloinen päästessään syömään jonkun muun seurassa?
Vilkaisin uunin suuntaan nälän nostaessa päätään mahassani. Olut ei tuntunut hyvältä ajatukselta tyhjään vatsaan, joten himmailin sen kanssa.
“Voisit taas ottaa mut sileän tunnille, jos joudat”, totesin huolimattomasti ajatusten jäätyä pyörimään valmennuksiin. “Voin mä maksaakin, ei se oo ongelma. Ei tää mitään hyväntekeväisyyttä oo.”
Virnistin sanojeni perään.
“Laskuta samalla hevosenvuokrat niin mulla ei ole varaa maksaa vuokraa asumisesta”, lähdin mukaan virnuiluun. Tuhahdin huvittuneena, kun Antonin virne tuntui vain leviävän eikä mies laskenut katsettaan musta. Mikä sitä oikeasti riivasi? Oliko se noin iloinen päästessään syömään jonkun muun seurassa?
Vilkaisin uunin suuntaan nälän nostaessa päätään mahassani. Olut ei tuntunut hyvältä ajatukselta tyhjään vatsaan, joten himmailin sen kanssa.
“Voisit taas ottaa mut sileän tunnille, jos joudat”, totesin huolimattomasti ajatusten jäätyä pyörimään valmennuksiin. “Voin mä maksaakin, ei se oo ongelma. Ei tää mitään hyväntekeväisyyttä oo.”
Virnistin sanojeni perään.
A: Naureskelin hieman rennompana Mintun kommentteihin ja hörppäsin uudestaan olutta. Mitä taasen tuli mun pitämiin valmennuksiin omalla kentällä.
“En mä sulta kehtaa niistä laskuttaa. Oon vaan ilonen et joku muuki jaksaa sinne satulaan nousta. Alkaa tosiaan oma perse olee niin tottunu niien selkään, et kaksikolle myös ihan hyvä saaha joku muu ohjiin kiinni.”
Mä olin nauttinu kaikista tunneista mitä olin naiselle pitänyt. Paitsi siitä ensimmäisestä Tillin kanssa kun toinen oli alkanut väittämään kiven kovaan vastaan. Toisaalta oliko mulla ollu mitään valittamista asiaan. Mulla oli kokemusta lähes puolentoista metrin radoista ihan vielä viime vuodelta, kun taas nainen mun edessä oli puskaillu useamman vuoden.
“Onko tullu eteen mitään kivoja hevosia ostettavaks. Jos ihan tosissas haluut jonkun osaavan kaverin jolla lähtee ihan vaikka paikallisia kiertämään, voin kysellä Miikalta enemmän, jos se osais vinkkailla suuntaan jos toiseen.”
“En mä sulta kehtaa niistä laskuttaa. Oon vaan ilonen et joku muuki jaksaa sinne satulaan nousta. Alkaa tosiaan oma perse olee niin tottunu niien selkään, et kaksikolle myös ihan hyvä saaha joku muu ohjiin kiinni.”
Mä olin nauttinu kaikista tunneista mitä olin naiselle pitänyt. Paitsi siitä ensimmäisestä Tillin kanssa kun toinen oli alkanut väittämään kiven kovaan vastaan. Toisaalta oliko mulla ollu mitään valittamista asiaan. Mulla oli kokemusta lähes puolentoista metrin radoista ihan vielä viime vuodelta, kun taas nainen mun edessä oli puskaillu useamman vuoden.
“Onko tullu eteen mitään kivoja hevosia ostettavaks. Jos ihan tosissas haluut jonkun osaavan kaverin jolla lähtee ihan vaikka paikallisia kiertämään, voin kysellä Miikalta enemmän, jos se osais vinkkailla suuntaan jos toiseen.”
M: Vai ei Anton suostuisi ottamaan mun rahojani. No, omapahan oli tappionsa. Ehkä mä en muutenkaan alkaisi vaatia valmennuksia päivittäin, hyvä jos edes viikottain. Vaikka miehen hevoset olivat kivoja, en mä nähnyt järkeväksi treenata niiden kanssa kovin tavoitteellisesti. Eikä mulla ollut siihen motivaatiotakaan.
“Eipä oikeastaan”, ähkäisin mahdollisimman rennosti. “En mä kovin aktiivisesti ole niitä katsellutkaan.”
Mun teki mieli lisätä, etten tarvinnut Miikan apua, mutten viitsinyt olla ylpeä. Jääkööt mies viimeiseksi oljenkorreksi, jos mulle iskisi päälle tajuton tarve ostaa hevonen eikä oikeaa yksilöä alkaisi löytyä.
Vilkuilin taas uunin suuntaan toivoen, että ruoka olisi jo valmista. Nälkä kaihersi mua sisältä päin ja mun oli vähän hankala rentoutua. Siemaisin lisää olutta ja mietin, olisiko mun pitänyt mainita Sepi-ravurista. Ei pitänyt.
