K-18
MINTUN TUPAANTULIJAISET
31.08.2018
MINTUN TUPAANTULIJAISET
31.08.2018
Minttu: Oli työn ja tuskan takana muistaa, missä mielentilassa olin antanut periksi ja päättänyt järjestää tuparit. Keittiön pyöreä pöytä pursuili kulhoja täynnä sipsejä ja muuta naposteltavaa, jota Mira oli ohjeistanut ostamaan. Sekä viinaa, joista puolet oli vasta tulossa naisvieraideni mukana.
Ilman Sannia ja Miraa koko tupareita ei olisi tullut: vaikka olin tehnyt päätöksen niiden järjestämisestä, kaksikko oli käytännössä hoitanut kaiken muun. Vieraat itsensä lisäksi (eli Sannin miehen Peten, Kristianin kavereineen, todennäköisesti myös Anthonin), valtaosan juomista ja boolitarvikkeista (eli ostoslistan mulle) ja soittolistan, joka kuulemma sisälsi kaiken tarpeellisen eli todennäköisesti kaikki Miran tietämät juomalaulut.
Kello oli liki kuusi, kun kuulin auton kaartavan pihaan. Mira, Sanni ja Pete kampesivat itsensä ulos autosta pari kassillista tavaraa mukanaan. Pete oli todennäköisesti kuskina.
“Tervetuloa!” täräytin uskottavasti ovelta, kun humautin sen auki porukan ennätettyä kuistin portaille saakka. Antonin oli täytynyt kuulla se, mutta en uskonut miehen ilmestyvän ihmettelemään ääntä kuin paraskin kyylääjänaapuri.
Viisitoista minuuttia molemmat boolit olivat hyvällä mallillaan ja musiikki pauhasi kaiuttimista, jotka olin ostanut tätä asuntoa varten.
“Kristian laittoi viestiä, että ne on tulossa!” Mira kajautti puhelintaan ilmassa heiluttaen.
Ilman Sannia ja Miraa koko tupareita ei olisi tullut: vaikka olin tehnyt päätöksen niiden järjestämisestä, kaksikko oli käytännössä hoitanut kaiken muun. Vieraat itsensä lisäksi (eli Sannin miehen Peten, Kristianin kavereineen, todennäköisesti myös Anthonin), valtaosan juomista ja boolitarvikkeista (eli ostoslistan mulle) ja soittolistan, joka kuulemma sisälsi kaiken tarpeellisen eli todennäköisesti kaikki Miran tietämät juomalaulut.
Kello oli liki kuusi, kun kuulin auton kaartavan pihaan. Mira, Sanni ja Pete kampesivat itsensä ulos autosta pari kassillista tavaraa mukanaan. Pete oli todennäköisesti kuskina.
“Tervetuloa!” täräytin uskottavasti ovelta, kun humautin sen auki porukan ennätettyä kuistin portaille saakka. Antonin oli täytynyt kuulla se, mutta en uskonut miehen ilmestyvän ihmettelemään ääntä kuin paraskin kyylääjänaapuri.
Viisitoista minuuttia molemmat boolit olivat hyvällä mallillaan ja musiikki pauhasi kaiuttimista, jotka olin ostanut tätä asuntoa varten.
“Kristian laittoi viestiä, että ne on tulossa!” Mira kajautti puhelintaan ilmassa heiluttaen.
Anton: Vai että Mintun tuparit. Oliko mun ihan oikeasti pakko osallistua? Entä jos en halunnut. Mutta kuten todettu, viimestään Kristian raahais mut paikan päälle, joten mieluummin näyttäytyisin ihan omine nokkineni.
Kuulin auton ajavan pihaan ja heleän naisäänen huutavan jotain talon suuntaan. Enemmän mun huomio kiinnitty sitä edeltävään karjahdukseen omasta suunnastani. Minttu. Huhuhuh. Tätäkö mä joutuisin kuuntelemaan? Et voinu olla tosissas.
Pitkään tervetulotoivotuksen kajahduksen jälkeen avasin oman kotioveni ja Assi ensimmäisenä kirmas ulos nuuhkimaan ja tutkimaan vieraiden hajuja. Kävin tallissa kattomassa hevosille iltaruoat valmiiks sekä heinät odottamaan karsinoihin.
Mä en olis millään halunnut koputtaa naisen oveen, mut kaipa mun oli pakko.
Eikä menny kauaa, kun Minttu tuli avaamaan. Ojensin naiselle ostamani kuohuviinipullon ja toivoin Mintun ottavan sen vastaan edes kohteliaisuudesta.
“Noh, tervetuloa nyt vielä… Ja onnea uuteen kotiin.”
En sitten keksinyt parempaa, vaikka eipä mun tarvinnut ketään vakuuttaa mun small talk taidoilla.
“Mitämitämitä, joko bileet on alkanu ilman meitä?” Kristianin ääni kaiku tallin nurkalta ja mulkasin miestä vihasesti. Krisun takana Niilo puisteli päätään, enkä ollu odottanu näkeväni tätä juuri tänään. Niilokin oli kutsuttu, mutta mua ei? En olis halunnu loukkaantua huomiosta, mutta ouch.
Kristian harppoi pitkin askelin ovelle, tönäs mua lähes huomaamatta syrjään ja veti Mintun halaukseen.
“Teeeervetuloa Pirttivaaraan, vielä kerran!” mies huudahti ja Niilo kauempaa heilautti kättään tervehdykseksi.
Kristian ojensi omat tuomisensa Mintulle; tuoksukynttilöitä.
Vihjasiko Kristian, että Minttu haisi pahalle? Äh, mitä mä ees mietin sellasta!
Kuulin auton ajavan pihaan ja heleän naisäänen huutavan jotain talon suuntaan. Enemmän mun huomio kiinnitty sitä edeltävään karjahdukseen omasta suunnastani. Minttu. Huhuhuh. Tätäkö mä joutuisin kuuntelemaan? Et voinu olla tosissas.
Pitkään tervetulotoivotuksen kajahduksen jälkeen avasin oman kotioveni ja Assi ensimmäisenä kirmas ulos nuuhkimaan ja tutkimaan vieraiden hajuja. Kävin tallissa kattomassa hevosille iltaruoat valmiiks sekä heinät odottamaan karsinoihin.
Mä en olis millään halunnut koputtaa naisen oveen, mut kaipa mun oli pakko.
Eikä menny kauaa, kun Minttu tuli avaamaan. Ojensin naiselle ostamani kuohuviinipullon ja toivoin Mintun ottavan sen vastaan edes kohteliaisuudesta.
“Noh, tervetuloa nyt vielä… Ja onnea uuteen kotiin.”
En sitten keksinyt parempaa, vaikka eipä mun tarvinnut ketään vakuuttaa mun small talk taidoilla.
“Mitämitämitä, joko bileet on alkanu ilman meitä?” Kristianin ääni kaiku tallin nurkalta ja mulkasin miestä vihasesti. Krisun takana Niilo puisteli päätään, enkä ollu odottanu näkeväni tätä juuri tänään. Niilokin oli kutsuttu, mutta mua ei? En olis halunnu loukkaantua huomiosta, mutta ouch.
Kristian harppoi pitkin askelin ovelle, tönäs mua lähes huomaamatta syrjään ja veti Mintun halaukseen.
“Teeeervetuloa Pirttivaaraan, vielä kerran!” mies huudahti ja Niilo kauempaa heilautti kättään tervehdykseksi.
Kristian ojensi omat tuomisensa Mintulle; tuoksukynttilöitä.
Vihjasiko Kristian, että Minttu haisi pahalle? Äh, mitä mä ees mietin sellasta!
M: Olin ehtinyt korkata ensimmäisen kaljan ja istuutua hetkeksi valmiin pöydän ääreen, kun ovelta oli kuulunut ensimmäinen koputus.
“Se on Anton! Kutsuitko sä sen?” Mira supatti niin, että kuulin sen monen metrin päästäkin. Pudistin kummastuneena päätäni, koska mä en ollut kutsunut ketään - se oli ollut Miran vastuualue. Ilmeisesti mun naapurini ja vuokraisäntä oli jäänyt ulos vieraslistalta, mutta onneksi se näytti omatoimiselta.
Kohtaaminen Antonin kanssa oli outo ja kiusallinen. Normaalit ihmiset olisivat varmaan halanneet, mutta me vain tuijotettiin toisiamme, Anton toivotti mut vielä kerran tervetulleeksi ja tyrkkäsi käteeni pullon kuohuvaa. Mä vain nyökkäilin, kunnes tajusin kutsua miehen sisään. Sisälle asti se ei kuitenkaan ehtinyt, kun seuraavat vieraat saapuivat ja mä huomasin olevani Kristianin halauksessa alta aikayksikön.
Kuohuviinipullo ja tuoksukynttilät (???) pääsivät tv-tason kulmalle ja Mira otti homman haltuun tarjoten miehille juotavaa. Oli rivi mietoja juomia, pari pulloa väkevää ja kaksi boolikulhoa, joten jokainen löytäisi takuulla jotain juotavaa. Kristian naureskeli mulle jotain napatessaan käteensä läpinäkyvän kertakäyttömukin, johon kauhaisi reilusti limellä höystettyä boolia.
“Oletko sä viihtynyt täällä?” Niilo kysyi aidon kiinnostuneen oloisesti, kun poikkesin viemässä kylpyhuoneeseen täyden pullon käsisaippuaa ja törmäsin mieheen eteiskäytävässä.
“Joo, kiva kun on hevonen omassa pihassa”, naurahdin vastaukseksi. Mies hymyili nyökäten ymmärtävästi.
“Tää on näppärä asunto, Antonin on ihan vastaavanlainen. Se taitaa olla peilikuva tästä?” Niilo pohti ääneen. Mumahdin epämääräisen myöntävän vastauksen haluamatta muistella punkkaustani miehen asunnolla silloin, kun vuokraisäntäni oli huidellut valmennusreissulla toisella puolen Suomea.
“Se on Anton! Kutsuitko sä sen?” Mira supatti niin, että kuulin sen monen metrin päästäkin. Pudistin kummastuneena päätäni, koska mä en ollut kutsunut ketään - se oli ollut Miran vastuualue. Ilmeisesti mun naapurini ja vuokraisäntä oli jäänyt ulos vieraslistalta, mutta onneksi se näytti omatoimiselta.
Kohtaaminen Antonin kanssa oli outo ja kiusallinen. Normaalit ihmiset olisivat varmaan halanneet, mutta me vain tuijotettiin toisiamme, Anton toivotti mut vielä kerran tervetulleeksi ja tyrkkäsi käteeni pullon kuohuvaa. Mä vain nyökkäilin, kunnes tajusin kutsua miehen sisään. Sisälle asti se ei kuitenkaan ehtinyt, kun seuraavat vieraat saapuivat ja mä huomasin olevani Kristianin halauksessa alta aikayksikön.
