K-18
TAPAHTUI PIKKUJOULUISSA osa 2
16.11.2018
TAPAHTUI PIKKUJOULUISSA osa 2
16.11.2018
Anton: Miralla oli selkeesti vauhti päällä ja menojalkaakin kuulemma vipatti. Ei kai nainen vaan ollut lähössä siihen ainoaan paikkaan viidenkymmenen kilometrin säteellä, johon meillä oli ikää vähän liikaakin?
“Nheppppiksseeen!”, Miran ääni kaikui ja mua alko heti hymyilyttää toisen innostuneisuus teinibaaria kohtaan. Ei kyllä enää näillä kymmenillä siellä ees kehtais naamaansa näyttää.
“No ainakin minä oon sinne ihan liian vanha”, naurahdin. Huomasin oman olemuksenikin rentoutuneen alkoholin myötä. Ei kai Minttu tosissaan voinut harkita lähtöä toiseen baariin. Hyvä et saatiin tässä jotain aikaseks. Tai no, Krisu ainakin sais. Ja kirsikkana kakun päälle, Neppiksessä ei kuule edes omia ajatuksiaan, joten miten helvetissä voisin jatkaa keskustelua Mintun kanssa sen basson jumputuksen keskellä?
Niilo ja Kristian liitty seuraamme tiskin nurkalla ja Krisu näytti luovuttaneen illan suhteen.
“Mä lähen himaan. Ei tääl mitään hienoo tapahu muutenkaa ja ei ees naista saa nii perrrrkele.” Vilkasin Niiloa, joka pidätti nauruaan sen minkä ehti.
“Katon ton taksiin. Join vasta äske viimeset oluet, ei viiti rattiin heti lähtee. Loppu ilta kokiksella!”
“Nheppppiksseeen!”, Miran ääni kaikui ja mua alko heti hymyilyttää toisen innostuneisuus teinibaaria kohtaan. Ei kyllä enää näillä kymmenillä siellä ees kehtais naamaansa näyttää.
“No ainakin minä oon sinne ihan liian vanha”, naurahdin. Huomasin oman olemuksenikin rentoutuneen alkoholin myötä. Ei kai Minttu tosissaan voinut harkita lähtöä toiseen baariin. Hyvä et saatiin tässä jotain aikaseks. Tai no, Krisu ainakin sais. Ja kirsikkana kakun päälle, Neppiksessä ei kuule edes omia ajatuksiaan, joten miten helvetissä voisin jatkaa keskustelua Mintun kanssa sen basson jumputuksen keskellä?
Niilo ja Kristian liitty seuraamme tiskin nurkalla ja Krisu näytti luovuttaneen illan suhteen.
“Mä lähen himaan. Ei tääl mitään hienoo tapahu muutenkaa ja ei ees naista saa nii perrrrkele.” Vilkasin Niiloa, joka pidätti nauruaan sen minkä ehti.
“Katon ton taksiin. Join vasta äske viimeset oluet, ei viiti rattiin heti lähtee. Loppu ilta kokiksella!”
Minttu: Pelkkä ajatus Neppiksestä kirvoitti mieleen outoja, hämäriä muistikuvia. Jos oltiin rehellisiä, mä en edes tiennyt paikan oikeaa nimeä, koska sitä oltiin aina kutsuttu Neppikseksi. Yökerhoon mentiin ruman kivirakennuksen päädystä ja mitä alemmas portaikossa ehti laskeutua, sitä todennäköisemmin sydän alkoi jumputtaa basson tahdissa. Ja sitä todennäköisemmin sua keikkaroi vastaan joukko humaltuneita parikymppisiä.
Kuuntelin miesten juttelua ja ilahduin Niilon ehdotuksesta heittää Kristian taksiin.
