Historian havinaa...
Kun tallin rakennustyömaa saatiin valmiiksi vuonna 1892 siitä eteenpäin lähes vuoteen 1970, kiinteistö on tunnettu nimellä Punatorppa. Käenkosken kylällä kaikki tiesivät mikä on Punatorppa ja ketkä siellä asuivat. Ennen talvi- sekä jatkosotaa tallilla kasvatettiin suomenhevosia ja pidettiin huolta niiden säilymisestä kansallisaarteena. Ajat kuitenkin muuttuivat ja yli kaksi vuosikymmentä sotien jälkeen 1943 eteenpäin Punatorppa oli tyhjillään.
Vuonna 1969 Punatorppa sai uudet omistajat, Koskisen perheen ja samalla nimi vaihtui Pirttivaaraksi. Ja sillä nimellä se edelleen tiedetään. Unto (s. 1943) ja Seija (s. 1946) halusivat antaa kiinteistölle vielä yhden mahdollisuuden ja pian punaisen tallin pihassa oli taas hevosia. Ja vuoden 1983 jälkeen pihalla tallusteli myös pariskunnan esikoinen. Kiinteistön pihalla ollut omakotitalo purettiin ja paikalle valmistui paritalo. Omistajapariskunta toivoi esikoisen ottavan ohjat käteen ja muuttavan seinän toiselle puolelle, mutta toisin kävi.
Opiskelut veivät ja työpaikka pakotti muuttamaan. Niimpä Unto ja Seija jäivät taas kahdestaan pitämään huolta Pirttivaarasta. Tallirakennuksen punainen maali pääsi haalistumaan ja rapistumaan pariskunnan ollessa liian kiireisiä juoksemaan lääkärissä milloin mistäkin. Viimeisen tikin antoi Unton kohtaloksi käynyt sydänkohtaus syksyllä 2012.
Seija Koskinen ei suostunut jäämään yksin pariskunnan ensimmäiseen ja viimeiseen kotiin, vaan muutti lähemmäs Helsinkiä, ollakseen samalla lähempänä poikaansa. Pirttivaara pysyi edelleen naisen omistuksessa, vaikka talli pysyi tyhjillään. Myös hevosiin hurahtanut nuori mies Koskinen kilpaili kunnianhimoisena suurilla kentillä ja halusi saada nimensä julki. Kuitenkin saavuttamatta tavoitettaan, nuoren lupauksen ura katkesi 2018 tammikuussa saatuaan soiton Vantaan sairaalan vuodeosastolta. Edessä olivat toiset hautajaiset.
Vuonna 1969 Punatorppa sai uudet omistajat, Koskisen perheen ja samalla nimi vaihtui Pirttivaaraksi. Ja sillä nimellä se edelleen tiedetään. Unto (s. 1943) ja Seija (s. 1946) halusivat antaa kiinteistölle vielä yhden mahdollisuuden ja pian punaisen tallin pihassa oli taas hevosia. Ja vuoden 1983 jälkeen pihalla tallusteli myös pariskunnan esikoinen. Kiinteistön pihalla ollut omakotitalo purettiin ja paikalle valmistui paritalo. Omistajapariskunta toivoi esikoisen ottavan ohjat käteen ja muuttavan seinän toiselle puolelle, mutta toisin kävi.
Opiskelut veivät ja työpaikka pakotti muuttamaan. Niimpä Unto ja Seija jäivät taas kahdestaan pitämään huolta Pirttivaarasta. Tallirakennuksen punainen maali pääsi haalistumaan ja rapistumaan pariskunnan ollessa liian kiireisiä juoksemaan lääkärissä milloin mistäkin. Viimeisen tikin antoi Unton kohtaloksi käynyt sydänkohtaus syksyllä 2012.
Seija Koskinen ei suostunut jäämään yksin pariskunnan ensimmäiseen ja viimeiseen kotiin, vaan muutti lähemmäs Helsinkiä, ollakseen samalla lähempänä poikaansa. Pirttivaara pysyi edelleen naisen omistuksessa, vaikka talli pysyi tyhjillään. Myös hevosiin hurahtanut nuori mies Koskinen kilpaili kunnianhimoisena suurilla kentillä ja halusi saada nimensä julki. Kuitenkin saavuttamatta tavoitettaan, nuoren lupauksen ura katkesi 2018 tammikuussa saatuaan soiton Vantaan sairaalan vuodeosastolta. Edessä olivat toiset hautajaiset.
Kaiken takana on nainen, ei kun hevosmies...
ANTON KOSKINEN (s. 22.02.1983) on reippaat kolmekymmentä ikävuotta täyttänyt hevosmies Etelä-Suomesta, joka perinnönjaon jälkeen joutui lähtemään Karjalan kunnaille pitämään huolta suvulle monta kymmentä vuotta kuuluneista maista ja rakennuksista.