Kuohuviinipullo ja tuoksukynttilät (???) pääsivät tv-tason kulmalle ja Mira otti homman haltuun tarjoten miehille juotavaa. Oli rivi mietoja juomia, pari pulloa väkevää ja kaksi boolikulhoa, joten jokainen löytäisi takuulla jotain juotavaa. Kristian naureskeli mulle jotain napatessaan käteensä läpinäkyvän kertakäyttömukin, johon kauhaisi reilusti limellä höystettyä boolia.
“Oletko sä viihtynyt täällä?” Niilo kysyi aidon kiinnostuneen oloisesti, kun poikkesin viemässä kylpyhuoneeseen täyden pullon käsisaippuaa ja törmäsin mieheen eteiskäytävässä.
“Joo, kiva kun on hevonen omassa pihassa”, naurahdin vastaukseksi. Mies hymyili nyökäten ymmärtävästi.
“Tää on näppärä asunto, Antonin on ihan vastaavanlainen. Se taitaa olla peilikuva tästä?” Niilo pohti ääneen. Mumahdin epämääräisen myöntävän vastauksen haluamatta muistella punkkaustani miehen asunnolla silloin, kun vuokraisäntäni oli huidellut valmennusreissulla toisella puolen Suomea.
A: Mitä helvettiä mä tein täällä? Noh, juuri tällä sekunnilla istuin Karhu kädessä Mintun sohvalla. Toisella puolella istu naisen kaveri, jonka joku oli jo ehtinyt rengastaa.
Mä en osannut ottaa mitään puheeksi kenenkään kanssa. Joku mulle tuntematon kaveri istu Miran(?) kanssa keittiössä pöydän ääressä ja vuoron perään kaksikko naureskeli toisilleen. Pian seuraan liitty Kristian, joka oli kuin kala vedessä.
“Anton hei, vai mitä, että mä oon voittanu junnuna judon äsämmit?” Kristian huikkas mulle toiselta puolelta tilaa.
“No et ole”, vastasin äänellä, jossa ei ollut tippaakaan huumoria. Krisun ilme muuttu heti tuimaks ja silmät muuttu viiruiks kun se lukitsi katseensa muhun. Yrittikö se noin kuumeisesti saada huomiota? Tähän hätään en ees muista, miksi ollaan kavereita.
Niilo ja Minttu tulivat yhtä matkaa eteisen suunnalta. Olikohan kaksikolla lämpimämmät välit kuin mulla ja Mintulla? Pitikin olla tälläinen luonne. Mun kaveritkin ystävysty mun naapurin kanssa paremmin kuin mä itse. Toisaalta, ei se haittaa. Ompahan enemmän omaa rauhaa, kun toinen ei koko aikaa änkeä kylään.
“Oliks nää, Anton, samanlaisia keskenään? Asunnot siis?” Niilo kysy multa. Mitä helvettiä se nyt sitä halus tietää. Ja olihan Niilo mun luona käynyt. Nyökkäsin hämmentyneenä vastauksen miehelle, joka käänty sanomaan Mintulle jotain. Nytkö kaksikolla oli jo yhteisiä keskustelunaiheita; mun asunto? Jahas.
Nousin ylös sohvalta ja ohitin Kristianin ja kaksi muuta vierasta keittiön puolelta sekä Mintun ja Niilon seisomassa eteisen nurkilla. Olin jättänyt Assin omalle puolelleni odottamaan paluuta kotiin ja tätä menoa olisin omassa rauhassani sekuntien sisällä.
“Heiheihei, Anttoni, mihin sä oikein oot menossa?” Kristianin ääni raikas asunnossa. Ja mikä ihmeen Anttoni. Se ei todellakaan ollut mun nimi, eikä siitä mitään lempinimeä olisi tulossa.
“Haukkaamaan raitista ilmaa.”
Kävin päästämässä Assin omalta puoleltani ulos ja istahdin Mintun oven eteen rappusille, edelleen se sama perkeleen kaljatölkki kädessä. Rotikka jolkotti pitkin pihaa haistellen ja tuli sitten mun viereen istumaan ja kerjäämään rapsutuksia.
“Sinne tais mennä meijän hiljaset päivät”, mutisin koiralle samalla kuullen Kristianin äänen oven takaa.
Mä en osannut ottaa mitään puheeksi kenenkään kanssa. Joku mulle tuntematon kaveri istu Miran(?) kanssa keittiössä pöydän ääressä ja vuoron perään kaksikko naureskeli toisilleen. Pian seuraan liitty Kristian, joka oli kuin kala vedessä.
“Anton hei, vai mitä, että mä oon voittanu junnuna judon äsämmit?” Kristian huikkas mulle toiselta puolelta tilaa.
“No et ole”, vastasin äänellä, jossa ei ollut tippaakaan huumoria. Krisun ilme muuttu heti tuimaks ja silmät muuttu viiruiks kun se lukitsi katseensa muhun. Yrittikö se noin kuumeisesti saada huomiota? Tähän hätään en ees muista, miksi ollaan kavereita.
Niilo ja Minttu tulivat yhtä matkaa eteisen suunnalta. Olikohan kaksikolla lämpimämmät välit kuin mulla ja Mintulla? Pitikin olla tälläinen luonne. Mun kaveritkin ystävysty mun naapurin kanssa paremmin kuin mä itse. Toisaalta, ei se haittaa. Ompahan enemmän omaa rauhaa, kun toinen ei koko aikaa änkeä kylään.
“Oliks nää, Anton, samanlaisia keskenään? Asunnot siis?” Niilo kysy multa. Mitä helvettiä se nyt sitä halus tietää. Ja olihan Niilo mun luona käynyt. Nyökkäsin hämmentyneenä vastauksen miehelle, joka käänty sanomaan Mintulle jotain. Nytkö kaksikolla oli jo yhteisiä keskustelunaiheita; mun asunto? Jahas.
Nousin ylös sohvalta ja ohitin Kristianin ja kaksi muuta vierasta keittiön puolelta sekä Mintun ja Niilon seisomassa eteisen nurkilla. Olin jättänyt Assin omalle puolelleni odottamaan paluuta kotiin ja tätä menoa olisin omassa rauhassani sekuntien sisällä.
“Heiheihei, Anttoni, mihin sä oikein oot menossa?” Kristianin ääni raikas asunnossa. Ja mikä ihmeen Anttoni. Se ei todellakaan ollut mun nimi, eikä siitä mitään lempinimeä olisi tulossa.
“Haukkaamaan raitista ilmaa.”
Kävin päästämässä Assin omalta puoleltani ulos ja istahdin Mintun oven eteen rappusille, edelleen se sama perkeleen kaljatölkki kädessä. Rotikka jolkotti pitkin pihaa haistellen ja tuli sitten mun viereen istumaan ja kerjäämään rapsutuksia.
“Sinne tais mennä meijän hiljaset päivät”, mutisin koiralle samalla kuullen Kristianin äänen oven takaa.
M: Olin yllättynyt, että meikäläisen tupareissa oli saavutettu sellainen tunnelma jo ensimmäisen tunnin aikana: Niilo vaahtosi mulle tietäväisenä mun ja Antonin asuntojen yhtäläisyyksistä, Kristian vouhotti ympäri asuntoa heittäen milloin mitäkin juttua ja loput kolme kaveriani poukkoilivat menossa mukana niin tunteella kuin tupareita viikkotolkulla vaatineet vain kykenivät.
Santsasin lisää juotavaa yhdessä Niilon kanssa. Mies oli hauskaa seuraa, koska se ei tuputtanut itseään vaan halusi keskustella muista aiheista - kuten mun muutostani ja Kuiskeesta. Mies ei selvästikään ymmärtänyt hevosista enempää kuin Anton oli jaksanut kertoa, mutta halusi silti kuulla omastani.
“Säkö tän boolin meille teit?” Kristian hörähti olkapääni yli juuri, kun olin aikeissa maistaa toista Miran tekemää boolia.
“Eeen kun Mira”, ähkäisin mahdollisimman rennosti, vaikka miehen läheisyys oli yllättänyt. Kristianin kädet laskeutuivat olkapäilleni ja siirtyivät hitaasti käsivarsille.
“Sullahan on enemmän habaa kuin Niilolla”, Kristian naurahti kiusoittelevasti. Irvistin Niilolle pahoitellen ja hivuttauduin kauemmas muka napatakseni miehille omat mukit.
“Sun vuokraisäntäs istuu ulkona. Mikä se on miehiään?” Pete kysyi palattuaan tupakalta. Mun suu raottui hämmennyksestä: mitä tuollaiseen piti vastata?
“Öh, en mä tiiä, ihan perus”, höpisin miettien, oliko mun tupareissani liian pieni meno pääkaupungin kirkkaisiin valoihin tottuneelle Koskiselle. Sysäsin ajatuksen syrjään - siinäpähän istuisi ulkona.
Mira ja Sanni olivat kasanneet olohuoneen sohvapöydälle shottilaseja ja kutsuivat porukkaa paikalle. Vinkkasin Niiloa hakemaan myös Antonin, jos juhliminen enää kiinnosti miestä.
“En ole koskaan”, Mira aloitti leveä virne huulillaan. “Kieltäytynyt suudelmasta.”
Tuhahdin puoliääneen - ei se ollut varmaan kieltäytynyt mistään muustakaan. Niin tai näin, useampi shotti katosi parempiin suihin, vaikka Sannin selostuksen mukaan halutessaan sai hörpätä myös omaa juomaansa.
Santsasin lisää juotavaa yhdessä Niilon kanssa. Mies oli hauskaa seuraa, koska se ei tuputtanut itseään vaan halusi keskustella muista aiheista - kuten mun muutostani ja Kuiskeesta. Mies ei selvästikään ymmärtänyt hevosista enempää kuin Anton oli jaksanut kertoa, mutta halusi silti kuulla omastani.
“Säkö tän boolin meille teit?” Kristian hörähti olkapääni yli juuri, kun olin aikeissa maistaa toista Miran tekemää boolia.
“Eeen kun Mira”, ähkäisin mahdollisimman rennosti, vaikka miehen läheisyys oli yllättänyt. Kristianin kädet laskeutuivat olkapäilleni ja siirtyivät hitaasti käsivarsille.
“Sullahan on enemmän habaa kuin Niilolla”, Kristian naurahti kiusoittelevasti. Irvistin Niilolle pahoitellen ja hivuttauduin kauemmas muka napatakseni miehille omat mukit.
“Sun vuokraisäntäs istuu ulkona. Mikä se on miehiään?” Pete kysyi palattuaan tupakalta. Mun suu raottui hämmennyksestä: mitä tuollaiseen piti vastata?
