K-18
ASTETTA NOLOMPI SAUNAILTA
26.09.2018
ASTETTA NOLOMPI SAUNAILTA
26.09.2018
Anton: Vihdoin. Saunailta. Kuuspäkki Auraa ja kunnon löylyt. Mikä olis sen parempaa. Pikkulauantai on kyl yks mahtavimpia keksintöjä. Otin tölkit jääkaapista ja komensin Assin omalle paikalleen sohvan viereen. Pyyhe sekä saippua. Huom. Yksi saippua. Miehet pärjää sillä. Heh.
Puusauna voitti aina sähkösen. Isä oli opettanut mut hyvin. Saunan sekä saunakaljan suhteen. Taisin olla kakstoista, kun ukko ensimmäisen kerran anto mun maistaa omaa Karjala-oluttaan. En tykänny sillon sen mausta, mut nyt korkkasin ensimmäisen oluen jo kotiovella.
Kevyt syystuuli puhals puissa ja ilma viileni sekunneissa. Selkeesti oltiin menossa kohti talvea. Henkilökohtasesti pidin talvesta. Kylmästä. Pimeästä. Ah, se rauha kun istuu hevosen selässä jossain pellon rajalla ja näät pelkkää valkosta maassa ja sinisen taivaan kaiken yllä.
Reilu puolituntisen jälkeen, mulla oli kolme tölkkiä tyhjänä alalauteella ja uus kylmä kädessä. Kivet sai niiden päälle heitetyn veden suhisemaan ja sihisemään tutulla äänellä. Puut rätis tulipesässä ja annoin ajatusten vaeltaa ihan jonnekin muualle. Nojasin tulikuumaan seinään ja suljin silmät.
Puusauna voitti aina sähkösen. Isä oli opettanut mut hyvin. Saunan sekä saunakaljan suhteen. Taisin olla kakstoista, kun ukko ensimmäisen kerran anto mun maistaa omaa Karjala-oluttaan. En tykänny sillon sen mausta, mut nyt korkkasin ensimmäisen oluen jo kotiovella.
Kevyt syystuuli puhals puissa ja ilma viileni sekunneissa. Selkeesti oltiin menossa kohti talvea. Henkilökohtasesti pidin talvesta. Kylmästä. Pimeästä. Ah, se rauha kun istuu hevosen selässä jossain pellon rajalla ja näät pelkkää valkosta maassa ja sinisen taivaan kaiken yllä.
Reilu puolituntisen jälkeen, mulla oli kolme tölkkiä tyhjänä alalauteella ja uus kylmä kädessä. Kivet sai niiden päälle heitetyn veden suhisemaan ja sihisemään tutulla äänellä. Puut rätis tulipesässä ja annoin ajatusten vaeltaa ihan jonnekin muualle. Nojasin tulikuumaan seinään ja suljin silmät.
Minttu: Kello lähenteli kahdeksaa. Olin kasannut Ikean kassiin (koska mitäs muutakaan hevosihminen omistaisi) pyyhkeen, pari saunajuomaa ja pesuaineet. Kun Anton oli eilen ohimennen maininnut lämmittävänsä tälle illalle saunan, olin huomannut vain kysyväni aikaa. Joskus kahdeksalta.
Olikohan se kahdeksan tarkoitettu mulle? Oliko meillä vuorot? Tähän asti olin kysynyt sitä aina erikseen, mutta nyt en ollut viitsinyt, koska mies oli sanonut sen. Periaatteessa. Ei kai se olisi kertonut omaa aikatauluaan, koska sittenhän me saunottaisiin yhdessä. Eihän?
Kolea syysilta juoksutti vilunväreitä iholla ja vauhditti askeleita. Antonin puoliskon ikkunalta paistoi valo, joten päättelin - ja toivoin - miehen ehtineen jo saunoa. Viimeiset metrit saunalle mä melkein juoksin, koska harmaasta pilvimassasta oli erkaantunut pari jäätävää vesipisaraa enkä halunnut hoitaa peseytymistä taivasalla.
Nakkasin aamutakin pienen pukuhuoneen penkille sen enempää miettimättä ja Ikean sininen kassi sai lentää perässä. Mua paleli niin perkeleesti, että halusin vain saunan lämpöön. Tartuin ovenkahvaan ja nykäisin saunan oven auki reippaalla otteella.
“Paska!!” älähdin tajutessani sekunnin liian myöhään, että lauteilla istui joku. Siis Anton, kukas muukaan. Ilkosillaan, mites muutenkaan. Luojan kiitos mun hoksottimeni toimivat sen verran nopeasti, että tajusin pamauttaa oven kiinni ja perääntymään aamutakilleni ehtimättä sisäistää näkemääni enempää. Kiskoin beigen pehmotakin päälleni ja mietin vain, miksi olin ikinä muuttanut Koskisen seinänaapuriksi.
Olikohan se kahdeksan tarkoitettu mulle? Oliko meillä vuorot? Tähän asti olin kysynyt sitä aina erikseen, mutta nyt en ollut viitsinyt, koska mies oli sanonut sen. Periaatteessa. Ei kai se olisi kertonut omaa aikatauluaan, koska sittenhän me saunottaisiin yhdessä. Eihän?
Kolea syysilta juoksutti vilunväreitä iholla ja vauhditti askeleita. Antonin puoliskon ikkunalta paistoi valo, joten päättelin - ja toivoin - miehen ehtineen jo saunoa. Viimeiset metrit saunalle mä melkein juoksin, koska harmaasta pilvimassasta oli erkaantunut pari jäätävää vesipisaraa enkä halunnut hoitaa peseytymistä taivasalla.
Nakkasin aamutakin pienen pukuhuoneen penkille sen enempää miettimättä ja Ikean sininen kassi sai lentää perässä. Mua paleli niin perkeleesti, että halusin vain saunan lämpöön. Tartuin ovenkahvaan ja nykäisin saunan oven auki reippaalla otteella.
