GRILLIMAISTERIT osa 1
17.05.2019
17.05.2019
"Hyi joku Kabanossi, mikä sua hyvä mies vaivaa?!" Kristian älähti Niilolle tämän heilutellessa HK:n pakettia kädessään leveästi virnistäen.
"Nirso…", Niilo naurahti ja mätkäisi Kristiania olkapäähän.
"Noniin lapset, eiköhän rauhoituta", Anton naurahti kaksikolle. "Mä en anna teijän pilata tätä päivää."
"Mintun takia vai?" Kristian virnuili Niilon demonstroidessa jotain ääneen sanomatonta toisen takana.
Anton oli heittää grillipihdit kaksikkoa kohden, mutta malttoi mielensä. Kohta loputkin kööristä pääsisivät paikalle ja ilta saattoi alkaa. Toivottavasti maltillisemmin kuin miltä näytti.
Aurinko antoi parastaan pilvettömältä taivaalta ja elohopea oli noussut lähes pariinkymmeneen asteeseen. Kesä oli selkeästi tulossa. Sitä juhlistaen miehet olivat kaivaneet Antonin vanhempien vanhan kaasugrillin saunan nurkalta ja virittäneet sen valmiiksi tallin nurkalle. Jokainen nelijalkainen seurasi silmä tarkkana. Mikki antoi välillä maistiaisen siitä, millainen ori saattoi keväällä olla. Niilo näytti hieman pelkäävän oria, mutta Kristian sen sijaan kannusti oria entisestään omalla kevättä rinnassa -olemuksellaan.
Assi vahtasi Niilon pöydälle jättämää Kabanossipakettia ja oli melkein ryöstää sen. Kuitenkin isännän tuima katse sai koiran jättämään suunnitelmansa ajatuksen tasolle. Koira mulkaisi Antonia ja hölkkäsi pian nuuhkimaan puoliveristen tarhojen tolppia sekä heinäkasoja. Mintun auton ilmestyessä näköpiiriin Assi jolkotti vastaan tuttua naista, joka oli hakenut ystävänsä kylältä ja palannut kaupan kautta kotiin.
“Joko teillä on grilli kuumana?” Sanni uteli Peten kainalosta porukan lähestyessä grillin edustalle kokoontuneita miehiä. Minttu nyökkäsi tervehdyksensä Antonin kavereille ja vilkaisi sitten Miraa, jonka vierellä kävelevällä miehellä tulisi olemaan kuumat paikat Kristianin grillissä.
“Tässä on Toni”, Mira heläytti varoen katseellaan Kristiania, jonka suupielet olivat nytkähtäneet alaspäin. Minttu puolestaan vilkaisi Sannia, joka irvisti - ehkä pieni ennakkovaroitus Miran tuoreimmasta deitistä olisi ollut paikallaan.
“Me tuotiin aika paljon evästä”, Minttu puuskahti Antonille nostaessaan toisen ruokakassin pihakalustesetin tuolille. “Noi innostuivat ostamaan kaikkea maissista broilerinfileisiin. Onpahan mitä grillata.”
“Hienoa!” Kristian hihkaisi yrittäen peittää nyrpeää naamaansa Miran uuden deitin takia. Anton katsoi kiittävästi Minttua ja tämän ystäviä, ennen kuin meni oikein kättä päivää tervehtimään Tonia. Mies oli silmin nähden hämmentynyt isännän eleestä, mutta mukisematta tarttui Koskisen ojennettuun käteen.
“Mistä se tollasen miehen on repässy?” Niilo oli ujuttautunut Mintun lähelle ja halusi heti tietää enemmän miehestä, jonka käsipuolessa Mira roikkui. “Kristian on varmasti kuin persiisiin ammuttu karhu”, mies lisäsi vilkaisten Kristiania, joka mulkoili porukan uusinta tulokasta aina, kun Toni ja Mira katsoi muualle.
“Kai se on ihan paikkakuntalainen”, Minttu vastasi Niilon kysymykseen sihauttaen samalla auki ensimmäisen kaljansa - kuskin hommat olivat siltä iltaa paketissa.