“Öh, en mä tiiä, ihan perus”, höpisin miettien, oliko mun tupareissani liian pieni meno pääkaupungin kirkkaisiin valoihin tottuneelle Koskiselle. Sysäsin ajatuksen syrjään - siinäpähän istuisi ulkona.
Mira ja Sanni olivat kasanneet olohuoneen sohvapöydälle shottilaseja ja kutsuivat porukkaa paikalle. Vinkkasin Niiloa hakemaan myös Antonin, jos juhliminen enää kiinnosti miestä.
“En ole koskaan”, Mira aloitti leveä virne huulillaan. “Kieltäytynyt suudelmasta.”
Tuhahdin puoliääneen - ei se ollut varmaan kieltäytynyt mistään muustakaan. Niin tai näin, useampi shotti katosi parempiin suihin, vaikka Sannin selostuksen mukaan halutessaan sai hörpätä myös omaa juomaansa.
A: Ihan liian pian Niilon ääni kuulu mun takaa, kutsuen takasin sisälle. Juomapelit oli kuulemma alkamassa. Mitä nää ihmiset oikein oli? Teinejä? Noh, kaipa sitä ainakin vois mennä katsomaan, ettei kukaan vetäisi alkoholimyrkytykseen asti.
“Yrittäsit nyt vähän, sun vuokralaisel ainakin on hauskaa.”
“Niimpä, vuokralaisella. En sanois olevani ees Mintun tuttu, joten mitä helvettiä mä täällä teen.”
“Tutustut ihmisiin!” Niilon innostuneisuus ällötti mua. Silti palasin sisälle ja ennen ku ehin komentaa koiraa, Assi oli jos singonnut ittensä asuntoon. Naiset.
Sohvapöydällä oli shottilaseja shottilasien vieressä ja jokainen niistä oli täytetty piri pintaan. Mun oli pakko huokasta ja yrittää vaan kestää tää ilta. Onneks mä en kuuluis siihen jengiin, jotka olis aamulla krapulassa. Sitä paitsi, jonkun piti hoitaa hevoset.
Istahdin sohvalle ja pian Assi ilmesty jostain mun jalkoihin istumaan. Yritin saada kiinni Mintun katsetta ja onnistuessa heitin nopeasti kysymyksen ilmoille.
“Ei kai tää oo ongelma?” Viittasin koiraani, joka heilutti häntäänsä mun rapsuttaessa sitä päälaelta. Huomatessaan Mintun tutkivan ilmeen, se hölkkäsi naisen jalkoihin ja vaati rapsutuksia. Hienoa, mun koirakin oli paremmissa väleissä naisen kanssa. Ei sillä, että olisin kateellinen, mutta sanoinpahan vain.
“Okei, Anton tietää pelin kulun, eiks je, joten niitä tuskin tarvitsee alkaa selittelemään uudestaan”, Kristian kailotti kaikkien kuullen. Mä en kehdannut tässä vaiheessa sanoa, ettei mulla ollut hajuakaan säännöistä. Jospa pysyttelisin kauempana tilanteesta, niin mun ei tarviis tehdä mitään.
“En ole koskaan…-” Niilo aloitti ja piti sitten ihan liian pitkän miettimistauon “pussannut saman sukupuolen edustajaa!” Hihittäen Niilo kattoi Kristianin ja toisen miehen ottavan shotit ja hämmästelevän, kun Niilo ei juonut. Valitettavasti tää tuntematon kaveri huomas, etten mä ollu ottanu shottia.
“Mitäs nyt, eikös sun tarvii juoda?” Miehen äänessä oli ivaa. Eikö me muka oltu kaikki aikuisia ja annettu toistemme joko juoda tai olla juomatta.
“Itse asiassa ei”, totesin muina miehinä ja otin huikan oluestani. Vilkaisin koiraani joka herkeämättä katto jokasta huoneessa olijaa ja sitten alotti hännän heiluttamisen huomatessaan uudemman kerran Mintun.
“Yrittäsit nyt vähän, sun vuokralaisel ainakin on hauskaa.”
“Niimpä, vuokralaisella. En sanois olevani ees Mintun tuttu, joten mitä helvettiä mä täällä teen.”
“Tutustut ihmisiin!” Niilon innostuneisuus ällötti mua. Silti palasin sisälle ja ennen ku ehin komentaa koiraa, Assi oli jos singonnut ittensä asuntoon. Naiset.
Sohvapöydällä oli shottilaseja shottilasien vieressä ja jokainen niistä oli täytetty piri pintaan. Mun oli pakko huokasta ja yrittää vaan kestää tää ilta. Onneks mä en kuuluis siihen jengiin, jotka olis aamulla krapulassa. Sitä paitsi, jonkun piti hoitaa hevoset.
Istahdin sohvalle ja pian Assi ilmesty jostain mun jalkoihin istumaan. Yritin saada kiinni Mintun katsetta ja onnistuessa heitin nopeasti kysymyksen ilmoille.
“Ei kai tää oo ongelma?” Viittasin koiraani, joka heilutti häntäänsä mun rapsuttaessa sitä päälaelta. Huomatessaan Mintun tutkivan ilmeen, se hölkkäsi naisen jalkoihin ja vaati rapsutuksia. Hienoa, mun koirakin oli paremmissa väleissä naisen kanssa. Ei sillä, että olisin kateellinen, mutta sanoinpahan vain.
“Okei, Anton tietää pelin kulun, eiks je, joten niitä tuskin tarvitsee alkaa selittelemään uudestaan”, Kristian kailotti kaikkien kuullen. Mä en kehdannut tässä vaiheessa sanoa, ettei mulla ollut hajuakaan säännöistä. Jospa pysyttelisin kauempana tilanteesta, niin mun ei tarviis tehdä mitään.
“En ole koskaan…-” Niilo aloitti ja piti sitten ihan liian pitkän miettimistauon “pussannut saman sukupuolen edustajaa!” Hihittäen Niilo kattoi Kristianin ja toisen miehen ottavan shotit ja hämmästelevän, kun Niilo ei juonut. Valitettavasti tää tuntematon kaveri huomas, etten mä ollu ottanu shottia.
“Mitäs nyt, eikös sun tarvii juoda?” Miehen äänessä oli ivaa. Eikö me muka oltu kaikki aikuisia ja annettu toistemme joko juoda tai olla juomatta.
“Itse asiassa ei”, totesin muina miehinä ja otin huikan oluestani. Vilkaisin koiraani joka herkeämättä katto jokasta huoneessa olijaa ja sitten alotti hännän heiluttamisen huomatessaan uudemman kerran Mintun.
M: En ole koskaan flirttaillut kahden eri ihmisen kanssa yhtenä iltana. En ole koskaan säätänyt kaverin eksän kanssa. En ole koskaan ollut rakastunut.
Lauseet toistivat todennäköisesti rutiinitoteamuksia, joita siinä pelissä oltiin totuttu kulemaan. Välillä joku nappasi lauseensa netistä tai mietti sitä monta minuuttia, mutta peli eteni ja kulmat kohoilivat kilpaa juomien kanssa. Kaikki - poislukien Anton - olivat hyvällä tuulella ja naureskelivat keskenään ja mä yritin pysyä menossa mukana kitaten juomaa reiluilla hörpyillä.
Assi oli parkkeerannut mun luokseni miltei koko pelin ajaksi ja siirtyi vasta, kun mä nousin ylös käydäkseni vessassa porukan kyllästyttyä ensimmäiseen juomaleikkiin. Mira jäi roikkumaan ovenkahvaan hädästään valittaen, joten yritin olla nopea ja laskea ystäväni vessaan.
“Mira on siellä!” ehdin karjaista Petelle, joka oli menossa seuraavana lukitsemattomaan kylppäriin. Mies kohotti yllättyneenä kätensä ja kääntyi sitten virnistämään mulle.
“Onko toi sun vuokraisäntä aina noin kireä?” mies kysyi. Huomasin sen pyörittelevän kihlasormustaan ja mietin, miksi se teki niin.
“Emmä tiiä, ei kai”, tuhahdin. En mä tiennyt mikä Antonia risoi tai kuka sen oli tänne kutsunut, mutta olisi se munkin mielestä voinut yrittää olla vähän iloisempaa naamaa tai vastaavasti poistua paikalta.
“Voi vittu”, Pete puuskahti, mutta harhautui oven avautuessa ja Miran palatessa eteiseen itsekseen hihitellen.
“Lisää juotavaa”, nainen tokaisi ja työnsi mut juomia pursuilevan pöydän luo kuin ei olisi alkoholia koko iltana nähnytkään.
“Mitä seuraavaksi?” Sanni uteli Peten sylistä mun vanhalta kulmasohvaltani. Vilkaisin Miraa, joka näytti mietteliäältä ja sitten Kristiania, joka sen sijaan kaiveli vähän liiankin innokkaasti puhelinta taskustaan.
Lauseet toistivat todennäköisesti rutiinitoteamuksia, joita siinä pelissä oltiin totuttu kulemaan. Välillä joku nappasi lauseensa netistä tai mietti sitä monta minuuttia, mutta peli eteni ja kulmat kohoilivat kilpaa juomien kanssa. Kaikki - poislukien Anton - olivat hyvällä tuulella ja naureskelivat keskenään ja mä yritin pysyä menossa mukana kitaten juomaa reiluilla hörpyillä.
Assi oli parkkeerannut mun luokseni miltei koko pelin ajaksi ja siirtyi vasta, kun mä nousin ylös käydäkseni vessassa porukan kyllästyttyä ensimmäiseen juomaleikkiin. Mira jäi roikkumaan ovenkahvaan hädästään valittaen, joten yritin olla nopea ja laskea ystäväni vessaan.
“Mira on siellä!” ehdin karjaista Petelle, joka oli menossa seuraavana lukitsemattomaan kylppäriin. Mies kohotti yllättyneenä kätensä ja kääntyi sitten virnistämään mulle.
“Onko toi sun vuokraisäntä aina noin kireä?” mies kysyi. Huomasin sen pyörittelevän kihlasormustaan ja mietin, miksi se teki niin.
“Emmä tiiä, ei kai”, tuhahdin. En mä tiennyt mikä Antonia risoi tai kuka sen oli tänne kutsunut, mutta olisi se munkin mielestä voinut yrittää olla vähän iloisempaa naamaa tai vastaavasti poistua paikalta.
“Voi vittu”, Pete puuskahti, mutta harhautui oven avautuessa ja Miran palatessa eteiseen itsekseen hihitellen.
“Lisää juotavaa”, nainen tokaisi ja työnsi mut juomia pursuilevan pöydän luo kuin ei olisi alkoholia koko iltana nähnytkään.
“Mitä seuraavaksi?” Sanni uteli Peten sylistä mun vanhalta kulmasohvaltani. Vilkaisin Miraa, joka näytti mietteliäältä ja sitten Kristiania, joka sen sijaan kaiveli vähän liiankin innokkaasti puhelinta taskustaan.