“Paska!!” älähdin tajutessani sekunnin liian myöhään, että lauteilla istui joku. Siis Anton, kukas muukaan. Ilkosillaan, mites muutenkaan. Luojan kiitos mun hoksottimeni toimivat sen verran nopeasti, että tajusin pamauttaa oven kiinni ja perääntymään aamutakilleni ehtimättä sisäistää näkemääni enempää. Kiskoin beigen pehmotakin päälleni ja mietin vain, miksi olin ikinä muuttanut Koskisen seinänaapuriksi.
A: Mun rauha loppu lyhyeen. Ehin kuulla oven avautuvan, naisen äänen ja oven sulkeutuvan, ennen kuin sain omat silmäni auki. Voi perkeleen perkele.
“Mähän sanoin kasin aikaan!” älähdin oven läpi naiselle. Peitin kriittisimmät kohdat kämmeneni taa ja laskeuduin lauteilta. Työnsin saunan oven auki ja sen takaa paljastui aamutakkiin kääriytynyt, hyvin järkyttynyt nainen.
“Helvetti vie ku ei saa rauhassa saunoa”, murisin ja käänsin selkäni naiselle. Tajuten vasta sitten paljaan perseeni olevan suoraan Mintun silmien alla. Käännyin siis 180 astetta ja kohtasin uudestaan valkoiset kasvot.
“Ei sanaakaan.”
Vapaalla kädellä riuhtaisin oman pyyhkeeni pukuhuoneen penkiltä ja vahingossa uudestaan vilauttaen, kietaisin pyyhkeen lantiolle. Manasin ja sadattelin itsekseni puoliääneen ja kirosin Karman ynnä muut alimpaan Helvettiin. Tän oli pakko johtuu siitä mun ja Katan epäonnistuneesta kahvittelusta. Treffeistä.
“Noh. Siinä kun nyt olet, anna mennä vaan. Mut älä anna mun perseen märän kuvion säikäyttää sua enempää”, tuhahdin ja menin kaljani kanssa terassin puolelle haukkaamaan raitista ilmaa. Kiesus.
“Mähän sanoin kasin aikaan!” älähdin oven läpi naiselle. Peitin kriittisimmät kohdat kämmeneni taa ja laskeuduin lauteilta. Työnsin saunan oven auki ja sen takaa paljastui aamutakkiin kääriytynyt, hyvin järkyttynyt nainen.
“Helvetti vie ku ei saa rauhassa saunoa”, murisin ja käänsin selkäni naiselle. Tajuten vasta sitten paljaan perseeni olevan suoraan Mintun silmien alla. Käännyin siis 180 astetta ja kohtasin uudestaan valkoiset kasvot.
“Ei sanaakaan.”
Vapaalla kädellä riuhtaisin oman pyyhkeeni pukuhuoneen penkiltä ja vahingossa uudestaan vilauttaen, kietaisin pyyhkeen lantiolle. Manasin ja sadattelin itsekseni puoliääneen ja kirosin Karman ynnä muut alimpaan Helvettiin. Tän oli pakko johtuu siitä mun ja Katan epäonnistuneesta kahvittelusta. Treffeistä.
“Noh. Siinä kun nyt olet, anna mennä vaan. Mut älä anna mun perseen märän kuvion säikäyttää sua enempää”, tuhahdin ja menin kaljani kanssa terassin puolelle haukkaamaan raitista ilmaa. Kiesus.
M: Sillä hetkellä oli vaikea keksiä yhtäkään positiivista puolta Antonin naapurissa asumiselle, jos Kuiskeen tallipaikan poisti yhtälöstä. Ilmeisesti ei riittänyt, että olin saanut kokea Antonin mieltymykset kuivaharjoitteluna tupareissa, sillä nyt oltiin iholla. Ja ilman minkäänlaista halua nähdä toista osapuolta ilman rihman kiertämää.
Antonista lähti yllättävän paljon ääntä ja sanoja. Seisoin aloillani edelleen niin hölmistyneenä, etten saanut edes tiuskaistua miehelle mieleeni juolahtaneita sanoja. Kuten sen, että kello oli minuutilleen kahdeksan.
Pidin katseeni visusti lattiassa Antonin heiluessa puolialastomana vieressäni. Mies jatkoi murahteluaan ja paineli sitten ulos ilmoittaen, että sauna oli vapaa. Tuijotin sulkeutunutta ulko-ovea suu raollaan: saunoisin nyt, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Sain puhtini takaisin. Nappasin kassin mukaani ja marssin Antonin perässä ulos.
“Sori”, puuskahdin tajuttuani, että ainoa sana jonka olin ilmoille siihen mennessä päästänyt oli yksinkertainen paska. “Puhuit kahdeksasta, kello on jo kahdeksan, luulin et tarkoitit sillä mun vuoroa. Mut mun moka, mä lähden."
Antonista lähti yllättävän paljon ääntä ja sanoja. Seisoin aloillani edelleen niin hölmistyneenä, etten saanut edes tiuskaistua miehelle mieleeni juolahtaneita sanoja. Kuten sen, että kello oli minuutilleen kahdeksan.
Pidin katseeni visusti lattiassa Antonin heiluessa puolialastomana vieressäni. Mies jatkoi murahteluaan ja paineli sitten ulos ilmoittaen, että sauna oli vapaa. Tuijotin sulkeutunutta ulko-ovea suu raollaan: saunoisin nyt, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Sain puhtini takaisin. Nappasin kassin mukaani ja marssin Antonin perässä ulos.
“Sori”, puuskahdin tajuttuani, että ainoa sana jonka olin ilmoille siihen mennessä päästänyt oli yksinkertainen paska. “Puhuit kahdeksasta, kello on jo kahdeksan, luulin et tarkoitit sillä mun vuoroa. Mut mun moka, mä lähden."
A: “Äppäpäppäp… Ota tosta kalja ja mee sinne helveti lauteelle istumaan, nyt kun oot tässä”, tuhahdin ja join viimeiset oluet tölkin pohjalta. Jep. Pohjalta. Siellä mä just nyt istuin. Minttu sentään vaikutti vähän itsevarmemmalta kaverilta, joten en uskonut sen olevan mitenkään samanlaisessa henkisessä ahdingossa kuin minä.