“Eipä oikeastaan”, ähkäisin mahdollisimman rennosti. “En mä kovin aktiivisesti ole niitä katsellutkaan.”
Mun teki mieli lisätä, etten tarvinnut Miikan apua, mutten viitsinyt olla ylpeä. Jääkööt mies viimeiseksi oljenkorreksi, jos mulle iskisi päälle tajuton tarve ostaa hevonen eikä oikeaa yksilöä alkaisi löytyä.
Vilkuilin taas uunin suuntaan toivoen, että ruoka olisi jo valmista. Nälkä kaihersi mua sisältä päin ja mun oli vähän hankala rentoutua. Siemaisin lisää olutta ja mietin, olisiko mun pitänyt mainita Sepi-ravurista. Ei pitänyt.
A: Huomasin Mintun kuikuilevan uunin suuntaan. Olihan se pahamainen laatikko siellä jo viettänyt aikaa. Nousin ylös ja avasin uunin luukun nojautuen kurkkimaan liian aikaisin. Kuuma ilma pölähti suoraan mun kasvoille ja murahdin sen jättäessä polttavan tunteen iholle.
“Perkeleenperkeleenperkele...”, mutisin kurkatessa uudestaan uunin sisään. Laatikko näytti hyvältä. Ehkä sen uskaltaisi jo ottaa pois. Juusto oli ottanut nätisti väriä, joten ainakin se olis koristeena kaunis.
Aloin kolistelemaan kaapeista lautasia, lisää laseja, vesikannua sekä laatikosta aterimia. Otin jokasta kolmea kaksi kappaletta tarjolle. En yhtään tiennyt, miten nainen söi makaronilaatikkoa, joten en lähtenyt arvailemaan.
Iskin vielä valkoisen muovikauhan makaroonilaatikon reunaan ja käännähdin kohti Minttua.
“Se olis valmis, toivottavasti ei oo ihan kamalaa ja olutta löytyy lisää jos tekee mieli. Ja muitakin juotavia saa ottaa.”
Minttu nous ylös pöydän äärestä ja tuli hellan eteen kaapimaan ruokaa vuoasta. Tietenkin ensimmäisenä ottavalla oli hieman vaikeuksia, ainakin mulla, joten tarjouduin pitämään naisen lautasta vuoan vieressä. Mintun ojentaessa astiaa mulle, hipasin hieman toisen sormenpäitä. Ja siitäkös mun kroppa tykkäs. Enkä puhu mistään punastumisesta, vaikka varmasti niinkin kävi.
“Perkeleenperkeleenperkele...”, mutisin kurkatessa uudestaan uunin sisään. Laatikko näytti hyvältä. Ehkä sen uskaltaisi jo ottaa pois. Juusto oli ottanut nätisti väriä, joten ainakin se olis koristeena kaunis.
Aloin kolistelemaan kaapeista lautasia, lisää laseja, vesikannua sekä laatikosta aterimia. Otin jokasta kolmea kaksi kappaletta tarjolle. En yhtään tiennyt, miten nainen söi makaronilaatikkoa, joten en lähtenyt arvailemaan.
Iskin vielä valkoisen muovikauhan makaroonilaatikon reunaan ja käännähdin kohti Minttua.
“Se olis valmis, toivottavasti ei oo ihan kamalaa ja olutta löytyy lisää jos tekee mieli. Ja muitakin juotavia saa ottaa.”
Minttu nous ylös pöydän äärestä ja tuli hellan eteen kaapimaan ruokaa vuoasta. Tietenkin ensimmäisenä ottavalla oli hieman vaikeuksia, ainakin mulla, joten tarjouduin pitämään naisen lautasta vuoan vieressä. Mintun ojentaessa astiaa mulle, hipasin hieman toisen sormenpäitä. Ja siitäkös mun kroppa tykkäs. Enkä puhu mistään punastumisesta, vaikka varmasti niinkin kävi.
M: Anton häsläsi kaikkea ylimääräistä laittaessaan ruokaa pöydälle. Yritin vilkuilla sen kättä varmistaakseni, ettei siihen ollut jäänyt palovammaa, mutta se oli vaikeaa miehen suhatessa ees taas. Olkoot.
Palasin pöydän ääreen höyryävän annoksen kanssa. Seurasin Antonin toimia katseellani toivoen, ettei se polttaisi sormiaan uudestaan.
“Kuumaa”, huokaisin nälkäisenä, tyytyen vielä hetkeksi juoman tyhjentämiseen.
Antonin tekemä ruoka oli yllättävän hyvää. Ei mulla ollut juuri ollut odotuksia, joten ne oli ollut helppo ylittää.