A: “Picolo!” Kristian huudahti. Muut ympärillä näytti hämmentyineiltä, paitsi Niilo ja minä. Niilo naurahti ja mä halusin vajota sohvan tyynyjen sekaan.
“Eiköhän oteta ihan ensimmäisenä känni toteen!” mies jatkoi.
Ensimmäinen tehtävä oli nimetä jokainen pelaaja, joten nyt mulle selkis myös mysteerimiehen nimi. Pete. Pitääpä laittaa korvan taa, jos vaikka sitä vielä illan aikana pitäisi muistella. Kun kaikkien nimet oli sovelluksessa, peli saattoi alkaa.
Kysymykset ja tehtävät olivat kuin pullonpyörityksen seuraava versio, alkoholilla höystettynä tietenkin. Sovellus arpoi kaksi pelaajaa jonkin tehtävän suorittajiksi tai kysymyksen yhdelle henkilölle. Minttu ja Niilo joutuivat pitämään toisiaan korvanlehdistä kiinni kolme vuoroa, jos irroitti, piti juoda.
Mun piti nimetä vokaalit ja jokaisesta virheestä juoda yksi shotti. Saldo shottien määrässä: 0. Osasin aakkoset. Big deal? Pete ja Sanni (oletettavasti pariskunta) pääsivät läheisempiin tunnelmiin, kun piti juoda omista laseistaan kädet toisen kanssa ristittynä, kuin häissä konsanaan. Olipahan kaksikolla edes jotain treeniä tulevaan, sormuksista päätellen.
Kun Kristian liian innokkaana vaihtoi känni toteen -kategorian astetta tuhmempaan, sai mies rukouksensa kuuluviin. Mintun tulisi antaa itse pääpirulle sylitanssi tai juoda oma lasinsa tyhjäksi siltä istumalta. Ja enempää miettimättä nainen tyhjens lasinsa, mukinsa, mikä nyt olikaan, nopeammin kuin Kristian ehti sanoo kuokkavieras. Pettymys miehen kasvoilla oli näkemisen arvoinen.
Ja koska karma on bitch, seuraava tehtävä osu mun kohdalle;
Anton, anna suudelma pelaajalle Mira, tai ota kolme shottia.
Et voi olla tosissas.
“Eiköhän oteta ihan ensimmäisenä känni toteen!” mies jatkoi.
Ensimmäinen tehtävä oli nimetä jokainen pelaaja, joten nyt mulle selkis myös mysteerimiehen nimi. Pete. Pitääpä laittaa korvan taa, jos vaikka sitä vielä illan aikana pitäisi muistella. Kun kaikkien nimet oli sovelluksessa, peli saattoi alkaa.
Kysymykset ja tehtävät olivat kuin pullonpyörityksen seuraava versio, alkoholilla höystettynä tietenkin. Sovellus arpoi kaksi pelaajaa jonkin tehtävän suorittajiksi tai kysymyksen yhdelle henkilölle. Minttu ja Niilo joutuivat pitämään toisiaan korvanlehdistä kiinni kolme vuoroa, jos irroitti, piti juoda.
Mun piti nimetä vokaalit ja jokaisesta virheestä juoda yksi shotti. Saldo shottien määrässä: 0. Osasin aakkoset. Big deal? Pete ja Sanni (oletettavasti pariskunta) pääsivät läheisempiin tunnelmiin, kun piti juoda omista laseistaan kädet toisen kanssa ristittynä, kuin häissä konsanaan. Olipahan kaksikolla edes jotain treeniä tulevaan, sormuksista päätellen.
Kun Kristian liian innokkaana vaihtoi känni toteen -kategorian astetta tuhmempaan, sai mies rukouksensa kuuluviin. Mintun tulisi antaa itse pääpirulle sylitanssi tai juoda oma lasinsa tyhjäksi siltä istumalta. Ja enempää miettimättä nainen tyhjens lasinsa, mukinsa, mikä nyt olikaan, nopeammin kuin Kristian ehti sanoo kuokkavieras. Pettymys miehen kasvoilla oli näkemisen arvoinen.
Ja koska karma on bitch, seuraava tehtävä osu mun kohdalle;
Anton, anna suudelma pelaajalle Mira, tai ota kolme shottia.
Et voi olla tosissas.
M: Tajusin Kristianin innokkuuden siinä vaiheessa, kun se helkkarin juomapelisovellus käski mun antaa Kristianille sylitanssi TAI juoda lasini tyhjäksi. Mä en miettinyt sekuntiakaan ja toisen aikana tyhjensin mukini ennätysvauhtia, irvistäen Kristianille muka pahoittelevasti. Sen toiveet eivät tainneet toteutua, kun näytöllä ei mun nimeni sijaan ollutkaan Miran nimi.
Anton valitsi juomat yhtä nopeasti kuin mä. Kolme shottia Koskenkorvaa katosivat vuokraisäntäni sisuksiin, mutta Mira ei näyttänyt pahastuneen. Kaikki Antonin kavereita lukuunottamatta tuntuivat karsastavan Koskista enkä mä tämäniltaisen happaman esityksen jälkeen pitänyt sitä ihmeenä.
Meni pari kierrosta ilman, että mun täytyi tehdä mitään. Rapsuttelin Assia ja siemailin uutta kaljaani sopivaan tahtiin. Biisit vaihtuivat taustalla vaihtuen yhä menevimpiin - olikohan Mira laatinut soittolistan nousujohteisesti?
Peten antama sylitanssi Sannille oli surkuhupaisaa. Ensinnäkin se sovellus näytti suosivan pariskuntaa aivan maagisella tavalla, sillä kummankaan ei ollut täytynyt tehdä mitään säädytöntä muiden kanssa. Toisekseen Peten lanteiden keinutus ei ollut kaikista uskottavimmasta päästä, mutta ainakin Sanni sai vuosisadan naurut.
“No niin Hunksien tuorein jäsen, eiköhän riitä”, Kristian naureskeli kääntyen kiinnostuneena katsomaan puhelimensa näyttöä. Mä erotin Sannin naurulta sanat kielari ja Minttu ja kaipasin kipeästi Antonin kurkkuunsa kumonnutta Kossua.
Kristian ei paljoa kysellyt rymytessään sohvapöydän toiselle puolen. Mies veti mut seisaalleni ja mä täysin hädässä tuijotin vain miehen silmiä, jotka eivät laskeneet katsettaan musta. Seuraavaksi mies oli kahmaissut mut lähelleen ja survoi kieltään kurkkuuni. Vislausten saattelemana ja huonoimman tuparijärjestäjän titteliä peläten mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin leikkiä mukana.
Anton valitsi juomat yhtä nopeasti kuin mä. Kolme shottia Koskenkorvaa katosivat vuokraisäntäni sisuksiin, mutta Mira ei näyttänyt pahastuneen. Kaikki Antonin kavereita lukuunottamatta tuntuivat karsastavan Koskista enkä mä tämäniltaisen happaman esityksen jälkeen pitänyt sitä ihmeenä.
Meni pari kierrosta ilman, että mun täytyi tehdä mitään. Rapsuttelin Assia ja siemailin uutta kaljaani sopivaan tahtiin. Biisit vaihtuivat taustalla vaihtuen yhä menevimpiin - olikohan Mira laatinut soittolistan nousujohteisesti?
Peten antama sylitanssi Sannille oli surkuhupaisaa. Ensinnäkin se sovellus näytti suosivan pariskuntaa aivan maagisella tavalla, sillä kummankaan ei ollut täytynyt tehdä mitään säädytöntä muiden kanssa. Toisekseen Peten lanteiden keinutus ei ollut kaikista uskottavimmasta päästä, mutta ainakin Sanni sai vuosisadan naurut.
“No niin Hunksien tuorein jäsen, eiköhän riitä”, Kristian naureskeli kääntyen kiinnostuneena katsomaan puhelimensa näyttöä. Mä erotin Sannin naurulta sanat kielari ja Minttu ja kaipasin kipeästi Antonin kurkkuunsa kumonnutta Kossua.
Kristian ei paljoa kysellyt rymytessään sohvapöydän toiselle puolen. Mies veti mut seisaalleni ja mä täysin hädässä tuijotin vain miehen silmiä, jotka eivät laskeneet katsettaan musta. Seuraavaksi mies oli kahmaissut mut lähelleen ja survoi kieltään kurkkuuni. Vislausten saattelemana ja huonoimman tuparijärjestäjän titteliä peläten mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin leikkiä mukana.
A: Kristian oli ehkä ärsyttävin ihminen koko maailmassa, jos sai vereensä yhtään liikaa alkoholia. Ja näköjään se raja oli ylitetty aikaa sitten. Mä käänsin katseen pois miehen kaapatessa mun vuokralaisen käsiensä suojaan ja oikeestaan loppuja en ees halua kertoo. Jokainen saa käyttää omaa mielikuvitustaan. Vislaukset ja aplodit ei kuitenkaan jätä paljoa vaihtoehtoja tapahtuneesta.
Kunhan Kristian oli päässy irti Mintun naamalta, omahyväsesti mies vielä pullisteli sen kaiken perään. Mua ei huvittanu yhtään ja tiesin saaneeni otsaan leiman “Ilonpilaaja” monta minuuttia ja tuntia takaperin. Eipä se mua haitannu. Jokaseen porukkaan mahtuu aina yks sellanen ja ilomielin autan sen tittelin haalimisessa.
Pete luki seuraavan tehtävän ja kylmä hiki nous mun iholle.
“Anton, demonstroi pelaajan Minttu kanssa lempi asentosi sängyssä.”
“Eikä sitten mitään lusikointia, vaan ihan kunnon äksöniä”, Mira sanoi oman mielipiteensä haasteesta.
Vilkasin Minttua joka näytti huvittuneelta ja jopa innokkaalta näkemään, mitä mä tekisin. Hittolainen. Anna mun kaikki kestää.
“Okei, pariskunta siirtäkääs perseitänne.” Kannustushuudot täytti tilan ja pieni hymy nous mun huulille. Okei, ei tää ollu varmaan niin kamalaa. Viitoin Minttuu tulemaan lähemmäs ja hieman pelokkain silmin se kiltisti sipsutti sohvan viereen.
Ohjeistin blondia menemään selälleen sohvalle ja mä kampesin tän jalkojen väliin. Tilanne oli tukala. Hyvällä ja huonolla tavalla. Hyvä siks, et olin pienessä sievässä, joten en varmaan tuntis niin huonoo omatuntoo aamulla. Huono siks, et olin pienessä sievässä, joten potisin huonoo omatuntoo aamulla.
Kirjaimellisesti tuijotin blondia silmiin ehkä vähän liiankin läheltä ja varoin lysäyttämästä koko painooni tämän päälle. En ikinä ollu näin lähellä Minttuu aikasemmin ja tuskin tulevaisuudessakaan tulisin olemaan. Peliähän tää kaikki oli.