Anton aloitti purkamaan ruokakassia yhdessä Peten kanssa ja yhteinen puheenaihe - grillaus - oli heti kuuma peruna. Kaksikko vaihtoivat keskenään vinkkejä makkaroiden, grillikylkien, ribsien sekä tietenkin halloumin paistamisesta. Kristian oli aloittanut juomatarjoiluiden tuhoamisesta ja lipitti oluttaan kaikessa hiljaisuudessa.
“Laitetaanko nämä paistovalmiiksi?” Mintun kylkeen ilmestynyt Sanni tiedusteli maissipaketit kädessään. Minttu vilkaisi ystävätärtään huvittuneena ja nyökkäsi, sillä Sannin selän takana hempeilevä tuore deitti-tai-melkein-pariskunta sai kiinnostuksen grilliä kohtaan kasvamaan. Tietenkin Minttu oli iloinen Miran puolesta, muttei vielä oikein ollut saanut selville, mikä Toni oli miehiään.
“Tässä taitaa olla meidän kaikki grillattavat?” Minttu ynähti aseteltuaan lihat ja maissit foliotarjottimelle. Nainen laski tarjottimen grillin aputasolle ja vilkaisi Antonia, joka vaikutti asettautuvan viralliseksi grillaajaksi.
“Ethän sie polta niitä?” Sanni uteli Antonilta ovela hymy huulillaan.
“No nyt kun sanoit, niin sun osuuden vois käräyttää”, Anton kuittasi takaisin.
“Varo, mies, sanojas”, Pete hihkaisi pöydän ääreltä. Mies naurahti vielä perään ja Anton tiesi toisen sanojen takana olevan pelkkää huumoria.
Anton yhdessä Niilon kanssa katsoi ruokien perään, Peten sekä Sannin laittaessa pöytää kuntoon. Grillin aputasolla lepäävä olut oli vielä jokunen aika sitten maistunut isännälle, mutta nyt sen olemassa olo alkoi enemmän ärsyttää.
“Ei kukaan sattunu tuomaan ihan viinaa mukanaan”, Anton kysyi pientä noloutta äänessään.
“Kysytkin vielä!” Kristian hihkaisi ja valot syttyivät miehen silmissä. Kristian jolkotti takaisin asunnolle ja haki sieltä mukaansa jemmaamansa litrasen Koskenkorvan.
“En eka ottanu tätä esille, ku en tienny miten nössöä porukkaa tänne ilmaantuu”, Kristian virnuili ja vilkaisi Miraa merkitsevästi.
Enempää kyselemättä Anton otti pullon Krisulta ja kaatoi kahden kerttismukin pohjalle vajaan sentin verran väkevää.
“Niilo, pepsi?” Blondi nyökkäsi ja Anton teki työtä käskettyä. Kossukola Antonille oli varma valinta. Se ei alkaisi ihan heti tökkimään, eikä kukaan pitäisi miestä (toivottavasti) teininä, joka yritti saada vahvemman humalan sokerilla.
“Ehkä mä grillaan”, Minttu mutisi Sannille, jolle Anton oli ensin kuittaillut ja sitten jatkanut eloaan Koskenkorvan kanssa. Kristianin käytös ja jatkuva vilkuilu Miran suuntaan oli läpinäkyvää ja Minttu saattoi vain toivoa, ettei mies tekisi mitään idioottimaista.
“Ehkä se on tosiaan parempi niin”, Sanni naurahti ojentaen Mintulle grillipihdit. Mintun katse kävi drinkkinsä parissa hääräävässä miehessä, josta välittämättä nainen alkoi latoa ruokaa grilliin.
“Ai, ruoka on jo tulossa”, Mira ihmetteli siideri kädessään. Toni katseli tiluksia, kun miehen vierellä seisova nainen näytti halkeavan tyytyväisyydestä. Jos Kristian vilkuili Miraa, se ei pätenyt toisin päin - ei, Mira vaikutti olevan kuin Antonin kavereita ei olisi ollut olemassakaan. Ignooraus koski siis osaltaan myös Niiloa, eikä Minttu oikein tiennyt syytä siihen.
“Naiset näköjään otti vallan keittiössä”, Anton hekotti Niilolle ja katsoi Minttua sekä Sannia päin, toivoen ettei saisi kahdelta naiselta turpaan.