“Menkää te Niilon ja Sannin kanssa edeltä?” ehdotin Miralle. Mä voisin ehkä harkita seuraavani kolmikkoa, mutta ensin mun täytyisi ehtiä käännyttää Anton, joka oli ensimmäisenä kieltäytynyt ehdotuksesta.
Juomat alkoivat tuntua, mutta tänä iltana se ei ollut syy jättää tilaamatta uutta olutta. Nyökkäsin tervehdyksen tutulle naiselle, joka oli ennen asunut samassa talossa mun kanssani. Olin kertonut sille muutostani, mutten ollut nähnyt naista pieneen ikuisuuteen.
“Mä kyllä melkeen haluisin nähdä Miran tanssilattialla”, virnistin Antonille. Kapakkaan oli alkanut valua porukkaa kellon lähestyessä puolta yötä ja jouduin nojaamaan tiskiin väistääkseni ohitsemme runnoutuvat ihmiset.
Kuuntelin miesten juttelua ja ilahduin Niilon ehdotuksesta heittää Kristian taksiin.
“Menkää te Niilon ja Sannin kanssa edeltä?” ehdotin Miralle. Mä voisin ehkä harkita seuraavani kolmikkoa, mutta ensin mun täytyisi ehtiä käännyttää Anton, joka oli ensimmäisenä kieltäytynyt ehdotuksesta.
Juomat alkoivat tuntua, mutta tänä iltana se ei ollut syy jättää tilaamatta uutta olutta. Nyökkäsin tervehdyksen tutulle naiselle, joka oli ennen asunut samassa talossa mun kanssani. Olin kertonut sille muutostani, mutten ollut nähnyt naista pieneen ikuisuuteen.
“Mä kyllä melkeen haluisin nähdä Miran tanssilattialla”, virnistin Antonille. Kapakkaan oli alkanut valua porukkaa kellon lähestyessä puolta yötä ja jouduin nojaamaan tiskiin väistääkseni ohitsemme runnoutuvat ihmiset.
A: Kristian taksiin ja loput kolme Neppikseen. Mua itteäni ajatus ei paljoa lämmittänyt, enkä ollut ihan varma, oliko mulla mahollisuuttakaan kadota paikalta. Olihan tää kuitenkin ollut mun idea lähtee juhlimaan tulevaa juhlapyhää. Tai jotain.
“Oho, sori”, joku mies yllättävän kimeellä äänellä mutisi, samalla kun tuuppas mut kiinni Minttuun ängetessään tiskille mun taakse. Mutisin myös omat pahoitteluni edessä olevalle naiselle.
“Mä en taas oo ihan varma, haluunko nähä Niiloo tai jotakuta niistä kolmesta nolaamassa itteään siel teinien keskellä tanssiessaan kasikytluvun muuveja...”
Jostain ihmeen syystä myös Humppis oli alkanut kerätä enemmän väkeä seiniensä sisäpuolelle. Toisaalta Neppis vois olla ihan oiva vaihtoehto, ottaen huomioon sen oudon sijainnin talon pohjapiirustuksessa sekä hiljaisen työntekijöiden oman oven luona olevan nurkkauksen. Ehkä mä voisin piiloutuu sinne?
“Oho, sori”, joku mies yllättävän kimeellä äänellä mutisi, samalla kun tuuppas mut kiinni Minttuun ängetessään tiskille mun taakse. Mutisin myös omat pahoitteluni edessä olevalle naiselle.
“Mä en taas oo ihan varma, haluunko nähä Niiloo tai jotakuta niistä kolmesta nolaamassa itteään siel teinien keskellä tanssiessaan kasikytluvun muuveja...”
Jostain ihmeen syystä myös Humppis oli alkanut kerätä enemmän väkeä seiniensä sisäpuolelle. Toisaalta Neppis vois olla ihan oiva vaihtoehto, ottaen huomioon sen oudon sijainnin talon pohjapiirustuksessa sekä hiljaisen työntekijöiden oman oven luona olevan nurkkauksen. Ehkä mä voisin piiloutuu sinne?