Nainen tepasteli epävarman oloisena takaisin sisätiloihin ja kuulin terassille saunan oven käyvän. Hetken mä vielä seisoi omien ajatusteni kanssa terassilla. Kaikki maholliset skenaariot tuli mun mieleen, mitä olis voinu käydä. Mähän olisin voinu olla vaikka kuinka... Ööh... Viriilissä tilassa tai vaikkapa raapinu persettä just sillä hetkellä! Perkeleen naiset.
Jätin tölkin terassin kaiteelle ja avasin oven. Lämmin tuulahdus tuli vastaan ja hetken mä muistelin olevani yksin. Kuitenkin Mintun tavarat pukuhuoneen penkillä muistuttivat myös toisen henkilön läsnäolosta.
Asetin käden silmien eteen ja hapuilin saunan oven kahvaa. Nykäisin sen ihan raolleen auki ja kuulin toisen liikkeet lauteilla.
"En nää mitään, eikä mikään viuhahtele. Sopiiko tulla toiselle puolelle lauteita?"
Nainen tepasteli epävarman oloisena takaisin sisätiloihin ja kuulin terassille saunan oven käyvän. Hetken mä vielä seisoi omien ajatusteni kanssa terassilla. Kaikki maholliset skenaariot tuli mun mieleen, mitä olis voinu käydä. Mähän olisin voinu olla vaikka kuinka... Ööh... Viriilissä tilassa tai vaikkapa raapinu persettä just sillä hetkellä! Perkeleen naiset.
Jätin tölkin terassin kaiteelle ja avasin oven. Lämmin tuulahdus tuli vastaan ja hetken mä muistelin olevani yksin. Kuitenkin Mintun tavarat pukuhuoneen penkillä muistuttivat myös toisen henkilön läsnäolosta.
Asetin käden silmien eteen ja hapuilin saunan oven kahvaa. Nykäisin sen ihan raolleen auki ja kuulin toisen liikkeet lauteilla.
"En nää mitään, eikä mikään viuhahtele. Sopiiko tulla toiselle puolelle lauteita?"
M: Hetken mä tuijotin Antonia kuin vähäjärkistä. Ai nyt sitä oltiin niin lupsakkaa naapuria ja tarjottiin saunakaljaa?
“En kai mä.. Sulta jäi saunominen kesken”, mumahtelin nähden miehen kasvoilta kuinka tosissaan se oli.
Joten eipä siinä auttanut itku markkinoilla. Lopulta mä kiipesin saunan lauteille, vaikka ajatus naapurin isännästä istuskelemassa terassilla tuntuikin oudolta. Ehkä edes se osaisi pysyä poissa toisen saunavuoroilta.
Ehdin korkata saunakaljan - siis Antonin, koska se oli tyrkännyt sen mulle enempää kyselemättä - ja heittää kerran löylyä, kun saunan ovi kävi. Taas. Sen takaa paljastui silmänsä peittänyt Anton ja jos kyseessä ei olisi nimenomaan ollut mun naapuri-vuokraisäntäni, olisin saattanut naurahtaa.
“Sen kun”, ähkäisin hinautuen niin lähelle seinää kuin mahdollista. Miksi mä en ollut kaikkien tottumusten vastaisesti ottanut pyyhettä päälleni lauteille? Olisi kannattanut. Antonilla sentään oli sellainen lanteillaan, kun mies kiipesi sokkona lauteille ja hinautui toiseen nurkkaukseen hämärässä saunassa.
Olihan se oikeassa: ei siellä olisi nähnyt juuri mitään vaikka olisi kuinka yrittänyt.
“En kai mä.. Sulta jäi saunominen kesken”, mumahtelin nähden miehen kasvoilta kuinka tosissaan se oli.
Joten eipä siinä auttanut itku markkinoilla. Lopulta mä kiipesin saunan lauteille, vaikka ajatus naapurin isännästä istuskelemassa terassilla tuntuikin oudolta. Ehkä edes se osaisi pysyä poissa toisen saunavuoroilta.
Ehdin korkata saunakaljan - siis Antonin, koska se oli tyrkännyt sen mulle enempää kyselemättä - ja heittää kerran löylyä, kun saunan ovi kävi. Taas. Sen takaa paljastui silmänsä peittänyt Anton ja jos kyseessä ei olisi nimenomaan ollut mun naapuri-vuokraisäntäni, olisin saattanut naurahtaa.
“Sen kun”, ähkäisin hinautuen niin lähelle seinää kuin mahdollista. Miksi mä en ollut kaikkien tottumusten vastaisesti ottanut pyyhettä päälleni lauteille? Olisi kannattanut. Antonilla sentään oli sellainen lanteillaan, kun mies kiipesi sokkona lauteille ja hinautui toiseen nurkkaukseen hämärässä saunassa.
Olihan se oikeassa: ei siellä olisi nähnyt juuri mitään vaikka olisi kuinka yrittänyt.
A: Kiivetessä lauteille, pidin edelleen kättä silmien edessä ja sallin itselleni nähdä vain ne kohdat, joihin astuisin. Enhän halunnut kaatua ja saada mustaa silmää. Taikka vahingossa vilauttaa uudelleen Mintulle.
Istahdin toiseen reunaan laudetta ja laskin käteni syliini. Pelkkä eteenpäin katsominen kerto tarpeeks; Mintulla ei ollut päällään rihman kiertämää. Voi helvetti nyt. Eikö se ollut tajunnut ottaa edes pyyhettä eteensä!?
Pitkän aikaa molemmat oli ihan hiljaa ja tuijotti eteenpäin. Tai syliinsä. Välillä kuulu Mintun ottavan suullisen olutta tai heittävän vettä kiukaalle. Mun oli pakko suoristaa selkääni ja samalla mun suusta pääs röyhtäys. Hyh. Naisen oli parasta tottua. Nojauduin saunan seinää vasten, vain tajutakseni miehisyyteni heränneen.
Niinpä vaihdoin asentoni takaisin etukenoon. Toivottavasti nainen ei ollut nähnyt mitään.
