Kesä oli..., noh. Kiireinen. Todella. Kisakauden aikana tuli ravattua pitkin ja poikin Suomea valmennettavien perässä ja samassa rötäkässä olis pitäny ehtii hoitaa omat hevoset sekä heinähommat naapurille. Mä en tiedä miten niistä kaikista selvittiin, mut jotenkin ihmeen kaupalla mulla (tai meillä Mintun kanssa) oli ladossa hevosille heinät seuraavalle vuodelle sekä mulla oli vähän ylimäärästä rahaa taskunpohjalla.
Minttu meni ja osti kylmäverisen. Luulin hetken oman paasaukseni saaneen edes jonkin verran naisen mieltä muuttumaan, mutta ehei. Joku eestinhevonen oli tuotu sen eteen ja blondi oli rakastunu siihen. Minttu kävi tietenkin sen satulassa ja myönnän, se oli mielenkiintosen näkönen kaveri ja siitä saatais Mintulle hyvä ratsu. Joskus.
Nyt sille oli tehty kentästä oma pitkäaikainen väliaikainen tarha. Ainakin siihen asti, et lumet sulais ja routa antais periks. Eli varmaan joskus huhtikuussa vasta olis pojalla oma pysyvä löntystelyalue. Oletko sie etsimässä hevosta? Kuulin jotain sen suuntasta puskaradiosta.
Mulla vois olla sulle ehdotus. Superkiva, halpa, vähän rikki mutta muuten kuin siulle tehty! Mä olin käynyt katsomassa tuttuni vinkkaamaa puoliveriruunaa jo viestiä seuraavana viikonloppuna, mutta katsomiseksi se oli jäänyt. Olin vilkaissut mukaan lähtenyttä Antonia jo siinä vaiheessa, kun ruunaa oli talutettu tarhasta talliin - se oli kävellyt jähmeästi ja hitaasti. Omistaja oli vakuutellut sen olevan vain alkujäykkyyttä, mutta ei ruuna ollut siitä juurikaan vertynyt. Olin käyttänyt Antoninkin selässä, jonka jälkeen olin ollut entistä varmempi päätöksestäni jättää ruuna sinne. En mä tehnyt mitään hevosella, joka olisi mun mielestä pitänyt päästää kärsimyksistään tekosyiden keksimisen sijaan.
Mä olin lähtenyt ajamaan heti aamusta kohti pohjoista. Se oli lyhyen harkinnan ja yhden myynti-ilmoituksen tulos, enkä mä ollut kehdannut kysyä ketään mukaan, koska se tuntui mustakin vähän hullulta.
Olin nähnyt Antonin eilen tallilla, mutta siinä vaiheessa mä olin vielä ollut autuaan tietämätön, että olin lähdössä katsomaan 12-vuotiasta lämminveriruunaa. Anton oli vielä käyttäytynyt niin oudosti, että ei siinä tilanteessa olisi edes voinut keskustella syistä miksi mun oli järkevää lähteä katsomaan ex-ravuria sadan kilometrin päähän. Todennäköisesti puoliverisiään jumaloiva Anton olisi ilmoittanut, ettei Pirttivaaraan tulisi yhtäkään juoksijasukuista. Benkku katseli korvat höröllään mun tekemisiä mun avatessa ruunan niputettuja suitsia. Tänään olis maastopäivä ja pitkästä aikaa päätin jättää satulan pois.
"Avaahan nyt se haiseva kitas", kehotin ruunaa sen heitellessä päätään kohti Jeesusta. Lyhyen taiston jälkeen olimme valmiina lähtöön. Punnertaessani hevosen selkään, vilkaisin Mintun talon puoliskon suuntaan. Valot olivat pois, eikä autoa ollut pihassa. Missä välissä toinen oli ehtinyt karata tontilta? Benkku kiskaisi itselleen ohjaa pidemmäksi raaputtaakseen etustaan. Ruunan saatua kutinan helpottamaan, kehotin sen liikkeelle kohti maastoja. |
AvainsanatRoolipelit10 U U S I N T A
Grillimaisterit (osa 1) - 17.05.2019 Tarhatalkoot - 07.05.2019 Mestarikokki - 28.11.2018 Pikkujoulut (osa 2) - 16.11.2018 Pikkujoulut (osa 1) - 16.11.2018 Roadtrip - 10.11.2018 Valvovan silmän alla - 04.10.2018 Yöeläjät - 30.09.2018 Astetta nolompi saunailta - 26.09.2018 Mintun tupaantulijaiset - 31.8.2018 |