“Et oo yhtään paskempi kokki”, virnistin pöydän yli. Ruoka kohensi mieltä roimasti ja uskalsin hörpätä olutta reilummin ilman pelkoa äkkihumaltumisesta. Kyllähän se nimittäin maistui aika hyvältä.
Komensin jalkoihin hääräämään tulleen Assin pois. Tiesin Antonin haluavan koiransa käyttäytyvän ja mun onnekseni Assi totteli mua. Se oli ihan kätevää, koska koira hengasi niin usein näköpiirissäni. Kuten sen omistajakin.
Palasin pöydän ääreen höyryävän annoksen kanssa. Seurasin Antonin toimia katseellani toivoen, ettei se polttaisi sormiaan uudestaan.
“Kuumaa”, huokaisin nälkäisenä, tyytyen vielä hetkeksi juoman tyhjentämiseen.
Antonin tekemä ruoka oli yllättävän hyvää. Ei mulla ollut juuri ollut odotuksia, joten ne oli ollut helppo ylittää.
“Et oo yhtään paskempi kokki”, virnistin pöydän yli. Ruoka kohensi mieltä roimasti ja uskalsin hörpätä olutta reilummin ilman pelkoa äkkihumaltumisesta. Kyllähän se nimittäin maistui aika hyvältä.
Komensin jalkoihin hääräämään tulleen Assin pois. Tiesin Antonin haluavan koiransa käyttäytyvän ja mun onnekseni Assi totteli mua. Se oli ihan kätevää, koska koira hengasi niin usein näköpiirissäni. Kuten sen omistajakin.
A: Otin omalle lautaselle suuren annoksen ja asetin sen pöydälle. Minttu oli jo ehtinyt maistella omaansa. Ja kommentti mun omasta kokkauksesta sai mut hyvälle tuulelle. Vai etten ollu paskempi kokki. Heh.
Katsahdin Minttua tämän komentaessa koiraa. Assi katto muhun nopeesti, kuin olleen pöyristynyt siitä, miten myös Minttu kehtasi tätä komennella. Onneks kehtasi. Assin pitäs totella Minttua ihan samalla tavalla ku mua.
Ketsuppi. Tietenkin. Astuin vielä jääkaapin eteen ja otin putelin ovesta. Vilkasin naiseen pöydän ääressä joka otti uutta kulausta oluesta. Haluskohan se toisen? Enempää miettimättä otin uudet tölkit ja laskin ne yhdessä tomaattivalmistepurkin kanssa pöydälle.
“Hyvä, et kelpaa. Mä harvemmin kokkailen mitään kummempia”, hymähdin ja katsahdin naista. Pitäsköhän mun kertoo sille? Olisko mulla munaa tehä niin? Ei. Ehkä?
“Tota, Minttu, mun piti puhuu täst sulle jo pikkujouluis mut…”
Katsahdin Minttua tämän komentaessa koiraa. Assi katto muhun nopeesti, kuin olleen pöyristynyt siitä, miten myös Minttu kehtasi tätä komennella. Onneks kehtasi. Assin pitäs totella Minttua ihan samalla tavalla ku mua.
Ketsuppi. Tietenkin. Astuin vielä jääkaapin eteen ja otin putelin ovesta. Vilkasin naiseen pöydän ääressä joka otti uutta kulausta oluesta. Haluskohan se toisen? Enempää miettimättä otin uudet tölkit ja laskin ne yhdessä tomaattivalmistepurkin kanssa pöydälle.
“Hyvä, et kelpaa. Mä harvemmin kokkailen mitään kummempia”, hymähdin ja katsahdin naista. Pitäsköhän mun kertoo sille? Olisko mulla munaa tehä niin? Ei. Ehkä?
“Tota, Minttu, mun piti puhuu täst sulle jo pikkujouluis mut…”
M: Mulla oli ihan kamala nälkä, mutta onneksi Antonin seurassa ei tarvinnut sievistellä. Söin ruokaa ajatuksiini vaipuneena, nyökäten miehen vastaukselle. Sitten mun aivot reagoivat sanan pikkujouluissa.
Niihin liittyikin ajatuksia. Mun oli edelleen vaikea käsittää, kuinka olinkin vaihtanut niin täydelle vapaalle ja päätynyt yökerhoon saakka. Mira ja Sanni jaksoivat vitsailla siitä vieläkin, etenkin keskenään, vaikka mä kuinka yritin pyytää armoa. En vieläkään muistanut kaikkea, enkä ollut viitsinyt tivata täytteitä mustiin pätkiin Antonilta.
“Ai no kerro vaan”, puuskahdin syönnin lomasta. Lukitsin katseeni Antoniin odottaen, mitä asiaa miehellä olisi, kun kuulin puhelimen piippaavan jossain. Mun farkkujen takataskussa. Oho, olinko mä taas istunut puoliksi puhelimeni päällä?