Anton asuu tallin lähellä sijaitsevan paritalon toisessa puolikkaassa ja pitää asiat visusti itsellään. Olan kohautus on yleisin vastaus vähänkään tuntemattomammalle henkilölle yksinkertaisiin kysymyksiin. Jos vain jaksaa ottaa miehestä selvää, juron käytöksen takaa paljastuu sosiaalinen ja ystävällinen ihminen.
Valmentajan töitä tekevä mies on itse painottunut esteratsastukseen ja nuorempana kilpaillut 140 senttimetrin luokkia SM-tasolla, kuitenkaan suuremmin sijoittumatta. Nykyään kahden hevosen omistaja treenaa omaksi ilokseen ja pitääkseen taitojaan yllä, auttaen samalla korkealle tähtääviä ratsukoita.
Anton asuu tallin lähellä sijaitsevan paritalon toisessa puolikkaassa ja pitää asiat visusti itsellään. Olan kohautus on yleisin vastaus vähänkään tuntemattomammalle henkilölle yksinkertaisiin kysymyksiin. Jos vain jaksaa ottaa miehestä selvää, juron käytöksen takaa paljastuu sosiaalinen ja ystävällinen ihminen.
Valmentajan töitä tekevä mies on itse painottunut esteratsastukseen ja nuorempana kilpaillut 140 senttimetrin luokkia SM-tasolla, kuitenkaan suuremmin sijoittumatta. Nykyään kahden hevosen omistaja treenaa omaksi ilokseen ja pitääkseen taitojaan yllä, auttaen samalla korkealle tähtääviä ratsukoita.
Kiintiötallityttö, eikun..
MINTTU RANTONEN on 34-vuotias, paljasjalkainen pohjoiskarjalalainen nainen, jonka nasevat, suorasukaiset toteamukset jäävät monien mieliin. Nainen on pääpuolin pirteä ja naurava, mutta tarpeen tullessa kiihtyy nollasta sataan silmänräpäyksessä, kuten itsenäisen naisen kuuluukin.
Minttu ei juuri perusta parisuhteista ja onkin elänyt vuosikaudet yksikseen. Nainen työskentelee lomittajana lähinnä hevostiloilla ja viettää vapaa-aikansakin tallilla. Mintun omistama suomenhevostamma Kuiske on asunut viimeiset kolme vuotta ravitallilla Sotkamon kupeessa, koska Minttu ei ole raaskinut viedä tammaa pois edulliselta karsinapaikalta ratsastuspuitteiden puuttumisesta huolimatta.
Minttu on pyörinyt talleilla liki koko elämänsä, mutta on ratsastanut tavoitteellisesti viimeksi alle kolmekymppisenä. Ostettuaan siitoskäytöstä ratsuksi siirtyneen Kuiskeen Minttu on lähinnä puskaillut herkästi stressaavan tammansa kanssa. Aktiivisina treenivuosinaan Mintulla oli käytössään osaavampi puoliveriruuna, jonka kanssa nainen kilpaili aluetasolla esteille painottuen aina 120cm luokkiin saakka.
Minttu ei juuri perusta parisuhteista ja onkin elänyt vuosikaudet yksikseen. Nainen työskentelee lomittajana lähinnä hevostiloilla ja viettää vapaa-aikansakin tallilla. Mintun omistama suomenhevostamma Kuiske on asunut viimeiset kolme vuotta ravitallilla Sotkamon kupeessa, koska Minttu ei ole raaskinut viedä tammaa pois edulliselta karsinapaikalta ratsastuspuitteiden puuttumisesta huolimatta.
Minttu on pyörinyt talleilla liki koko elämänsä, mutta on ratsastanut tavoitteellisesti viimeksi alle kolmekymppisenä. Ostettuaan siitoskäytöstä ratsuksi siirtyneen Kuiskeen Minttu on lähinnä puskaillut herkästi stressaavan tammansa kanssa. Aktiivisina treenivuosinaan Mintulla oli käytössään osaavampi puoliveriruuna, jonka kanssa nainen kilpaili aluetasolla esteille painottuen aina 120cm luokkiin saakka.
Talli ei ole talli ilman koiraa
Tässä on ASSI, tallin omistajan rakas vahtikoira sekä kumppani rikospaikalla. Rottweiler-narttu pitää huolen kutsumattomista vieraista tallin alueella sekä hoitaa pienen katajan säännöllisestä kastelusta.
Kolmivuotias koira rakastaa rapsutteluja päälaelta sekä mahasta, mutta vain ihmisiltä, joihin se luottaa. Joten pidäthän näppisi erossa, ainakin alkuun. Assi ilmoittaa olemuksellaan, kunhan olet saavuttanut sen mielestä lauman jäsenyyden. Tai et.
Kolmivuotias koira rakastaa rapsutteluja päälaelta sekä mahasta, mutta vain ihmisiltä, joihin se luottaa. Joten pidäthän näppisi erossa, ainakin alkuun. Assi ilmoittaa olemuksellaan, kunhan olet saavuttanut sen mielestä lauman jäsenyyden. Tai et.
Virtuaalitalli - © Pirttivaara - Tekijänoikeudet