“Noh, noh, Anton, ainakaan meidän ruoat ei pala”, Niilo vastasi ja tömäytti toista nyrkillä olkapäähän. Koskinen naurahti ja otti oluen kylmälaukusta, ojensi sen Mintulle ja katsoi naista haastaen.
“Mä en aio olla tänään ainoo känniääliö”, mies sanoi. “Krisu saattaa hyvinkin olla se toinen, mut valitettavasti sen huomio on oletettavasti varatussa naisessa, joten...”, Anton lisäsi.
“Ja mitä grillikauden alotus olis ilman kylmää olutta ja jäykkää makkaraa!” Niilo sanoi virnuillen Mintulle ja Sannille. “Tietenkin toisella teistä se asia on jo hoidossa”, mies lisäsi selkeästi hiljaisemmalla ja matalammalla äänellä, saaden Antonin melkein tukehtumaan omaan juomaansa.
“Voit olla aivan vapaasti ääliö”, Antonin sanat kuullut Sanni ilmoitti miehelle ignooraten Niilon onnettoman vitsailun. “Mutta Minttu on korkeintaan kännissä.”
Minttu vilkaisi ystäväänsä toinen kulma koholla ja tarttui Antonin ojentamaan olueen, vaikkei ollut vielä saanut juotua edellistäkään. Minttua kummastutti koko Antonin jengin käyttäytyminen, koska jokainen laukoi vuorollaan suhteellisen onnettomia heittoja.
“Kutakuinkin niin”, Minttu tuhahti kääntäen katseensa takaisin grilliin, jossa lihat alkoivat pikkuhiljaa ottamaan väriä pintaan.
“Minttu rakas hanipuppeli, kerrohan”, Kristian ilmestyi kuin tyhjästä Mintun taakse ja kiersi kätensä naisen ympäri. “Mikä helvetti toi Miran mies oikein on?” Krisun ääni oli muuttunut vakavaksti ja hieman jopa uhmaavaksi.
“Chillaa hyvä mies, anna olla.” Niilo huokaisi Kristianin selän takaa ja pyöritteli silmiään. “Pitääkö sulle vääntää rautalangasta?”
Antonia koko näky huvitti. Krisu oli kolmikosta naisten mies, mutta näin epätoivoiselta toinen ei ollut ikinä näyttänyt.
“Älä enää koskaan sano mua hanipuppeliks tai survon nämä pihdit sinne minne aurinko ei paista”, Minttu sihahti Kristianille, jonka kainalosta nainen pujahti helposti pois. Se siitä grillauksesta.
“Mitä se ylipäätään kuuluu sulle?” Minttu jatkoi huokaisten. Nainen ei olisi jaksanut yhtään draamaa illanvietossa, jonka oli pienessä mielessään kuvitellut tunnelmaltaan helpoksi ja kevyeksi.
“Anna Miran olla”, Mintun grillausavuksi jäänyt Sannikin ennätti kommentoimaan, vaikka naisen katse vaelsi tämän avopuolisossa, joka hörppi kaljaansa itsekseen hymyillen muutaman metrin päässä.
“Toi likka ei selkeesti tiiä mitä se missaa”, Kristian jatkoi oman egonsa pönkittämistä.
“Veikkaampa, et Mira tasan tarkkaan tietää, eikä sitä haittaa”, Anton mutisi omaan kossukolalasiinsa ja sai Niilolta huvittuneen katseen. Kristian tuhahti ja etsi itselleen kylmälaukusta uuden oluen. Minttuakin hymyilytti, kun tämä vilkaisi Antonia, jonka suusta oli alkanut vihdoin tulla järkevää tekstiä.
“Mitenkäs meidän huippukokit, joko päästään syömään?” Niilo vaihtoi puheenaihetta heti tilaisuuden tullen. “Anton, mihin sä laitoit ne lautaset?” Isännän kaivaessa kertakäyttöastioita pöydältä muiden tavaroiden alta, Assi näki tilaisuutensa tulleen ja kävi haistelemassa makkaroita grillin aputasolla.
“Ei ihan vielä”, Minttu mutisi siirtäen maissit kuumemmalle kohdalle, jotta ne ehtisivät kypsyä ajoissa. “Mutta voittehan te kattaa pöydän valmiiksi.”