“Kauan te rakastavaiset oikein aiotte siinä olla”, Kristianin äänessä kuului pientä kateutta.
“Krhm.. Joo, ehkä tää riittää noille pervoille...”, hymähdin ja nousin naisen päältä. Tarjosin kättäni Mintulle, et voisin vetää naisen ylös sohvalta, mut blondi päätti omatoimisesti nostaa ittensä omille jaloilleen, joten päätin samaisella kädellä ottaa mukini sohvapöydältä.
Vilkasin muita juhlijoita, jotka näytti ihmeen tyytyväisiltä mun tehtävän suoritukseen.
Hymähdin kertaalleen ja astelin keittiön puolelle täyttämään lasiani. Muut jatkoivat peliä ja Mira pääsi suorittamaan haastetta Niilon kanssa.
Kunhan Kristian oli päässy irti Mintun naamalta, omahyväsesti mies vielä pullisteli sen kaiken perään. Mua ei huvittanu yhtään ja tiesin saaneeni otsaan leiman “Ilonpilaaja” monta minuuttia ja tuntia takaperin. Eipä se mua haitannu. Jokaseen porukkaan mahtuu aina yks sellanen ja ilomielin autan sen tittelin haalimisessa.
Pete luki seuraavan tehtävän ja kylmä hiki nous mun iholle.
“Anton, demonstroi pelaajan Minttu kanssa lempi asentosi sängyssä.”
“Eikä sitten mitään lusikointia, vaan ihan kunnon äksöniä”, Mira sanoi oman mielipiteensä haasteesta.
Vilkasin Minttua joka näytti huvittuneelta ja jopa innokkaalta näkemään, mitä mä tekisin. Hittolainen. Anna mun kaikki kestää.
“Okei, pariskunta siirtäkääs perseitänne.” Kannustushuudot täytti tilan ja pieni hymy nous mun huulille. Okei, ei tää ollu varmaan niin kamalaa. Viitoin Minttuu tulemaan lähemmäs ja hieman pelokkain silmin se kiltisti sipsutti sohvan viereen.
Ohjeistin blondia menemään selälleen sohvalle ja mä kampesin tän jalkojen väliin. Tilanne oli tukala. Hyvällä ja huonolla tavalla. Hyvä siks, et olin pienessä sievässä, joten en varmaan tuntis niin huonoo omatuntoo aamulla. Huono siks, et olin pienessä sievässä, joten potisin huonoo omatuntoo aamulla.
Kirjaimellisesti tuijotin blondia silmiin ehkä vähän liiankin läheltä ja varoin lysäyttämästä koko painooni tämän päälle. En ikinä ollu näin lähellä Minttuu aikasemmin ja tuskin tulevaisuudessakaan tulisin olemaan. Peliähän tää kaikki oli.
“Kauan te rakastavaiset oikein aiotte siinä olla”, Kristianin äänessä kuului pientä kateutta.
“Krhm.. Joo, ehkä tää riittää noille pervoille...”, hymähdin ja nousin naisen päältä. Tarjosin kättäni Mintulle, et voisin vetää naisen ylös sohvalta, mut blondi päätti omatoimisesti nostaa ittensä omille jaloilleen, joten päätin samaisella kädellä ottaa mukini sohvapöydältä.
Vilkasin muita juhlijoita, jotka näytti ihmeen tyytyväisiltä mun tehtävän suoritukseen.
Hymähdin kertaalleen ja astelin keittiön puolelle täyttämään lasiani. Muut jatkoivat peliä ja Mira pääsi suorittamaan haastetta Niilon kanssa.
M: Ihan kuin kaikkea muuta kuin kuuma kielisuudelma Kristianin kanssa ei olisi riittänyt, mä löysin itseni sohvaltani kuivapanemassa Antonia. Olin ollut niin yllättynyt, että mies oli lähtenyt mukaan tehtävään, etten ollut osannut kuin seurata miehen ohjeita ja miettiä, miten voisin enää katsoa sitä silmiin tämän jälkeen. Samalla olin kuitenkin tiennyt tilanteen korjaantuvan muutamalla shotilla.
Vähitellen pelin hehku alkoi hiipua ja porukka halusi pitää tupakka- ja juomantäydennystaukoa.
“Uuuh, siulla oli kuuma hetki Anttonin kanssa”, Mira supisi maireasti hymyillen töniessään mua kohti jääkaappia. Booliastiat kaipasivat täydennystä enkä mä laittanut vastaan.
“Ehe ehe”, tuhahdin vilkaisten olkani yli sohvalle jäänyttä porukkaa. Jäljellä olivat enää Sanni ja Pete, joka ei ollut ilmeisesti halunnut röökille muun miesväen kanssa.
Olohuoneen tyhjyydestä innostunut Mira halusi tanssia. Nainen yritti vetää mua mukaansa, mutta pudistin päätäni ja nykäisin viinapaukun naamariin.
“Tuu nyt tanssii miun kaa Minttu, nää on siun tuparit!” Mira kälätti hoilaten humalaisena jotain suomalaista uutuuskappaletta, jota en ollut kuullut. Koska Petekin oli noussut ylös ja lähtenyt kuitenkin ulos, Sanni hivuttautui tanssimaan Miran viereen ja kahden naisen voimin mut oli vedetty mukaan epämääräiseen ketkumiseen.
Toisen shotin jälkeen musiikki alkoi tarttua. Mä en ollut tanssinut miesmuistiin, koska edellisestä baarireissustakin oli aikaa. Tanssiminen ei ollut mulle erityisen hauskaa, koska en osannut sitä, mutta tarpeeksi syvissä vesissä musta oli huojumaan musiikin tahtiin.
“Krisu, tuu tanssii meidän kaa!” Mira kiekaisi ja mä tajusin kolmikon palanneen. Ei helvetti. Mun liikkeet hidastuivat, vaikka Miran tanssi sen kuin voimistui naisen kiskaistua Kristian mukaan keinuntaansa.
Vähitellen pelin hehku alkoi hiipua ja porukka halusi pitää tupakka- ja juomantäydennystaukoa.
“Uuuh, siulla oli kuuma hetki Anttonin kanssa”, Mira supisi maireasti hymyillen töniessään mua kohti jääkaappia. Booliastiat kaipasivat täydennystä enkä mä laittanut vastaan.
“Ehe ehe”, tuhahdin vilkaisten olkani yli sohvalle jäänyttä porukkaa. Jäljellä olivat enää Sanni ja Pete, joka ei ollut ilmeisesti halunnut röökille muun miesväen kanssa.
Olohuoneen tyhjyydestä innostunut Mira halusi tanssia. Nainen yritti vetää mua mukaansa, mutta pudistin päätäni ja nykäisin viinapaukun naamariin.
“Tuu nyt tanssii miun kaa Minttu, nää on siun tuparit!” Mira kälätti hoilaten humalaisena jotain suomalaista uutuuskappaletta, jota en ollut kuullut. Koska Petekin oli noussut ylös ja lähtenyt kuitenkin ulos, Sanni hivuttautui tanssimaan Miran viereen ja kahden naisen voimin mut oli vedetty mukaan epämääräiseen ketkumiseen.
Toisen shotin jälkeen musiikki alkoi tarttua. Mä en ollut tanssinut miesmuistiin, koska edellisestä baarireissustakin oli aikaa. Tanssiminen ei ollut mulle erityisen hauskaa, koska en osannut sitä, mutta tarpeeksi syvissä vesissä musta oli huojumaan musiikin tahtiin.
“Krisu, tuu tanssii meidän kaa!” Mira kiekaisi ja mä tajusin kolmikon palanneen. Ei helvetti. Mun liikkeet hidastuivat, vaikka Miran tanssi sen kuin voimistui naisen kiskaistua Kristian mukaan keinuntaansa.
A: Pieni happihyppely oli todellakin ollut kohillaan. Kristian oli sitä mieltä, et mun ja Mintun tehtävä oli ollut todella epäreilu, eikä meijän olis pitäny tehdä sitä. Niilo pyöritteli huvittuneena silmiään ja me molemmat tiedettiin Krisun pienestä ihastuksesta Minttuun. Mua taas alko pelottaa omat ajatukseni sen tehtävän aikana. Olinko mä kuitenkin ottanu liikaa miettiessäni tollasta naapuristani.
Ravistelin ajatukset mielestä, kun palattiin jätkien kanssa sisälle. Pete oli näköjään yrittänyt liittyä seuraan, mutta vaihtanut kuitenkin kolmen miehen keskustelupiirin kylppäriin. Assi heilutteli häntäänsä huomatessaan tytöt tanssimassa. Kristian pyydettiin heti mukaan ja Niilo ujosti seuras perässä, vaikkei tätä erikseen oltu mukaan edes pyydetty. Ei kai sitä kutsua tuollaseen tarviis.
Krisu meni heilumaan Miran ja Mintun väliin kuin tuulen riepottelema vaatekappale pyykkinarulla. Toisin sanoen, Kristianilla ei ollut tanssijalkaa taikka rytmitajua. Mä tiesin omistavani kaksi vasenta jalkaa, joten tajusin pysyä poissa. Mira keinutti lanteitaan Kristianin takamukseen ja Kristian lähenteli humalan voimauttavana Minttua. Blondi-parkaa.
Tajusin kattovani Minttua taas sillä silmällä. Anton ei. Snap out of it. Se on sun naapuris. Sun vuokralainen. Ei mitään vispilänkauppaa, ei edes omassa pienessä mielessä. Ja mä syytin onnellisena humalaa. Ei mulla tällasia ajatuksia enää aamulla olis, ehei. En miettis naisen keinuvaa lannetta, rytmissä liikkuvaa kehoa taikka lainehtivia vaaleita hiuksia. Enkä varmasti kirkkaita, hymyileviä silmiä tai täyteläisiä, punaisia huulia...
Anton. Ei!
Ravistelin ajatukset mielestä, kun palattiin jätkien kanssa sisälle. Pete oli näköjään yrittänyt liittyä seuraan, mutta vaihtanut kuitenkin kolmen miehen keskustelupiirin kylppäriin. Assi heilutteli häntäänsä huomatessaan tytöt tanssimassa. Kristian pyydettiin heti mukaan ja Niilo ujosti seuras perässä, vaikkei tätä erikseen oltu mukaan edes pyydetty. Ei kai sitä kutsua tuollaseen tarviis.
Krisu meni heilumaan Miran ja Mintun väliin kuin tuulen riepottelema vaatekappale pyykkinarulla. Toisin sanoen, Kristianilla ei ollut tanssijalkaa taikka rytmitajua. Mä tiesin omistavani kaksi vasenta jalkaa, joten tajusin pysyä poissa. Mira keinutti lanteitaan Kristianin takamukseen ja Kristian lähenteli humalan voimauttavana Minttua. Blondi-parkaa.
