Oli mennyt kaksikymmentä minuuttia saada Kuiske kyytiin, koska odottelemani paniikki oli todellakin iskenyt tammaan ja se ei ollut aluksi suostunut menemään edes koppia päin. Esko oli seurannut hetken kauhusta kohahtelevaa, itsensä heti märäksi hionnutta tammaa ja todennut sitten, ettei siinä auttanut sääliä.
“Laita se sinne koppiin tai mä laitan”, mies oli tokaissut. Niinpä mä olin laittanut Kuiskeen kyytiin. Yksi, tiukka murahdus ja tamma oli jähmettynyt aloilleen. Kevyt huiskaus narunpäällä kohti Kuiskeen peruttavaa peräpäätä ja suunta oli vaihtunut. Sitten mä olin marssinut koppiin kuin “sydämetön raviukko” Kuiske perässäni ja todennut, että ratsuihmisten täytyisi ottaa enemmän mallia tosielämän hevosmiehistä. Anton oli meitä vastassa, vaikka olin vähän toivonut miehen ennättäneen jo kadota valmennusreissulleen. Esko oli niin perinteinen suomalainen mies, että ehdin jo maalailla kauhukuvat seinille miesten kohdatessa. Jos jokin osa tallista ei miellyttäisi Eskoa, me saataisiin kyllä kuulla siitä vähintään hiljaisen jupinan muodossa. Seurasin miesten tervehtimistä miettien, miksi Anton oli niin teennäisen rempseä isäntä. Eskokin käytti sanaa HAUSKA, mikä ei sopinut miehen suuhun. Mikä niitä vaivasi? “..rakkaansa muuttaa toisen miehen, vieläpä vieraan kaverin, seinän taa keskelle ei mitään”, kuulin Antonin sanovan yllättävän pitkän keskustelun lomassa. Mitä?? “Puhuuko se Kuiskeesta?” Esko kysyi katsahtaen muhun. Vasta siinä vaiheessa havahduin kuuntelemaan koppia, josta ei kuulunut ääntäkään: olikohan Kuiske pyörtynyt kauhusta? Anton katsoi meitä ilmeisen häkeltyneenä ja multa meni hetki tajuta, mitä mies pienessä päässään kuvitteli. “Se luulee että me ollaan yhessä”, puuskahdin nostaen käden otsalleni. Esko hörähti itsekseen ja jäi pudistelemaan päätään, kun kurkistin Antonin suuntaan sormieni lomasta. “Ethän sä.. Miten sä.. Oikeesti? Luulitko sä että Esko on mun mies?!” rääkäisin nauruun purskahtaen. Esko hekotti vieressä, mikä oli myös harvinaista muutoin niin vakavalta mieheltä. Vasta siinä vaiheessa tajusin, mitä Anton oli tarkoittanut puheillaan pankissa. Mä olin vain lietsonut miehen kuvitelmia tajuamattani. Johan sitä taas oltiin tilanteessa. “No, miten vaan, mun täytyy ulkoistaa tuo kaakki ennenku se kuolee tuonne”, puuskahdin vilkaisten viimeisen kerran Antonin kauhistuneeseen kallistunutta ilmettä. Esko murahti jotain, lähtien harppomaan perässäni kohti traileria. Kuiske oli hiestä märkä ja puuskutti, kun sain tamman peruuteltua ulos kopista. Ensimmäisenä tamma päästi ilmoille korviaviiltävän rääkäisyn, jota olisi kai voinut hirnunnaksikin luonnehtia. Antonin hevoset vastasivat ja sekös sai Kuiskeen pasmat sekaisin: yleensä niin rauhallinen tamma alkoi soutamaan liinan päässä ja sai Eskonkin kohottelemaan kulmiaan. “Soo jaa”, mumisin Kuiskeelle silittäen tamman hionnutta kaulaa. “Onko sulla vesiletku ulkona, tää täytyy huuhdella?” Anton ei ollut vielä saanut puhekykyään takaisin, mutta nyökkäsi lähtien marssimaan kohti tallia. Esko oli jo nostamassa lastaussiltaa ja luulin miehen kaasuttavan pois paikalta, mutta sen sijaan ukko lähtikin seuraamaan meitä kohti tallia. Parkkeerasin Kuiskeen tallin kupeelle, mistä tamma näki uudet tallikaverinsa ja sai samalla viilentävän suihkun. Anton seurasi sivusta hiljaa ja Esko pyöri tallin ympärillä ja sisällä sanaakaan sanomatta, tehden selvästi omia johtopäätöksiään Antonin tilan tiluksista. “Taidan viedä tän hetkeksi talliin rauhottumaan”, huoahdin hilliten Kuisketta, joka oli taas aloittanut jännittyneen steppailun. Antonin tamma katseli läsipäätä kiinnostuneena ja toivoin, että tammat tulisivat toimeen keskenään sen sijaan, että mun täytyisi lähteä rajaamaan Kuiskeelle omaa tarhaa. “Kiitos kyydistä”, sanoin Eskolle tallin suojissa. Jätin pahoittelematta oudosta tilanteesta Antonin kanssa, koska ei Eskoa kiinnostanut. Se mies ei pienestä hätkähtänyt, ei edes siitä, että 20 vuotta nuorempaa blondia oltiin luultu sen emännäksi. “Ole hyvä vaan”, Esko murahti seuraten katseellaan Kuisketta, joka nuuhki uutta karsinaansa ja puhisi itsekseen. Hyvällä tuurilla saisin tamman juomaan jotain tallin rauhassa, tai sitten se aiheuttaisi tulvan kaatamalla melassivedet käytävälle. |
AvainsanatRoolipelit10 U U S I N T A
Grillimaisterit (osa 1) - 17.05.2019 Tarhatalkoot - 07.05.2019 Mestarikokki - 28.11.2018 Pikkujoulut (osa 2) - 16.11.2018 Pikkujoulut (osa 1) - 16.11.2018 Roadtrip - 10.11.2018 Valvovan silmän alla - 04.10.2018 Yöeläjät - 30.09.2018 Astetta nolompi saunailta - 26.09.2018 Mintun tupaantulijaiset - 31.8.2018 |