“Mites Tuiske? Onko ollu ok”, kysyin vain pelkästä kohteliaisuudesta sekä hiljaisuuden liiallisesta painostuksesta.
Istahdin toiseen reunaan laudetta ja laskin käteni syliini. Pelkkä eteenpäin katsominen kerto tarpeeks; Mintulla ei ollut päällään rihman kiertämää. Voi helvetti nyt. Eikö se ollut tajunnut ottaa edes pyyhettä eteensä!?
Pitkän aikaa molemmat oli ihan hiljaa ja tuijotti eteenpäin. Tai syliinsä. Välillä kuulu Mintun ottavan suullisen olutta tai heittävän vettä kiukaalle. Mun oli pakko suoristaa selkääni ja samalla mun suusta pääs röyhtäys. Hyh. Naisen oli parasta tottua. Nojauduin saunan seinää vasten, vain tajutakseni miehisyyteni heränneen.
Niinpä vaihdoin asentoni takaisin etukenoon. Toivottavasti nainen ei ollut nähnyt mitään.
“Mites Tuiske? Onko ollu ok”, kysyin vain pelkästä kohteliaisuudesta sekä hiljaisuuden liiallisesta painostuksesta.
M: Miesseura ei yleensä häirinnyt mua niin paljon. Olin edelleen sitä mieltä, että kenen tahansa muun seurassa se olisi vain ollut huvittavaa - toisin kuin Antonin, joka teki kaikesta kiusallista. Ja se asui mun naapurissani.
Helvetin etelän hienostelijat. Vaikka mä olin kuinka tyytyväinen, että Anton oli jättänyt pyyhkeen päälleen, ihan oikeasti: KUKA saunoi pyyhe päällä? No Anton Koskinen työntyessään naapurinsa saunavuorolle. Multa alkoi loppua huumori ja se oli aika harvinaista.
“Mites Tuiske?”
Tuiske. Tuiske??
“Kuiske”, korjasin kaikkea muuta kuin huvittuneena. “Ei se vieläkään kovin notkea ole, mutta parempi kiitos Katan.”
Muistin Katan auton, jolle en ollut suonut kovinkaan montaa ajatusta. Kehtaisinkohan kysyä naisesta? Olinhan mä kehdannut (vahingossa) pölähtää keskelle Antonin saunavuoroa. Olihan Antonkin kehdannut (tahallaan) survoutua mun seuraani.
“Mä näin Katan auton pihassa viime viikolla”, livautin muina naisina.
Helvetin etelän hienostelijat. Vaikka mä olin kuinka tyytyväinen, että Anton oli jättänyt pyyhkeen päälleen, ihan oikeasti: KUKA saunoi pyyhe päällä? No Anton Koskinen työntyessään naapurinsa saunavuorolle. Multa alkoi loppua huumori ja se oli aika harvinaista.
“Mites Tuiske?”
Tuiske. Tuiske??
“Kuiske”, korjasin kaikkea muuta kuin huvittuneena. “Ei se vieläkään kovin notkea ole, mutta parempi kiitos Katan.”
Muistin Katan auton, jolle en ollut suonut kovinkaan montaa ajatusta. Kehtaisinkohan kysyä naisesta? Olinhan mä kehdannut (vahingossa) pölähtää keskelle Antonin saunavuoroa. Olihan Antonkin kehdannut (tahallaan) survoutua mun seuraani.
“Mä näin Katan auton pihassa viime viikolla”, livautin muina naisina.
A: Minttu. Näki. Katan. Auton. Tietenkin. Nainen asuu samalla tontilla mun kanssa ja viettää siellä lähes yhtä paljon aikaa kuin minä. Voi paska. Mut toisaalta, eihän se Mintulle kuulu kenen kanssa vietän aikaa ja kenen en. Silti en voinu estää pientä nolostumisen punaa nousemasta mun jo valmiiks lämmöstä punasille kasvoille.
“Ööh… Jooh… Otettii kupit kahvia, ei sen ihmeempiä...”, takeltelin vastaukseks. Mistä mä olisin voinu tietää sen seurustelevan. Ja vielä naisen kanssa! Joo, varmasti se oli maininnu asiasta kämpillä vartti ennen kun yritin suudella sitä parkkipaikalla, mut miten mä olisin voinu kiinnittää siihen huomiota sen enempää, ku yritin olla kuvittelematta Minttua - ei Kataa. Kataa - mun sängylle. Jeesus.
Hierasin niskaa toisella kädellä ja tottumuksesta käänsin päätä Mintun suuntaan. Hitto. Väärä liike. Näin vaan väläyksen tämän vartalosta ja sileästä ihosta ja se riitti. Ristin jalat mahollisimman huomaamattomasti ja yritin olla normaalisti.
“Mites tuota… Ööh… Miesrintamalla…?” Joo, normaalistihan mä kyselen toisen miesasioita samalla kun istutaan saunassa. Toinen alasti ja toinen lähes sotavalmis noh…, kyllä te tiiätte mikä jalkojen välissä.
“Ööh… Jooh… Otettii kupit kahvia, ei sen ihmeempiä...”, takeltelin vastaukseks. Mistä mä olisin voinu tietää sen seurustelevan. Ja vielä naisen kanssa! Joo, varmasti se oli maininnu asiasta kämpillä vartti ennen kun yritin suudella sitä parkkipaikalla, mut miten mä olisin voinu kiinnittää siihen huomiota sen enempää, ku yritin olla kuvittelematta Minttua - ei Kataa. Kataa - mun sängylle. Jeesus.
Hierasin niskaa toisella kädellä ja tottumuksesta käänsin päätä Mintun suuntaan. Hitto. Väärä liike. Näin vaan väläyksen tämän vartalosta ja sileästä ihosta ja se riitti. Ristin jalat mahollisimman huomaamattomasti ja yritin olla normaalisti.
“Mites tuota… Ööh… Miesrintamalla…?” Joo, normaalistihan mä kyselen toisen miesasioita samalla kun istutaan saunassa. Toinen alasti ja toinen lähes sotavalmis noh…, kyllä te tiiätte mikä jalkojen välissä.