Tajusin kattovani Minttua taas sillä silmällä. Anton ei. Snap out of it. Se on sun naapuris. Sun vuokralainen. Ei mitään vispilänkauppaa, ei edes omassa pienessä mielessä. Ja mä syytin onnellisena humalaa. Ei mulla tällasia ajatuksia enää aamulla olis, ehei. En miettis naisen keinuvaa lannetta, rytmissä liikkuvaa kehoa taikka lainehtivia vaaleita hiuksia. Enkä varmasti kirkkaita, hymyileviä silmiä tai täyteläisiä, punaisia huulia...
Anton. Ei!
M: Kun mä olin kerran alkanut tanssimaan, en mä osannut enää lopettaa. Mitä vähemmän mä sitä mietin, sitä helpommaksi se muuttui. Väistelin sujuvasti Kristianin yrityksiä hinkkautua mua vasten ja keskityin sen sijaan Niiloon, jonka kanssa kilpaa reivaaminen kirvoitti naurun jos toisenkin. Se poika osasi tanssia.
Olin taas kuin parikymppinen hevoseton tytöntyllerö, jonka koko elämä oli vielä edessä. Humalan ja musiikin seasta mä tajusin, ettei tilanne ollut juuri muuttunut vuosien kiriessä - kai mä odotin edelleenkin jotain mullistavaa käännettä elämääni.
Mun hatarat ajatukseni keskeytyivät kun huomasin Antonin tuijotuksen. Se seisoi kuin pervo naapurinsetä tuijottamassa meidän tanssimista ja mä tajusin, kuinka kohdalleen nimitys osui. Tyrskähdin ääneen katsoen Antonia samalla silmiin, ettei jäänyt epäselväksi, kenelle se naurahdus oli osoitettu.
Musiikki katkesi yllättäen, kun Miran kaiuttimiin yhdistetty puhelin pirahti soimaan. Nainen riensi vastaamaan jättäen meidät hämillämme keskelle olohuonetta. Kristian hivuttautui viereeni ja tarjosi juomaansa, enkä mä kieltäytynyt vaan nostin mukin huulilleni ja maistelin kunnolla terästettyä juomaa vailla huolta huomisesta.
Olin taas kuin parikymppinen hevoseton tytöntyllerö, jonka koko elämä oli vielä edessä. Humalan ja musiikin seasta mä tajusin, ettei tilanne ollut juuri muuttunut vuosien kiriessä - kai mä odotin edelleenkin jotain mullistavaa käännettä elämääni.
Mun hatarat ajatukseni keskeytyivät kun huomasin Antonin tuijotuksen. Se seisoi kuin pervo naapurinsetä tuijottamassa meidän tanssimista ja mä tajusin, kuinka kohdalleen nimitys osui. Tyrskähdin ääneen katsoen Antonia samalla silmiin, ettei jäänyt epäselväksi, kenelle se naurahdus oli osoitettu.
Musiikki katkesi yllättäen, kun Miran kaiuttimiin yhdistetty puhelin pirahti soimaan. Nainen riensi vastaamaan jättäen meidät hämillämme keskelle olohuonetta. Kristian hivuttautui viereeni ja tarjosi juomaansa, enkä mä kieltäytynyt vaan nostin mukin huulilleni ja maistelin kunnolla terästettyä juomaa vailla huolta huomisesta.
A: Totta kai Minttu huomas mun kattovan sitä. Käänsin nopeesti katseen muualle ja samassa musiikki onneks loppu. Hitto. Mitä kello ees oli. Vilkasin tilannetta rannekellostani ja niimpä tietenkin, ihan liikaa. Hevosten ruokinta olis kohilla.
“Käyn hoitaa hevoset.” Enempää selittämättä jätin viinasekoitusmukini keittiöön ja painelin muina miehinä takaisin ulos viileään syysilmaan.
Benkku hörähteli loukkaantuneena tarhassa. Kaivoin sille taskun pohjalta pari namia ja otin sen kiinni riimulla. Ruuna oli onneksi niin hömelö, ettei se älynnyt lähteä mihinkään muualle kuin talliin. Tilli sen sijaan vaati riimunnarua ja yllättävän helposti tamma antoi itsensä kiinni. Kuiske nillitti tarhan perimmäisessä nurkassa, joten se saisi olla viimeinen.
Benkku sukels omaan boksiinsa ja Tilli meni omaansa. Kuiske laittoi hieman hanttiin, mutta tajutessaan ruoan odottavan, se tepasteli perässä kiltisti suurempia venkuiluita yrittämättä.
Hevosten mussuttaessa iltaruokiaan, istahdin Benkun karsinan viereen heinäpaalin päälle. Ruunan boksin ovi oli lähes kokonaan auki, joten saatoin silloin tällöin rapsutella sen päätä. Mun mielessä pyöri illan tapahtumat ja aina vaan ne päätty episodiin sohvalla taikka mun outoon tuijotukseen Mintun tanssiessa. Hittolainen. Mä en vois enää ikinä ottaa mitään vettä vahvempaa, jos en pystyis kontrolloimaan omia ajatuksiani tänkään vertaa. Mun olis pakko ryhdistäytyy.
Ennen seuraavaa ajatusta kuulin läähätystä ja pian musta naama ilmestyi tallin ovien raosta. Hymyilin koiralle, joka askelsi mun luo häntä heiluen ja istahti mun viereen.
“Kukas sut päästi ulos. Varmaan se kiva blondi, jonka kanssa oot iltaas viettäny”, mutisin koiralle. Tummat silmät katto muhun ja ne sai mun mielen heti piristymään. “Taidat tykätä siitä likasta? Ootko sä mut ihan kokonaan hylkäämässä?” Kukaan ihminen ei saanut multa samanlaista äänensävyä, kuten Assi. Se oli vain ja ainoastaan koiralle omistettu tapa puhua.
“Käyn hoitaa hevoset.” Enempää selittämättä jätin viinasekoitusmukini keittiöön ja painelin muina miehinä takaisin ulos viileään syysilmaan.
Benkku hörähteli loukkaantuneena tarhassa. Kaivoin sille taskun pohjalta pari namia ja otin sen kiinni riimulla. Ruuna oli onneksi niin hömelö, ettei se älynnyt lähteä mihinkään muualle kuin talliin. Tilli sen sijaan vaati riimunnarua ja yllättävän helposti tamma antoi itsensä kiinni. Kuiske nillitti tarhan perimmäisessä nurkassa, joten se saisi olla viimeinen.
Benkku sukels omaan boksiinsa ja Tilli meni omaansa. Kuiske laittoi hieman hanttiin, mutta tajutessaan ruoan odottavan, se tepasteli perässä kiltisti suurempia venkuiluita yrittämättä.
Hevosten mussuttaessa iltaruokiaan, istahdin Benkun karsinan viereen heinäpaalin päälle. Ruunan boksin ovi oli lähes kokonaan auki, joten saatoin silloin tällöin rapsutella sen päätä. Mun mielessä pyöri illan tapahtumat ja aina vaan ne päätty episodiin sohvalla taikka mun outoon tuijotukseen Mintun tanssiessa. Hittolainen. Mä en vois enää ikinä ottaa mitään vettä vahvempaa, jos en pystyis kontrolloimaan omia ajatuksiani tänkään vertaa. Mun olis pakko ryhdistäytyy.
Ennen seuraavaa ajatusta kuulin läähätystä ja pian musta naama ilmestyi tallin ovien raosta. Hymyilin koiralle, joka askelsi mun luo häntä heiluen ja istahti mun viereen.
“Kukas sut päästi ulos. Varmaan se kiva blondi, jonka kanssa oot iltaas viettäny”, mutisin koiralle. Tummat silmät katto muhun ja ne sai mun mielen heti piristymään. “Taidat tykätä siitä likasta? Ootko sä mut ihan kokonaan hylkäämässä?” Kukaan ihminen ei saanut multa samanlaista äänensävyä, kuten Assi. Se oli vain ja ainoastaan koiralle omistettu tapa puhua.
M: Kristianin juoman tuhottuani otin pari askelta ja mun päässäni humahti. Nyt nousi päähän. Mua nauratti, mutta yritin pitää itseni kasassa ja hoiperrella ulos haukkaamaan happea ennen kuin Mira ja Sanni aloittaisivat naurunsekaisen ilkkumisensa.
Assi luikahti ulos ovesta ennen kuin olin edes ehtinyt rekisteröidä koiran olemassaoloa kunnolla. Rottweiler lähti jolkottamaan kohti tallia, jossa paloi valot. Oliko Anton tekemässä iltatallia? Mies oli kadonnut sisältä, mutta olin autuaasti unohtunut kellon juosseen niin pitkälle, että hevoset täytyisi ottaa sisään.
Mun huulilta karkasi spontaani hihitys, kun yritin kuvitella itseäni iltatalliin tässä tilassa. Koska ajatus huvitti, lähdin hitaasti mutta varmasti ja tallia, jonne armas tammani oli varmaan jo viety.
“Kuiskeeeeh”, huutelin verkkaisesti ovelta. Anton istui heinäpaalin päällä, mutta sivuutin miehen läsnäolon jatkaen suoraan tammani karsinalle.
Kuiske napotti mua uteliaana. Nostin kädet ylös näyttääkseni tammalle, ettei mulla ollut herkkuja tai varusteita - olin vain tullut käymään.
“Mä rakastan tätä hevosta”, mutisin paksuun harjaan nojautuen koko painollani heinää mussuttavaan Kuiskeeseen.
Assi luikahti ulos ovesta ennen kuin olin edes ehtinyt rekisteröidä koiran olemassaoloa kunnolla. Rottweiler lähti jolkottamaan kohti tallia, jossa paloi valot. Oliko Anton tekemässä iltatallia? Mies oli kadonnut sisältä, mutta olin autuaasti unohtunut kellon juosseen niin pitkälle, että hevoset täytyisi ottaa sisään.
Mun huulilta karkasi spontaani hihitys, kun yritin kuvitella itseäni iltatalliin tässä tilassa. Koska ajatus huvitti, lähdin hitaasti mutta varmasti ja tallia, jonne armas tammani oli varmaan jo viety.
“Kuiskeeeeh”, huutelin verkkaisesti ovelta. Anton istui heinäpaalin päällä, mutta sivuutin miehen läsnäolon jatkaen suoraan tammani karsinalle.
Kuiske napotti mua uteliaana. Nostin kädet ylös näyttääkseni tammalle, ettei mulla ollut herkkuja tai varusteita - olin vain tullut käymään.
“Mä rakastan tätä hevosta”, mutisin paksuun harjaan nojautuen koko painollani heinää mussuttavaan Kuiskeeseen.