“Sori”, mumahdin toisen viestiäänen jälkeen. Kaivoin puhelimen laittaakseni sen äänettömälle, mutta viestin lähettäjän näkeminen näytöllä keskeytti aikeeni. Miksi mun vanha tuttu ratsupiireistä laittoi mulle viestiä?
Oletko sie etsimässä hevosta? Kuulin jotain sen suuntasta puskaradiosta.
Mulla vois olla sulle ehdotus. Superkiva, halpa, vähän rikki mutta muuten kuin siulle tehty!
Siinäpä vasta myyntipuhe.
“Tota, yks vanha tuttu vinkkailee mulle jostain myyntihevosesta”, ähkäisin selittääkseni keskeytyksen Antonille.
Niihin liittyikin ajatuksia. Mun oli edelleen vaikea käsittää, kuinka olinkin vaihtanut niin täydelle vapaalle ja päätynyt yökerhoon saakka. Mira ja Sanni jaksoivat vitsailla siitä vieläkin, etenkin keskenään, vaikka mä kuinka yritin pyytää armoa. En vieläkään muistanut kaikkea, enkä ollut viitsinyt tivata täytteitä mustiin pätkiin Antonilta.
“Ai no kerro vaan”, puuskahdin syönnin lomasta. Lukitsin katseeni Antoniin odottaen, mitä asiaa miehellä olisi, kun kuulin puhelimen piippaavan jossain. Mun farkkujen takataskussa. Oho, olinko mä taas istunut puoliksi puhelimeni päällä?
“Sori”, mumahdin toisen viestiäänen jälkeen. Kaivoin puhelimen laittaakseni sen äänettömälle, mutta viestin lähettäjän näkeminen näytöllä keskeytti aikeeni. Miksi mun vanha tuttu ratsupiireistä laittoi mulle viestiä?
Oletko sie etsimässä hevosta? Kuulin jotain sen suuntasta puskaradiosta.
Mulla vois olla sulle ehdotus. Superkiva, halpa, vähän rikki mutta muuten kuin siulle tehty!
Siinäpä vasta myyntipuhe.
“Tota, yks vanha tuttu vinkkailee mulle jostain myyntihevosesta”, ähkäisin selittääkseni keskeytyksen Antonille.
A: Just ku olin saanu kasvatettuu itelleni tarpeeks isot munat, et voisin kertoo Mintulle mitä mul oli mieles, sen puhelin kilahti ja tunsin mun itsevarmuuden karisevan lattialle. Perkeleen perkele. Tätä menoo en sais ikinä sanottuu sanaakaan. Kolmas kerta ku yritin ja seki meni penkin alle. Ehkä joku ylempi taho yrittää kertoo, ettei mulla oo asiaa mennä sanoo mitään siitä. Ehkä...
Kuulessani naisen sanovan sanan myyntihevonen, mun ajatukset siirty takasin tyhjään karsinapaikkaan ja toisen hevosettomuuteen. Tapitin Minttua silmät suurina. Jos tämä hevonen olis hyvä, Minttu sais täytettä arkeensa, muutakin kun työtä ja mun hevosia. Ja mä saisin taas isommat vuokratulot. Vaikkei sillä niin iso osa tässä ollut. Kai.
"Sehä kuulostaa hyvältä. Meethän sä ees kattomaan sitä?" kohotin kulmiani ja lappasin lisää makaroonilaatikkoa tuulen suojaan. Minttu nyökkäs ja naputti vielä yhden viestin puhelimellaan. Mun ruoka oli ehtinyt jäähtyä juuri tarpeeksi lautasella ja nyt voisin syödä kaiken hieman nopeammin ja päästää itteni kärsimyksestä istuu Minttua vastapäätä. Olin tehny itestäni jo ihan tarpeeks nolon tälle päivää.
Kuulessani naisen sanovan sanan myyntihevonen, mun ajatukset siirty takasin tyhjään karsinapaikkaan ja toisen hevosettomuuteen. Tapitin Minttua silmät suurina. Jos tämä hevonen olis hyvä, Minttu sais täytettä arkeensa, muutakin kun työtä ja mun hevosia. Ja mä saisin taas isommat vuokratulot. Vaikkei sillä niin iso osa tässä ollut. Kai.
"Sehä kuulostaa hyvältä. Meethän sä ees kattomaan sitä?" kohotin kulmiani ja lappasin lisää makaroonilaatikkoa tuulen suojaan. Minttu nyökkäs ja naputti vielä yhden viestin puhelimellaan. Mun ruoka oli ehtinyt jäähtyä juuri tarpeeksi lautasella ja nyt voisin syödä kaiken hieman nopeammin ja päästää itteni kärsimyksestä istuu Minttua vastapäätä. Olin tehny itestäni jo ihan tarpeeks nolon tälle päivää.