M: Mä tiesin katsomattakin, että Anton meni vähän vaikeaksi mun kysymyksestä. Kun mies alkoi takeltelemaan, mä olin varma, että sillä tosiaan oli ollut jokin motiivi.
“Ahaa, kahvia”, mutisin puhekyvyn palatessa pätkittäin. Kun ei ajatellut tilannetta, jossa istui alasti saunomassa vuokraisännän kanssa, oli olo ihan kohtuullinen.
Liekö tosiaan kahviin jäänyt. Tiedä vaikka Kata olisi päässyt tutustumaan Antonin mieltymyksiin. Siis niihin, joista mä tiesin aivan liikaa ja joiden takia oli kuitenkin aika helvetin kiusaannuttavaa istua lauteilla iho paljaana.
“Miesrintamalla?” toistin aidon ihmeissäni. Oliko mulla sellainen? Mä todella toivoin, ettei Anton alkaisi seuraavaksi paasata Kristianista, jota ei onneksi ollut näkynyt hetkeen. Muistin Antonin epäilykset Eskosta ja tajusin, että miehellä täytyi olla aika helkutin vääristynyt mielikuva mun olemattomasta miesrintamastani.
“Ajantuhlausta”, tuhahdin kaljaani hörpäten. Kumarruin heittämään lisää löylyä, koska Antonin savustaminen ulos saunasta alkoi tuntua viisaimmalta ratkaisulta.
“Ahaa, kahvia”, mutisin puhekyvyn palatessa pätkittäin. Kun ei ajatellut tilannetta, jossa istui alasti saunomassa vuokraisännän kanssa, oli olo ihan kohtuullinen.
Liekö tosiaan kahviin jäänyt. Tiedä vaikka Kata olisi päässyt tutustumaan Antonin mieltymyksiin. Siis niihin, joista mä tiesin aivan liikaa ja joiden takia oli kuitenkin aika helvetin kiusaannuttavaa istua lauteilla iho paljaana.
“Miesrintamalla?” toistin aidon ihmeissäni. Oliko mulla sellainen? Mä todella toivoin, ettei Anton alkaisi seuraavaksi paasata Kristianista, jota ei onneksi ollut näkynyt hetkeen. Muistin Antonin epäilykset Eskosta ja tajusin, että miehellä täytyi olla aika helkutin vääristynyt mielikuva mun olemattomasta miesrintamastani.
“Ajantuhlausta”, tuhahdin kaljaani hörpäten. Kumarruin heittämään lisää löylyä, koska Antonin savustaminen ulos saunasta alkoi tuntua viisaimmalta ratkaisulta.
A: Ajantuhlausta? Kai naisella nyt edes joku ässä olisi hihassaan yksinäisen illan tullessa vastaan. Ellei Minttu ollut jotenkin läheisyyttä vastaan tai sitoutumiskammoinen. Toisaalta sellainen ihminen tuskin omistaisi mitään elävää. Kuten vaikka hevosta. Tiedä häntä.
“Eikö Krisua lasketa”, naurahdin ja hätkähdin samalla omaa reaktiotani.
Välillä mun mielessä aina kävi se nälkäinen katse, jolla mies oli oikein ahminut Minttua tämän tupareissa paljon aikaisemmin. Ihme, ettei kaverini ollut yrittänyt edes vahingossa eksyä tontille sen jälkeen.
“Luulisi, että noin fiksulla ja kauniilla naisella olis miehiä jonoks asti oven takana.”
Selkeesti lämpö ja olut oli pehmittäny mun aivot, kun päästelin tollasia lauseita ilmoille. Varsinkin Mintun kuullen. Pitää oikeesti vähän miettiä ennen kun avaa suunsa seuraavan kerran. Tiiä mitä sieltä olis seuraavana tulossa kaiken kansan kuultavaksi.
Nojauduin lisää eteenpäin Mintun heittäessä vielä toisen kauhallisen vettä kiukaalle ensimmäisen perään. Yrittikö nainen oikeesti paistaa mut elävältä? Tunsin miten pyyhe mun ympärillä alko ottaa liikaa kosteutta itteensä. Kohta siitä ei olis mitään hyötyä.
“Heeeetkinen...”, sanoin ja laskeuduin lauteilta.
Jätin saunan oven auki viedäkseni pyyhkeen rakennuksen terassin kaiteelle kuivamaan viileään ilmaan ja palasin iho kananlihalla takaisin saunan lämpöön. Viileän ja lämpimän ilman vaihtelu onneks sai mun kehon rauhottumaan, joten mulla ei ollu mitään ongelmaa peittää toisella kädellä sukukalleuteni ja toisella silmäni, etten vahingossakaan katsoisi lauteilla selkeästi kiusaantuneen oloista naista.
“Eikö Krisua lasketa”, naurahdin ja hätkähdin samalla omaa reaktiotani.
Välillä mun mielessä aina kävi se nälkäinen katse, jolla mies oli oikein ahminut Minttua tämän tupareissa paljon aikaisemmin. Ihme, ettei kaverini ollut yrittänyt edes vahingossa eksyä tontille sen jälkeen.
“Luulisi, että noin fiksulla ja kauniilla naisella olis miehiä jonoks asti oven takana.”
Selkeesti lämpö ja olut oli pehmittäny mun aivot, kun päästelin tollasia lauseita ilmoille. Varsinkin Mintun kuullen. Pitää oikeesti vähän miettiä ennen kun avaa suunsa seuraavan kerran. Tiiä mitä sieltä olis seuraavana tulossa kaiken kansan kuultavaksi.
Nojauduin lisää eteenpäin Mintun heittäessä vielä toisen kauhallisen vettä kiukaalle ensimmäisen perään. Yrittikö nainen oikeesti paistaa mut elävältä? Tunsin miten pyyhe mun ympärillä alko ottaa liikaa kosteutta itteensä. Kohta siitä ei olis mitään hyötyä.
“Heeeetkinen...”, sanoin ja laskeuduin lauteilta.