Nainen vilkaisi Sannia varmistaakseen, ettei vaikuttanut liian määräilevältä. Sannin hymy oli kuitenkin lähinnä tyytyväinen, kun tämä osoitti sormellaan sivummalla nököttävien lautasten suuntaan ja sai Niilon edistämään kattausta.
“Sinä et syö niitä”, Minttu puolestaan kumartui toteamaan Assille, joka näytti olevan sekunnin päästä ensimmäisen makkaran haukkaamisesta. Nainen napsautti sormiaan ja osoitti sivummalle, eikä koira viitsinyt vastustella.
“Mistä sä oikein löysit noin tomeran naisen tähän tontille?” Niilo kysyi hiljaa Antonilta kaksikon laittaessa ruokapöytää valmiiksi.
“Se löys mut”, toinen naurahti takaisin ja vilkaisi Minttua. Anton oli saanut mielestään kaikki epäasialliset ajatukset Mintusta. Olihan mies kuitenkin blondin vuokranantaja. Siitä eteenpäin kaikki olisi kyseenalaista ja pitäisikin kyseenalaistaa.
“Mut ette oo löytäny toisianne?” Niilo jatkoi kyselytuokiotaan, nyt pirullinen virne naamallaan. Anton mulkaisi miestä, saaden Niilon nauramaan vain enemmän.
“Sanon vaan, sokeekin näkee sut mies...”, Niilo nosti kätensä ylös ja huikkasi vielä kokkien suuntaan pöydän olevan valmiina.
Assi nökötti reilun viiden metrin päässä ja näytti hapanta naamaa. Anton nappasi yhden valmiiksi paistetun makkaran Mintun selän takaa grillin päältä ja otti siitä itse ensimmäisen haukun.
“Noni, tyttö”, mies kumartui pitäen pienempää palaa lihasta toisessa kädessään ja loppua toisessa. “Älä kerro Mintulle, jooko”, Antonin äänessä kuului huvittuneisuus ja tieto siitä, että Minttu varmasti kuuli ja näki mitä metrin päässä tapahtui, jos nainen vain kääntäisi päätään.
"Nirso…", Niilo naurahti ja mätkäisi Kristiania olkapäähän.
"Noniin lapset, eiköhän rauhoituta", Anton naurahti kaksikolle. "Mä en anna teijän pilata tätä päivää."
"Mintun takia vai?" Kristian virnuili Niilon demonstroidessa jotain ääneen sanomatonta toisen takana.
Anton oli heittää grillipihdit kaksikkoa kohden, mutta malttoi mielensä. Kohta loputkin kööristä pääsisivät paikalle ja ilta saattoi alkaa. Toivottavasti maltillisemmin kuin miltä näytti.
Aurinko antoi parastaan pilvettömältä taivaalta ja elohopea oli noussut lähes pariinkymmeneen asteeseen. Kesä oli selkeästi tulossa. Sitä juhlistaen miehet olivat kaivaneet Antonin vanhempien vanhan kaasugrillin saunan nurkalta ja virittäneet sen valmiiksi tallin nurkalle. Jokainen nelijalkainen seurasi silmä tarkkana. Mikki antoi välillä maistiaisen siitä, millainen ori saattoi keväällä olla. Niilo näytti hieman pelkäävän oria, mutta Kristian sen sijaan kannusti oria entisestään omalla kevättä rinnassa -olemuksellaan.
Assi vahtasi Niilon pöydälle jättämää Kabanossipakettia ja oli melkein ryöstää sen. Kuitenkin isännän tuima katse sai koiran jättämään suunnitelmansa ajatuksen tasolle. Koira mulkaisi Antonia ja hölkkäsi pian nuuhkimaan puoliveristen tarhojen tolppia sekä heinäkasoja. Mintun auton ilmestyessä näköpiiriin Assi jolkotti vastaan tuttua naista, joka oli hakenut ystävänsä kylältä ja palannut kaupan kautta kotiin.
“Joko teillä on grilli kuumana?” Sanni uteli Peten kainalosta porukan lähestyessä grillin edustalle kokoontuneita miehiä. Minttu nyökkäsi tervehdyksensä Antonin kavereille ja vilkaisi sitten Miraa, jonka vierellä kävelevällä miehellä tulisi olemaan kuumat paikat Kristianin grillissä.