A: Minttu saapu hoipertaen talliin. Paljonkohan nainen oli oikein ottanut. Seurattiin Assin kanssa naisen liikkeitä ja pysähtymistä Kuiskeen karsinalle. Tamma tunnisti oman ihmisensä ja näytti harmistuneelta herkkujen puutteesta.
Rakastaa.
Vahva sana. Kyllä mäkin mun elukoista välitin, mut ei se varmaan ihan rakkautta ollut. Sen tiesin, etten sitä tunnetta ollut pitkään aikaan tuntenut. Edes muisto siitä fiiliksestä tuntui todella kaukaiselta.
Istuin hiljaisuudessa käytävän toisella puolen ja mietin Kuiskeen tottumista uuteen kotiinsa.
“Se on taas juonu paljon paremmin”, totesin katse kiinni koirassa. Assi läähätti ja hetken näytti siltä, kuin narttu olisi hymyillyt.
“Tota…, pahottelut vielä siitä valmennusreissun venähyksest.” Mistä seki nyt tuli mieleen. Mun puolesta asia oli loppuunkäsitelty, eikä sille enää mitään mahtanut. Siirsin katseen blondiin mun edessä ja sillä minuutilla kaikki näytti menevän parhain päin asumisjärjestelyiden suhteen. Ja oikeastaan kaiken muunkin. Pieni hymy karkas mun kasvoille ennen ku ehin tehä mitää estääkseni sitä.
Rakastaa.
Vahva sana. Kyllä mäkin mun elukoista välitin, mut ei se varmaan ihan rakkautta ollut. Sen tiesin, etten sitä tunnetta ollut pitkään aikaan tuntenut. Edes muisto siitä fiiliksestä tuntui todella kaukaiselta.
Istuin hiljaisuudessa käytävän toisella puolen ja mietin Kuiskeen tottumista uuteen kotiinsa.
“Se on taas juonu paljon paremmin”, totesin katse kiinni koirassa. Assi läähätti ja hetken näytti siltä, kuin narttu olisi hymyillyt.
“Tota…, pahottelut vielä siitä valmennusreissun venähyksest.” Mistä seki nyt tuli mieleen. Mun puolesta asia oli loppuunkäsitelty, eikä sille enää mitään mahtanut. Siirsin katseen blondiin mun edessä ja sillä minuutilla kaikki näytti menevän parhain päin asumisjärjestelyiden suhteen. Ja oikeastaan kaiken muunkin. Pieni hymy karkas mun kasvoille ennen ku ehin tehä mitää estääkseni sitä.
M: Kuiskeen vieressä mun huojuntani helpotti hetkeksi, koska sen kokoinen eläin toimitti aika hyvin tukipilarin virkaa. Nojailin tammaani antaumuksella tullen vaaleanpunaisessa mielessäni siihen tulokseen, että Kuiske oli mun elämäni rakkaus. Se pysyi mukana mun elämässä (sen oli oikeastaan vähän pakko, ellei halunnut elää villihevosena susirajalla) eikä koskaan valittanut mulle mistään.
“Häääh?” mutisin Antonille jostain Kuiskeen kaulan korkeudelta. Valmennusreissu? Aa, niin, joo, se.
“Minkäs niille naisseikkailulle mahtaa”, heitin niin kepeästi kuin hiprakaltani kykenin. “Tai mahtaahan niille. Jotkut.”
Hihitin äänettömästi Kuiskeen karvaan, kunnes päätin suoda tammalle ruokarauhan. Niinhän kaikille penskoillekin opetettiin: talli oli hevosten koti ja humalaisilla hevosmammoilla ei ollut asiaa kultamussukoidensa karsinoihin kesken iltasapuskojen.
“Mä oon ihan ookoo, etenkin kun sä hoidat huomisen aamutallin”, puhelin yrittäen sulkea karsinan ovea kunnolla. Se taisteli vastaan, mutta loksahti lopulta kunnolla kiinni. Kumma juttu. Assi ilmestyi mun jalkoihini, joten kyykistyin rapsuttamaan sen suurta päätä.
“Oot se sinäkin yks”, mutisin katse koirassa. Se oli oikeastaan hauska, ainakin omistajaansa verrattuna. Assi tykkäsi huomiosta, tuli luo vislauksesta, rakasti rapsutusta korvan takaa ja jahtasi käpyjä joita mä sille viskoin. Niin paljon mä rotikasta tiesin, toisin kun Antonista.
Olisin mä kai voinut heitellä Antonillekin käpyjä, mutta mies ei todennäköisesti olisi lämmennyt sille. Naiselle sen alla se ilmeisesti lämpesi. Mä tiesin Antonista sen, ettei se ollut kovinkaan supliikki kaveri, se ei viitsinyt ilmoitella “valmennus”reissujen venähtämisestä ja että sen lempiasento oli lähetyssaarnaaja.
Meidän naapuruus oli siis aika vakaalla pohjalla, kun tarkemmin ajatteli.
“Häääh?” mutisin Antonille jostain Kuiskeen kaulan korkeudelta. Valmennusreissu? Aa, niin, joo, se.
“Minkäs niille naisseikkailulle mahtaa”, heitin niin kepeästi kuin hiprakaltani kykenin. “Tai mahtaahan niille. Jotkut.”
Hihitin äänettömästi Kuiskeen karvaan, kunnes päätin suoda tammalle ruokarauhan. Niinhän kaikille penskoillekin opetettiin: talli oli hevosten koti ja humalaisilla hevosmammoilla ei ollut asiaa kultamussukoidensa karsinoihin kesken iltasapuskojen.
“Mä oon ihan ookoo, etenkin kun sä hoidat huomisen aamutallin”, puhelin yrittäen sulkea karsinan ovea kunnolla. Se taisteli vastaan, mutta loksahti lopulta kunnolla kiinni. Kumma juttu. Assi ilmestyi mun jalkoihini, joten kyykistyin rapsuttamaan sen suurta päätä.
“Oot se sinäkin yks”, mutisin katse koirassa. Se oli oikeastaan hauska, ainakin omistajaansa verrattuna. Assi tykkäsi huomiosta, tuli luo vislauksesta, rakasti rapsutusta korvan takaa ja jahtasi käpyjä joita mä sille viskoin. Niin paljon mä rotikasta tiesin, toisin kun Antonista.
Olisin mä kai voinut heitellä Antonillekin käpyjä, mutta mies ei todennäköisesti olisi lämmennyt sille. Naiselle sen alla se ilmeisesti lämpesi. Mä tiesin Antonista sen, ettei se ollut kovinkaan supliikki kaveri, se ei viitsinyt ilmoitella “valmennus”reissujen venähtämisestä ja että sen lempiasento oli lähetyssaarnaaja.
Meidän naapuruus oli siis aika vakaalla pohjalla, kun tarkemmin ajatteli.
A: Minttu hihitteli itekseen hölmön humalan selkeästi ollessa päällä. Mua huvitti kattoo naisen touhuja, mut en mä sitä myöntäis jos joku kysyis.
“Ai teen vai?” kysyin naurahtaen. “Kassotaan sitä sitten kuudelta…”, tokaisin ja nousin ylös vetääkseni Benkun karsinan oven kiinni.
Assi oli ottanu blondin laumaansa harvinaisen nopeesti. Pelottavan pian, oikeestaan.
“Assi ei oo noin hyvissä väleissä ees Krisun tai Niilon kanssa, vaikka se tietää molemmat pennusta asti”, sanoin ja hymähdin koiran kääntäessä päänsä mua kohti.
Assi oli mulle oikeestaan ainoo sosiaalinen kaveri, jos hevosia ei laskettu. Se ei laittanu vastaan oikeestaan ikinä. Se rakasti huomiota ja paijaamista. Mul ei oo ollu yhenkää naisen kans samanlaista yhteyttä. Tuskin tulis olemaankaan.
“Pitäsköhän sun palata kekkereihis. Mira kohta luulee ihan vääriä juttuja”, tokaisin ja tungin kädet farkkujen taskuihin. Mun oma hiprakan alku oli kadonnu tiehensä, eikä mulla ollu enää fiilistä ottaa yhtään alkoholia. Mieluummin vaikka putsasin varusteet.
“Ai teen vai?” kysyin naurahtaen. “Kassotaan sitä sitten kuudelta…”, tokaisin ja nousin ylös vetääkseni Benkun karsinan oven kiinni.
Assi oli ottanu blondin laumaansa harvinaisen nopeesti. Pelottavan pian, oikeestaan.
“Assi ei oo noin hyvissä väleissä ees Krisun tai Niilon kanssa, vaikka se tietää molemmat pennusta asti”, sanoin ja hymähdin koiran kääntäessä päänsä mua kohti.
Assi oli mulle oikeestaan ainoo sosiaalinen kaveri, jos hevosia ei laskettu. Se ei laittanu vastaan oikeestaan ikinä. Se rakasti huomiota ja paijaamista. Mul ei oo ollu yhenkää naisen kans samanlaista yhteyttä. Tuskin tulis olemaankaan.
“Pitäsköhän sun palata kekkereihis. Mira kohta luulee ihan vääriä juttuja”, tokaisin ja tungin kädet farkkujen taskuihin. Mun oma hiprakan alku oli kadonnu tiehensä, eikä mulla ollu enää fiilistä ottaa yhtään alkoholia. Mieluummin vaikka putsasin varusteet.
M: En kommentoinut mitään Antonin vastaukseen aamutallista, mutta tiesin, ettei musta olisi nousemaan sängystä kukonlaulun aikaan. Mä join niin harvoin, että olin järkyttävän huono kestämään krapulaa, olipa se miten pieni tai suuri tahansa.
Assi aivasti isäntänsä kehujen perään ja se sai mut höhöttämään täysin hallitsemattomasti. Kuulin kuitenkin Antonin kommentin sisälle palaamisesta ja nykäisin sen enempää miettimättä miestä takin hihasta.
“Tuu säkin nyt”, maanittelin leveästi hymyillen. “Mä en järjestä tupareita joka perjantai. Toivottavasti.”
Sisällä pauhasi taas musiikki, sen kuuli ulos asti.
“Haluaisko Assi-kulta mennä jo omaan kotiin nukkumaan ettei sun kuulo mene?” höpötin koiralle kuin pikkulapselle. Vilkaisin vielä Antonia, ennen kuin tartuin oman puoleni ovenkahvaan ja leväytin oven auki saaden Kristianin melkein syliini.
Kristian oli selvästi iloisempi jälleennäkemisestä kuin mä. Mies oli tuhdissa humalassa enkä mä ehtinyt reagoida, kun sen huulet olivat taas mun kimpussani. Kesti liian monta sekuntia, että pääsin vetäytymään suudelmasta ja pujahtamaan miehen ohi eteiseen itsekseni jupisten.
Assi aivasti isäntänsä kehujen perään ja se sai mut höhöttämään täysin hallitsemattomasti. Kuulin kuitenkin Antonin kommentin sisälle palaamisesta ja nykäisin sen enempää miettimättä miestä takin hihasta.