Jätin saunan oven auki viedäkseni pyyhkeen rakennuksen terassin kaiteelle kuivamaan viileään ilmaan ja palasin iho kananlihalla takaisin saunan lämpöön. Viileän ja lämpimän ilman vaihtelu onneks sai mun kehon rauhottumaan, joten mulla ei ollu mitään ongelmaa peittää toisella kädellä sukukalleuteni ja toisella silmäni, etten vahingossakaan katsoisi lauteilla selkeästi kiusaantuneen oloista naista.
M: Anton otti Kristianin puheeksi, tottakai: se oli kömpelö ja sillä oli kömpelöt, kiusalliset puheenaiheet. Huokaisin henkisesti ja mumahdin, ettei todellakaan laskettu. Kristian ei välttämättä olisi seuraavien bileiden kutsuvieraslistalla ja loppu porukkakin saisi odotella kutsua seuraaviin kinkereihin pienen ikuisuuden.
Fiksulla ja kauniilla. Ensimmäinen ajatus oli, että milloinkohan mua olisi kuvailtu noin. Mä olin se ikuinen paskanhajuinen heppatyttö, jonka hiuksissa oli kliseisesti heinää ja joka ei osannut varmasti puhua mistään muusta kuin hevosista. Olihan siinä paljon todellisuuttakin, mutta eivät muut kuin mun lähimmät ystäväni tietäneet enempää.
Ynähdin taas jotain vastauksen tapaista. Mitä sellaiseen muka kuului sanoa? Ei niitä ollut jonoksi asti, ei totta puhuen yhtäkään. Siis ainakaan mun puoliskoni ovella. Niinpä mä vain viskoin lisää löylyä ja tuuletin mielessäni, kun Anton hinautui ulos saunasta.
Tässä kohtaa mun olisi pitänyt saada saunoa loppuun rauhassa, hakea huoletta oma saunajuomani ja vain nauttia. Mutta ei, herra Koskinen rymisteli takaisin pyyhettä kevyempänä, enkä mä tiennyt mitä helvettiä mun olisi pitänyt siihen sanoa.
Fiksulla ja kauniilla. Ensimmäinen ajatus oli, että milloinkohan mua olisi kuvailtu noin. Mä olin se ikuinen paskanhajuinen heppatyttö, jonka hiuksissa oli kliseisesti heinää ja joka ei osannut varmasti puhua mistään muusta kuin hevosista. Olihan siinä paljon todellisuuttakin, mutta eivät muut kuin mun lähimmät ystäväni tietäneet enempää.
Ynähdin taas jotain vastauksen tapaista. Mitä sellaiseen muka kuului sanoa? Ei niitä ollut jonoksi asti, ei totta puhuen yhtäkään. Siis ainakaan mun puoliskoni ovella. Niinpä mä vain viskoin lisää löylyä ja tuuletin mielessäni, kun Anton hinautui ulos saunasta.
Tässä kohtaa mun olisi pitänyt saada saunoa loppuun rauhassa, hakea huoletta oma saunajuomani ja vain nauttia. Mutta ei, herra Koskinen rymisteli takaisin pyyhettä kevyempänä, enkä mä tiennyt mitä helvettiä mun olisi pitänyt siihen sanoa.
A: Saunottelu jatku taas hiljasuudessa. Mua itteäni oli henkilökohtasesti jääny vaivaamaan Mintun hiljasuus mun (vahingossa) laukomien kehujen jälkeen. Oliko nainen vaan niin epävarma itsestään, ettei mitenkään voinut ottaa sanoja vastaan hyvillä mielin? Ehei. Minttu ties kyllä kuka on ja halusi olla.
“Lyön vaikka pääni pantiks, että sun oven takana on jonoo, vaikket sitä ite huomais”, mutisin. Yritin järkeillä jotain fiksua sanottavaa, mut lämpö ja juodut kaljat teki siitä hieman hankalaa. En mä humalassa ollut, mutta sopivasti rentoutunu.
“Kai nää on niitä juttuja, jotka edes vähän kateelliset miehet huomaa, niiku naisilla on tollasia samoja juttuja. Kyl sä naisena tiiät...”
Kateelliset. Kateelliset? Kenelle mä olin kateellinen? Kristianille, joka oli saanu varmaan useemmat pakit naisilta kuin mitä oli onnistunut viemään kotiin? Ehei. En ollu. Ja mitä helvettiä mä ylipäätään ajattelin miesjonosta Mintun oven takana? Enhän mä siellä jonossa ite ollut… Enhän?
“Lyön vaikka pääni pantiks, että sun oven takana on jonoo, vaikket sitä ite huomais”, mutisin. Yritin järkeillä jotain fiksua sanottavaa, mut lämpö ja juodut kaljat teki siitä hieman hankalaa. En mä humalassa ollut, mutta sopivasti rentoutunu.
“Kai nää on niitä juttuja, jotka edes vähän kateelliset miehet huomaa, niiku naisilla on tollasia samoja juttuja. Kyl sä naisena tiiät...”
Kateelliset. Kateelliset? Kenelle mä olin kateellinen? Kristianille, joka oli saanu varmaan useemmat pakit naisilta kuin mitä oli onnistunut viemään kotiin? Ehei. En ollu. Ja mitä helvettiä mä ylipäätään ajattelin miesjonosta Mintun oven takana? Enhän mä siellä jonossa ite ollut… Enhän?
M: Mun teki mieli hakata päätä pihkaiseen seinään. Kuvittelin Miran ja Sannin reaktiot, kun kertoisin niille saunoneeni Antonin kanssa. Mira ei uskoisi edes hetken jankutuksen jälkeen Sannin säestäessä väittelyä katkeamattomalla naurulla. Se mielikuva ei varsinaisesti tsempannut.
Huokaisin ääneen Antonin sanojen jälkeen. Miksi se oli lähtenyt tuolle linjalle? Jos kyseessä ei olisi ollut mulle vuokrasopparin tehnyt mies, olisin poistunut tilanteesta. Vaikka toisaalta sopimus ei varmaan velvoittanut mua saunomaan Antonin kanssa.