“Tässä on Toni”, Mira heläytti varoen katseellaan Kristiania, jonka suupielet olivat nytkähtäneet alaspäin. Minttu puolestaan vilkaisi Sannia, joka irvisti - ehkä pieni ennakkovaroitus Miran tuoreimmasta deitistä olisi ollut paikallaan.
“Me tuotiin aika paljon evästä”, Minttu puuskahti Antonille nostaessaan toisen ruokakassin pihakalustesetin tuolille. “Noi innostuivat ostamaan kaikkea maissista broilerinfileisiin. Onpahan mitä grillata.”
“Hienoa!” Kristian hihkaisi yrittäen peittää nyrpeää naamaansa Miran uuden deitin takia. Anton katsoi kiittävästi Minttua ja tämän ystäviä, ennen kuin meni oikein kättä päivää tervehtimään Tonia. Mies oli silmin nähden hämmentynyt isännän eleestä, mutta mukisematta tarttui Koskisen ojennettuun käteen.
“Mistä se tollasen miehen on repässy?” Niilo oli ujuttautunut Mintun lähelle ja halusi heti tietää enemmän miehestä, jonka käsipuolessa Mira roikkui. “Kristian on varmasti kuin persiisiin ammuttu karhu”, mies lisäsi vilkaisten Kristiania, joka mulkoili porukan uusinta tulokasta aina, kun Toni ja Mira katsoi muualle.
“Kai se on ihan paikkakuntalainen”, Minttu vastasi Niilon kysymykseen sihauttaen samalla auki ensimmäisen kaljansa - kuskin hommat olivat siltä iltaa paketissa.
Anton aloitti purkamaan ruokakassia yhdessä Peten kanssa ja yhteinen puheenaihe - grillaus - oli heti kuuma peruna. Kaksikko vaihtoivat keskenään vinkkejä makkaroiden, grillikylkien, ribsien sekä tietenkin halloumin paistamisesta. Kristian oli aloittanut juomatarjoiluiden tuhoamisesta ja lipitti oluttaan kaikessa hiljaisuudessa.
“Laitetaanko nämä paistovalmiiksi?” Mintun kylkeen ilmestynyt Sanni tiedusteli maissipaketit kädessään. Minttu vilkaisi ystävätärtään huvittuneena ja nyökkäsi, sillä Sannin selän takana hempeilevä tuore deitti-tai-melkein-pariskunta sai kiinnostuksen grilliä kohtaan kasvamaan. Tietenkin Minttu oli iloinen Miran puolesta, muttei vielä oikein ollut saanut selville, mikä Toni oli miehiään.
“Tässä taitaa olla meidän kaikki grillattavat?” Minttu ynähti aseteltuaan lihat ja maissit foliotarjottimelle. Nainen laski tarjottimen grillin aputasolle ja vilkaisi Antonia, joka vaikutti asettautuvan viralliseksi grillaajaksi.
“Ethän sie polta niitä?” Sanni uteli Antonilta ovela hymy huulillaan.
“No nyt kun sanoit, niin sun osuuden vois käräyttää”, Anton kuittasi takaisin.
“Varo, mies, sanojas”, Pete hihkaisi pöydän ääreltä. Mies naurahti vielä perään ja Anton tiesi toisen sanojen takana olevan pelkkää huumoria.
Anton yhdessä Niilon kanssa katsoi ruokien perään, Peten sekä Sannin laittaessa pöytää kuntoon. Grillin aputasolla lepäävä olut oli vielä jokunen aika sitten maistunut isännälle, mutta nyt sen olemassa olo alkoi enemmän ärsyttää.
“Ei kukaan sattunu tuomaan ihan viinaa mukanaan”, Anton kysyi pientä noloutta äänessään.
“Kysytkin vielä!” Kristian hihkaisi ja valot syttyivät miehen silmissä. Kristian jolkotti takaisin asunnolle ja haki sieltä mukaansa jemmaamansa litrasen Koskenkorvan.