“Tuu säkin nyt”, maanittelin leveästi hymyillen. “Mä en järjestä tupareita joka perjantai. Toivottavasti.”
Sisällä pauhasi taas musiikki, sen kuuli ulos asti.
“Haluaisko Assi-kulta mennä jo omaan kotiin nukkumaan ettei sun kuulo mene?” höpötin koiralle kuin pikkulapselle. Vilkaisin vielä Antonia, ennen kuin tartuin oman puoleni ovenkahvaan ja leväytin oven auki saaden Kristianin melkein syliini.
Kristian oli selvästi iloisempi jälleennäkemisestä kuin mä. Mies oli tuhdissa humalassa enkä mä ehtinyt reagoida, kun sen huulet olivat taas mun kimpussani. Kesti liian monta sekuntia, että pääsin vetäytymään suudelmasta ja pujahtamaan miehen ohi eteiseen itsekseni jupisten.
A: Kukas muukaan oli ovella vastassa kuin Kristian. Mintun uusin ykkösfani. Miehen käydessä enemmän tai vähemmän ahistelemaan Minttua, mä käänsin katseeni pois. Jos tää meno jatkuis, mä nukkusin Benkun karsinassa. Mulla ei ollu mitää intoo kuunnella noide kahen lemmenleikkejä seinän läpi.
Blondin päästessä Kristianin ohi, huomasin heinänkorren naisen hiuksissa. Väistin miehen ja luikin Mintun perään. Assi oli päättänyt seurata kuitenkin meitä ja jolkotti pian mun ohi olohuoneeseen. Se haukahti pari kertaa ja herätti Miran kiinnostuksen.
Nyppäsin heinän Mintun hiuksista, samalla kun toinen meinas horjahtaa eteenpäin. Otin tätä vasemmasta olasta ja kyljestä kiinni, ennen kun illan saldoon saataisiin lisätä verisiä ruhjeita ja vaatteita murtuneen nenän takia.
“Vai sellasta menoa teillä kahdella”, Mira huikkasi sohvalta Sannin ja Peten vierestä.
Mulkaisin naista ja päästin Mintusta irti, joka hoiperteli kohti keittiötä. Ei kai se nyt meinannut vielä lisää ottaa?!
“Etköhän sä, Minttu, oo ottanu jo iha tarpeeks”, huokaisin ja päätin pestä käteni seuraavista tapahtumista.
Kristian ilmesty mun taa, Niilo vanavedessä ja toinen niistä mätkäs mua selkään vähän liiankin kovaa. Hitto et ne oli ärsyttäviä päissään. Maltoin mieleni, vaikka olisin halunnu vetää molemmat vaikka sitten perse edellä ulos.
Blondin päästessä Kristianin ohi, huomasin heinänkorren naisen hiuksissa. Väistin miehen ja luikin Mintun perään. Assi oli päättänyt seurata kuitenkin meitä ja jolkotti pian mun ohi olohuoneeseen. Se haukahti pari kertaa ja herätti Miran kiinnostuksen.
Nyppäsin heinän Mintun hiuksista, samalla kun toinen meinas horjahtaa eteenpäin. Otin tätä vasemmasta olasta ja kyljestä kiinni, ennen kun illan saldoon saataisiin lisätä verisiä ruhjeita ja vaatteita murtuneen nenän takia.
“Vai sellasta menoa teillä kahdella”, Mira huikkasi sohvalta Sannin ja Peten vierestä.
Mulkaisin naista ja päästin Mintusta irti, joka hoiperteli kohti keittiötä. Ei kai se nyt meinannut vielä lisää ottaa?!
“Etköhän sä, Minttu, oo ottanu jo iha tarpeeks”, huokaisin ja päätin pestä käteni seuraavista tapahtumista.
Kristian ilmesty mun taa, Niilo vanavedessä ja toinen niistä mätkäs mua selkään vähän liiankin kovaa. Hitto et ne oli ärsyttäviä päissään. Maltoin mieleni, vaikka olisin halunnu vetää molemmat vaikka sitten perse edellä ulos.
M: Ilta alkoi saada toinen toistaan paskempia käänteitä. Kun olin vapautunut limaisen Kristianin otteesta, alkoi Mira heitellä päättömiä vihjauksia mun ja Antonin tallireissusta. Naisen humalaisista silmistä oikein paistoi mielikuva meistä toteuttamassa Antonin mieltymyksiä heinäkasassa kuin kaksi todellista landepaukkua. Ei yhtään kiusallista, ja kaikki yhden perkeleen heinänkorren takia. Mistä mä olisin voinut tietää, että Kuisketta vasten kiehnäytymisellä oli sellaiset seuraukset??
“Varmaan joo”, äyskähdin Antonille, josta oli tullut joku juomapoliisi. “Nyt on silti vielä yhden drinksun paikka.”
Kauhaisin mukiin boolia Sannin avustamana ja seurasin naapurini ärsyyntynyttä ilmettä, kun sen kaverit hyökkäsivät miehen kimppuun. Mun teki mieli potkia koko kolmikko ulos, koska niistä kaksi oli koetellut mun hermojani tänään. Mutta Niilo saisi jäädä.
“Vittu mua väsyttää”, valitin Sannille nojaten naisen olkapäähän. Sain vastaukseksi hihitystä ja kommentin siitä, kuinka Pete voisi kuskata kaikki ylimääräiset vieraat pois milloin mä ikinä halusin.
“Kristian sais ainakin lähteä ensimmäisenä”, jupisin naisen korvaan.
“Entä Anton?” Sanni uteli ja mä kuulin sen äänestä, kuinka se virnuili.
“No sillä ei ole pitkä kotimatka”, tuhahdin kumoten boolia suuhuni. Se ei maistunut enää miltään, varsinkaan viinalta, joten mun humalani alkoi ehkä olla huipussaan.
“Varmaan joo”, äyskähdin Antonille, josta oli tullut joku juomapoliisi. “Nyt on silti vielä yhden drinksun paikka.”
Kauhaisin mukiin boolia Sannin avustamana ja seurasin naapurini ärsyyntynyttä ilmettä, kun sen kaverit hyökkäsivät miehen kimppuun. Mun teki mieli potkia koko kolmikko ulos, koska niistä kaksi oli koetellut mun hermojani tänään. Mutta Niilo saisi jäädä.
“Vittu mua väsyttää”, valitin Sannille nojaten naisen olkapäähän. Sain vastaukseksi hihitystä ja kommentin siitä, kuinka Pete voisi kuskata kaikki ylimääräiset vieraat pois milloin mä ikinä halusin.
“Kristian sais ainakin lähteä ensimmäisenä”, jupisin naisen korvaan.
“Entä Anton?” Sanni uteli ja mä kuulin sen äänestä, kuinka se virnuili.
“No sillä ei ole pitkä kotimatka”, tuhahdin kumoten boolia suuhuni. Se ei maistunut enää miltään, varsinkaan viinalta, joten mun humalani alkoi ehkä olla huipussaan.
A: Mua alko pännii koko ilta ja kaduttaa se, et vaivauduin tulee paikalle. Jos olisin tienny, mihin kaikkeen oikein joudun, olisin ehdottomasti jättänyt illan väliin ja painunut sängyn pohjalle ainakin tunti sitten. Vilkaisin rannekelloa, ja keskiyö läheni uhkaavasti.
“Okei jätkät, mä soitan teille taksin. Pilkku tuli just”, tokaisin kuivasti ja käännyin kaksikon puoleen.
Kristian yritti epätoivosesti saada mun sohvalta nukkumapaikkaa. Ihme ettei se mennyt kinuamaan Mintulta tämän sängystä tilaa.
“Mä hoidan aamutallin”, huikkasin blondille, joka edelleen jakso vetää boolia mukistaan. Tyrkkäsin kaksikon kohti ulko-ovea ja molemmat huuteli pidemmälle asuntoon moikat, heipat ja muut kohteliaisuudet.
Ovelta komensin Assin myös pihalle ja surkean näköisenä koira suostu seuraamaan. Oliko sekin nyt kääntäny selkänsä mulle. Naiset… Viimeset kasvot, jotka oven raosta näin, oli Miran. Vihjailevan ja inhon sekaset kasvot katto muhun. Pyöräytin silmiäni ja painoin oven kiinni.
Reilu puolituntinen myöhemmin olin vihdoin kömpinyt omaan sänkyyni oman peittoni alle. Yksin. Kuten aina. Kukaan ei nukkunut mun sohvalla, eikä seinän takaakaan enää kuulunut ääniä. Luojan kiitos.
Suljettuani silmät pimeässä makuuhuoneessa, Mintun kasvot muistu mun mieleen. Eikä mistä tahansa tilanteesta, vaan siitä hetkestä sohvalta mun varoessa, etten litistäis Minttua alleni. Pudistelin päätäni ja se ei auttanut yhtään. Kuin jaetulta näytöltä sain kattoo oman mieleni aiheuttamaa filmiä Mintun ja Kristianin muhinoinneista. Kyllä, molemmista, yhtä aikaa.
Olispa jo aamu.
“Okei jätkät, mä soitan teille taksin. Pilkku tuli just”, tokaisin kuivasti ja käännyin kaksikon puoleen.
Kristian yritti epätoivosesti saada mun sohvalta nukkumapaikkaa. Ihme ettei se mennyt kinuamaan Mintulta tämän sängystä tilaa.
“Mä hoidan aamutallin”, huikkasin blondille, joka edelleen jakso vetää boolia mukistaan. Tyrkkäsin kaksikon kohti ulko-ovea ja molemmat huuteli pidemmälle asuntoon moikat, heipat ja muut kohteliaisuudet.
Ovelta komensin Assin myös pihalle ja surkean näköisenä koira suostu seuraamaan. Oliko sekin nyt kääntäny selkänsä mulle. Naiset… Viimeset kasvot, jotka oven raosta näin, oli Miran. Vihjailevan ja inhon sekaset kasvot katto muhun. Pyöräytin silmiäni ja painoin oven kiinni.
Reilu puolituntinen myöhemmin olin vihdoin kömpinyt omaan sänkyyni oman peittoni alle. Yksin. Kuten aina. Kukaan ei nukkunut mun sohvalla, eikä seinän takaakaan enää kuulunut ääniä. Luojan kiitos.
Suljettuani silmät pimeässä makuuhuoneessa, Mintun kasvot muistu mun mieleen. Eikä mistä tahansa tilanteesta, vaan siitä hetkestä sohvalta mun varoessa, etten litistäis Minttua alleni. Pudistelin päätäni ja se ei auttanut yhtään. Kuin jaetulta näytöltä sain kattoo oman mieleni aiheuttamaa filmiä Mintun ja Kristianin muhinoinneista. Kyllä, molemmista, yhtä aikaa.
Olispa jo aamu.