Kuka oli kateellinen? Anton? Mistä?
Toivoin, että olisin ottanut jotain vähän vahvempaa saunajuomaa. Ja se oli aika paljon ottaen huomioon, etten ollut millään tasolla vieläkään toipunut tupareista ja darrasta. Enkä mä muutenkaan ymmärtänyt enää suunnilleen mitään miehistä ja niiden flirttailusta. Sitäkö Anton teki??
“Joo en mä tiiä”, mumisin vaimeasti. “Taidan lähtee sisälle suihkuun.”
Mun oloni huojentui heti sen sanottuani. Kyllä, mä luikkisin talolle enkä hidastelisi edes siinä pelossa, että Anton ehtisi tiirailla paljasta persettäni poistuessani. Keskimmäinen laude narahti mun jalkani alla, kun päätin toteuttaa suunnitelmani siltä istumalta.
Huokaisin ääneen Antonin sanojen jälkeen. Miksi se oli lähtenyt tuolle linjalle? Jos kyseessä ei olisi ollut mulle vuokrasopparin tehnyt mies, olisin poistunut tilanteesta. Vaikka toisaalta sopimus ei varmaan velvoittanut mua saunomaan Antonin kanssa.
Kuka oli kateellinen? Anton? Mistä?
Toivoin, että olisin ottanut jotain vähän vahvempaa saunajuomaa. Ja se oli aika paljon ottaen huomioon, etten ollut millään tasolla vieläkään toipunut tupareista ja darrasta. Enkä mä muutenkaan ymmärtänyt enää suunnilleen mitään miehistä ja niiden flirttailusta. Sitäkö Anton teki??
“Joo en mä tiiä”, mumisin vaimeasti. “Taidan lähtee sisälle suihkuun.”
Mun oloni huojentui heti sen sanottuani. Kyllä, mä luikkisin talolle enkä hidastelisi edes siinä pelossa, että Anton ehtisi tiirailla paljasta persettäni poistuessani. Keskimmäinen laude narahti mun jalkani alla, kun päätin toteuttaa suunnitelmani siltä istumalta.
A: Minttu aikoi lähteä. Ei perkele. Olinko loukannu sitä? Miten? Missä välissä? Miks naiset oli näin vaikeita olentoja. Oikeesti… Antasitte ees vähän miehille armoo.
Ennen kuin ehin itekään tajuta, olin tarttunu Minttua käsivarresta estäen tämän lähdön.
“Sori… Jos loukkasin sua mitenkään...” sanoin nostaen ensimmäistä kertaa saunaan astumisen jälkeen katseeni naisen silmiin.
Kirkkain silmin Minttu katto muhun takasin. Hitto mitä mä oikein olin tekemässä? Jonkun tarvis ihan tosissaan kirjottaa naisista joku manuaali, jota miehet ymmärtäis lukee. Mulla ei ollu mitään tietoa siitä, mitä toisen päässä liikku. Mitä se ajatteli musta tai siitä, et otin sitä kädestä kiinni ja estin pakoyrityksen.
Naisen takaa hohkaava valo rajasi Mintun vartalon ääriviivat mun eteeni. Tällä kertaa en ees yrittäny jaksaa estää katseen harhailua pitkin toisen ihoa. Valitettavasti tajusin Mintun huomanneen sen, joten päästin vähän säikähtäneenä tämän kädestä irti ja revin katseen takaisin lauteisiin.
“Öh… Sori… Ei mun ollu tarkotus tuijottaa sua tollee…” Miten nolo voi olla? Noh. Tässä mä olen. Anton Koskinen. Elävä esimerkki.
Ennen kuin ehin itekään tajuta, olin tarttunu Minttua käsivarresta estäen tämän lähdön.
“Sori… Jos loukkasin sua mitenkään...” sanoin nostaen ensimmäistä kertaa saunaan astumisen jälkeen katseeni naisen silmiin.
Kirkkain silmin Minttu katto muhun takasin. Hitto mitä mä oikein olin tekemässä? Jonkun tarvis ihan tosissaan kirjottaa naisista joku manuaali, jota miehet ymmärtäis lukee. Mulla ei ollu mitään tietoa siitä, mitä toisen päässä liikku. Mitä se ajatteli musta tai siitä, et otin sitä kädestä kiinni ja estin pakoyrityksen.
Naisen takaa hohkaava valo rajasi Mintun vartalon ääriviivat mun eteeni. Tällä kertaa en ees yrittäny jaksaa estää katseen harhailua pitkin toisen ihoa. Valitettavasti tajusin Mintun huomanneen sen, joten päästin vähän säikähtäneenä tämän kädestä irti ja revin katseen takaisin lauteisiin.
“Öh… Sori… Ei mun ollu tarkotus tuijottaa sua tollee…” Miten nolo voi olla? Noh. Tässä mä olen. Anton Koskinen. Elävä esimerkki.
M: Oli lähellä, etten mä rääkäissyt ääneen tuntiessani Antonin koskettavan mua saunassa kun mä olin jumalauta alasti. Missä mun oma tila oli? Rajoittuiko se mun puolikkaaseen taloa, vai oliko sitä sielläkään?
“Eeet loukannu”, vingahdin yrittäen vain päästä pois tilanteesta. En mä halunnut jäädä keskustelemaan siitä, miksi Anton oli alkanut viritellä juttua mun olemattomasta miesrintamastani etenkin kun olin edelleen alasti.
Ja sitten mä tajusin ihan hemmetin häiritsevästi Antonin katseen paljaalla ihollani. Mitä se siinä teki? Anton tuntui havahtuvan samaan, sillä miehen ote kirposi hyvin nopeasti ja katseeseen ilmestyi nolostuneisuutta.
“Niin. Joo”, virkoin hitaasti nyökkäillen. Pidin katseeni Antonissa ja tajusin, etten halunnut liikkua, koska nyt miehen katse oli mun silmissäni, ei missään muualla. Jos mä perääntyisin, tiedostaisin vain sen mahdollisuuden, että Koskinen erehtyisi taas vähän tuijottelemaan.