“En eka ottanu tätä esille, ku en tienny miten nössöä porukkaa tänne ilmaantuu”, Kristian virnuili ja vilkaisi Miraa merkitsevästi.
Enempää kyselemättä Anton otti pullon Krisulta ja kaatoi kahden kerttismukin pohjalle vajaan sentin verran väkevää.
“Niilo, pepsi?” Blondi nyökkäsi ja Anton teki työtä käskettyä. Kossukola Antonille oli varma valinta. Se ei alkaisi ihan heti tökkimään, eikä kukaan pitäisi miestä (toivottavasti) teininä, joka yritti saada vahvemman humalan sokerilla.
“Ehkä mä grillaan”, Minttu mutisi Sannille, jolle Anton oli ensin kuittaillut ja sitten jatkanut eloaan Koskenkorvan kanssa. Kristianin käytös ja jatkuva vilkuilu Miran suuntaan oli läpinäkyvää ja Minttu saattoi vain toivoa, ettei mies tekisi mitään idioottimaista.
“Ehkä se on tosiaan parempi niin”, Sanni naurahti ojentaen Mintulle grillipihdit. Mintun katse kävi drinkkinsä parissa hääräävässä miehessä, josta välittämättä nainen alkoi latoa ruokaa grilliin.
“Ai, ruoka on jo tulossa”, Mira ihmetteli siideri kädessään. Toni katseli tiluksia, kun miehen vierellä seisova nainen näytti halkeavan tyytyväisyydestä. Jos Kristian vilkuili Miraa, se ei pätenyt toisin päin - ei, Mira vaikutti olevan kuin Antonin kavereita ei olisi ollut olemassakaan. Ignooraus koski siis osaltaan myös Niiloa, eikä Minttu oikein tiennyt syytä siihen.
“Naiset näköjään otti vallan keittiössä”, Anton hekotti Niilolle ja katsoi Minttua sekä Sannia päin, toivoen ettei saisi kahdelta naiselta turpaan.
“Noh, noh, Anton, ainakaan meidän ruoat ei pala”, Niilo vastasi ja tömäytti toista nyrkillä olkapäähän. Koskinen naurahti ja otti oluen kylmälaukusta, ojensi sen Mintulle ja katsoi naista haastaen.
“Mä en aio olla tänään ainoo känniääliö”, mies sanoi. “Krisu saattaa hyvinkin olla se toinen, mut valitettavasti sen huomio on oletettavasti varatussa naisessa, joten...”, Anton lisäsi.
“Ja mitä grillikauden alotus olis ilman kylmää olutta ja jäykkää makkaraa!” Niilo sanoi virnuillen Mintulle ja Sannille. “Tietenkin toisella teistä se asia on jo hoidossa”, mies lisäsi selkeästi hiljaisemmalla ja matalammalla äänellä, saaden Antonin melkein tukehtumaan omaan juomaansa.
“Voit olla aivan vapaasti ääliö”, Antonin sanat kuullut Sanni ilmoitti miehelle ignooraten Niilon onnettoman vitsailun. “Mutta Minttu on korkeintaan kännissä.”
Minttu vilkaisi ystäväänsä toinen kulma koholla ja tarttui Antonin ojentamaan olueen, vaikkei ollut vielä saanut juotua edellistäkään. Minttua kummastutti koko Antonin jengin käyttäytyminen, koska jokainen laukoi vuorollaan suhteellisen onnettomia heittoja.
“Kutakuinkin niin”, Minttu tuhahti kääntäen katseensa takaisin grilliin, jossa lihat alkoivat pikkuhiljaa ottamaan väriä pintaan.
“Minttu rakas hanipuppeli, kerrohan”, Kristian ilmestyi kuin tyhjästä Mintun taakse ja kiersi kätensä naisen ympäri. “Mikä helvetti toi Miran mies oikein on?” Krisun ääni oli muuttunut vakavaksti ja hieman jopa uhmaavaksi.
“Chillaa hyvä mies, anna olla.” Niilo huokaisi Kristianin selän takaa ja pyöritteli silmiään. “Pitääkö sulle vääntää rautalangasta?”
Antonia koko näky huvitti. Krisu oli kolmikosta naisten mies, mutta näin epätoivoiselta toinen ei ollut ikinä näyttänyt.
“Älä enää koskaan sano mua hanipuppeliks tai survon nämä pihdit sinne minne aurinko ei paista”, Minttu sihahti Kristianille, jonka kainalosta nainen pujahti helposti pois. Se siitä grillauksesta.
“Mitä se ylipäätään kuuluu sulle?” Minttu jatkoi huokaisten. Nainen ei olisi jaksanut yhtään draamaa illanvietossa, jonka oli pienessä mielessään kuvitellut tunnelmaltaan helpoksi ja kevyeksi.
“Anna Miran olla”, Mintun grillausavuksi jäänyt Sannikin ennätti kommentoimaan, vaikka naisen katse vaelsi tämän avopuolisossa, joka hörppi kaljaansa itsekseen hymyillen muutaman metrin päässä.
“Toi likka ei selkeesti tiiä mitä se missaa”, Kristian jatkoi oman egonsa pönkittämistä.
“Veikkaampa, et Mira tasan tarkkaan tietää, eikä sitä haittaa”, Anton mutisi omaan kossukolalasiinsa ja sai Niilolta huvittuneen katseen. Kristian tuhahti ja etsi itselleen kylmälaukusta uuden oluen. Minttuakin hymyilytti, kun tämä vilkaisi Antonia, jonka suusta oli alkanut vihdoin tulla järkevää tekstiä.
“Mitenkäs meidän huippukokit, joko päästään syömään?” Niilo vaihtoi puheenaihetta heti tilaisuuden tullen. “Anton, mihin sä laitoit ne lautaset?” Isännän kaivaessa kertakäyttöastioita pöydältä muiden tavaroiden alta, Assi näki tilaisuutensa tulleen ja kävi haistelemassa makkaroita grillin aputasolla.
“Ei ihan vielä”, Minttu mutisi siirtäen maissit kuumemmalle kohdalle, jotta ne ehtisivät kypsyä ajoissa. “Mutta voittehan te kattaa pöydän valmiiksi.”
Nainen vilkaisi Sannia varmistaakseen, ettei vaikuttanut liian määräilevältä. Sannin hymy oli kuitenkin lähinnä tyytyväinen, kun tämä osoitti sormellaan sivummalla nököttävien lautasten suuntaan ja sai Niilon edistämään kattausta.
“Sinä et syö niitä”, Minttu puolestaan kumartui toteamaan Assille, joka näytti olevan sekunnin päästä ensimmäisen makkaran haukkaamisesta. Nainen napsautti sormiaan ja osoitti sivummalle, eikä koira viitsinyt vastustella.
“Mistä sä oikein löysit noin tomeran naisen tähän tontille?” Niilo kysyi hiljaa Antonilta kaksikon laittaessa ruokapöytää valmiiksi.
“Se löys mut”, toinen naurahti takaisin ja vilkaisi Minttua. Anton oli saanut mielestään kaikki epäasialliset ajatukset Mintusta. Olihan mies kuitenkin blondin vuokranantaja. Siitä eteenpäin kaikki olisi kyseenalaista ja pitäisikin kyseenalaistaa.
“Mut ette oo löytäny toisianne?” Niilo jatkoi kyselytuokiotaan, nyt pirullinen virne naamallaan. Anton mulkaisi miestä, saaden Niilon nauramaan vain enemmän.
“Sanon vaan, sokeekin näkee sut mies...”, Niilo nosti kätensä ylös ja huikkasi vielä kokkien suuntaan pöydän olevan valmiina.
Assi nökötti reilun viiden metrin päässä ja näytti hapanta naamaa. Anton nappasi yhden valmiiksi paistetun makkaran Mintun selän takaa grillin päältä ja otti siitä itse ensimmäisen haukun.
“Noni, tyttö”, mies kumartui pitäen pienempää palaa lihasta toisessa kädessään ja loppua toisessa. “Älä kerro Mintulle, jooko”, Antonin äänessä kuului huvittuneisuus ja tieto siitä, että Minttu varmasti kuuli ja näki mitä metrin päässä tapahtui, jos nainen vain kääntäisi päätään.
TOINEN OSA JULKAISTAAN LAUANTAINA 18.05.
PYSY SIIS KUULOLLA !
PYSY SIIS KUULOLLA !