Mutta olihan silmiin tuijottaminenkin kiusallista. Mutta se oli myös pienempi paha.
“Eeet loukannu”, vingahdin yrittäen vain päästä pois tilanteesta. En mä halunnut jäädä keskustelemaan siitä, miksi Anton oli alkanut viritellä juttua mun olemattomasta miesrintamastani etenkin kun olin edelleen alasti.
Ja sitten mä tajusin ihan hemmetin häiritsevästi Antonin katseen paljaalla ihollani. Mitä se siinä teki? Anton tuntui havahtuvan samaan, sillä miehen ote kirposi hyvin nopeasti ja katseeseen ilmestyi nolostuneisuutta.
“Niin. Joo”, virkoin hitaasti nyökkäillen. Pidin katseeni Antonissa ja tajusin, etten halunnut liikkua, koska nyt miehen katse oli mun silmissäni, ei missään muualla. Jos mä perääntyisin, tiedostaisin vain sen mahdollisuuden, että Koskinen erehtyisi taas vähän tuijottelemaan.
Mutta olihan silmiin tuijottaminenkin kiusallista. Mutta se oli myös pienempi paha.
A: Mä häpesin omaa käytöstäni. Olinhan mä aikuinen mies, jonka pitäis osata hallita omia ajatuksiaan ja halujaan. Mutta ehei. Katoin Minttua ja Minttu mua. Vaikka nainen oli vielä pari minuuttia sitten tehnyt lähtöä saunasta, oli toinen nyt jäätynyt paikoilleen. Miksi? Yllätyin halusta koskettaa naista. Uudelleen. Pudistelin päätäni, nousin ylös ja varoen koskemasta Minttuun, pakenin lauteilta. Avasin saunan oven ja astuin ulos.
Pukuhuoneessa mun vaatteet oli epämääräisessä mytyssä penkillä. Jääkööt siihen. Ehtisin hoitaa ne huomennakin siitä pois. Avasin ulko-oven ja otin pari askelta terassin kaiteen viereen. Otin pyyhkeen ja kiersin sen ympärilleni.
Vilkasin taakseni huomaten myös Mintun päässeen ulos saunasta. Nainen veti ylleen hieman vesirajaa pidemmän aamutakin. Ei liian tiukka, muttei liian pussi. Sopiva. Ja se näytti hyvältä naisen yllä. Äh. Juntti. Älä kato naapurias ja vuokralaistas tolleen. Se ei oo millään tavalla sopivaa.
Sysäten ne ajatukset syrjään, astelin Mintun eteen. En sanonu mitään. Katoin lähes päätä lyhyempää blondia silmiin yrittäen saada selvää edes omista aikeistani.
Pukuhuoneessa mun vaatteet oli epämääräisessä mytyssä penkillä. Jääkööt siihen. Ehtisin hoitaa ne huomennakin siitä pois. Avasin ulko-oven ja otin pari askelta terassin kaiteen viereen. Otin pyyhkeen ja kiersin sen ympärilleni.
Vilkasin taakseni huomaten myös Mintun päässeen ulos saunasta. Nainen veti ylleen hieman vesirajaa pidemmän aamutakin. Ei liian tiukka, muttei liian pussi. Sopiva. Ja se näytti hyvältä naisen yllä. Äh. Juntti. Älä kato naapurias ja vuokralaistas tolleen. Se ei oo millään tavalla sopivaa.
Sysäten ne ajatukset syrjään, astelin Mintun eteen. En sanonu mitään. Katoin lähes päätä lyhyempää blondia silmiin yrittäen saada selvää edes omista aikeistani.
M: Anton tuntui tietävän, mitä mä en halunnut miehen tekevän. Saunailta oli jo päätynyt kiusallisen kaoottiseksi, eikä Anton jostain syystä halunnut ainakaan helpottaa sitä. Mies oli ehkä perääntynyt saunalta, mutta oli heti seuraavassa hetkessä uudestaan napit vastakkain.
Mun ihon täytyi helottaa kirkkaanpunaisena ja mä olin kääriytynyt nuhjuiseen aamutakkiin. Mä olin saunonut vuokranantajani kanssa ja kuunnellut sen kömpelöä flirttailua. Aloin pelätä, mitä seuraavaksi tapahtuisi, koska tragikoominen draamankaari alkoi olla pelottavan selkeä.
Yritin irrottautua hetkeksi tilanteesta ja kuvitella, että Anton olisi joku entuudestaan tuntematon mies jossain aivan muualla kuin saunalla. Mitä mä tekisin? Ignooraisin kömpelyyden ja olisin jotain muuta kuin se ainainen hevostyttö, jota ei oikeasti voinut kutsua enää tytöksi hyvällä tahdollakaan? Syöksyisin miehen syleilyyn seurauksia miettimättä? Voi luoja, milloin mä olin viimeksi tehnyt mitään jos Kristian-episodia ei laskettu?
Mä aloin piinallisen hitaasti käsittää, ettei Anton ollutkaan se ainoa kömpelö tässä yhtälössä.
Mun ihon täytyi helottaa kirkkaanpunaisena ja mä olin kääriytynyt nuhjuiseen aamutakkiin. Mä olin saunonut vuokranantajani kanssa ja kuunnellut sen kömpelöä flirttailua. Aloin pelätä, mitä seuraavaksi tapahtuisi, koska tragikoominen draamankaari alkoi olla pelottavan selkeä.
Yritin irrottautua hetkeksi tilanteesta ja kuvitella, että Anton olisi joku entuudestaan tuntematon mies jossain aivan muualla kuin saunalla. Mitä mä tekisin? Ignooraisin kömpelyyden ja olisin jotain muuta kuin se ainainen hevostyttö, jota ei oikeasti voinut kutsua enää tytöksi hyvällä tahdollakaan? Syöksyisin miehen syleilyyn seurauksia miettimättä? Voi luoja, milloin mä olin viimeksi tehnyt mitään jos Kristian-episodia ei laskettu?
Mä aloin piinallisen hitaasti käsittää, ettei Anton ollutkaan se ainoa kömpelö tässä yhtälössä.