M: Olin läikyttää juuri saamani kaljan, kun joku tönäisi Antonin yllättäen mua päin. Mies vaihtoi puheenaiheen tyynesti yökerhoon lähteneeseen kolmikkoon, mutta mun hiljalleen humaltuvat aivoni eivät olleet pysyä perässä.
“Niin öö joo se voi olla näky”, mutisin miettien, oliko oikein olla näin lähellä Koskista.
Kierrätin katsettani väkijoukossa. Pikkujoulukausi oli todellakin alkanut, koska perjantaisin porukkaa oli harvoin liikenteessä tämän verran. Tunsin jonkun ohikulkijan käden alaselälläni ja olin juuri kääntymässä äyskähtämään jotain, kun se katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
“Mennäänkö me?” kysyin Antonilta nostaen katseeni varovasti mua miltei päätä pidempään mieheen. Me oltiin edelleen lähekkäin, siis oikeasti lähekkäin, mutta ehkä siinä ei ollut mitään outoa tungoksen huomioiden.
“Täällä alkaa olla aika ahdasta”, naurahdin mahdollisimman rempseästi.
“Niin öö joo se voi olla näky”, mutisin miettien, oliko oikein olla näin lähellä Koskista.
Kierrätin katsettani väkijoukossa. Pikkujoulukausi oli todellakin alkanut, koska perjantaisin porukkaa oli harvoin liikenteessä tämän verran. Tunsin jonkun ohikulkijan käden alaselälläni ja olin juuri kääntymässä äyskähtämään jotain, kun se katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
“Mennäänkö me?” kysyin Antonilta nostaen katseeni varovasti mua miltei päätä pidempään mieheen. Me oltiin edelleen lähekkäin, siis oikeasti lähekkäin, mutta ehkä siinä ei ollut mitään outoa tungoksen huomioiden.
“Täällä alkaa olla aika ahdasta”, naurahdin mahdollisimman rempseästi.
A: Minttu ei varmaan ikinä oo ollut näin lähellä mua. Ei ees naisen tupareissa. Eihän? Jos siis sitä sohvajupakkaa ei lasketa...
“Krhm...”, mun humalainen mieli huus ettei nyt otettais senttiäkään suuntaan jos toiseen, mutta järki jossain sen ison lihavan perseen alla vikisi ja anoi perääntymään. “Ehkä meijän joo kannattaa mennä.” Iso lihava herra Humala näytti mulle keskaria mun pään sisällä.
Raitis alkutalven ilma tervehti mua ja Minttua meijän poistuessa kapakasta. Hetken aikaa toinen oli pelännyt villakangastakkinsa puolesta, mutta löysi sen kuitenkin onnistuneesti samasta paikasta, kuin mihin sen oli jättänyt. Vähän väliä kylmä pohjoistuuli puhals päin näköä, eikä kumpikaan meistä nauttinut siitä.
Neppis oli täynnä. Kirjaimellisesti. Mä en nähnyt Niiloa, Sannia taikka tuuliviiri-Miraa missään. Raivasin tietä tiskille itelleni ja Mintulle, tilaten suoraan kaks olutta. Baarin takana työskentelevä nuori mies oli varmasti meitä kymmenen vuotta nuorempi ja katto meitä kun aaveen nähneenä.
“Ne kaljat? Vai onko mulla kasvoissa jotain vikaa?” Pelästyneenä se alko hääräämään kahen tuopin kanssa ja mä käännyin Mintun puoleen. “Oon liian vanha tähän...”
Neppiksen tiskillä oli onneksi enemmän tilaa kuin edellisessä “menomestassa”. Tanssilattia sen sijaan oli tupaten täynnä ja humalaiset nuoret heiluivat siellä kuin päättömät kanat. Musiikin jumputuksen tahtiin tanssi kahta väkeä; puolalastomia nuoria naisia sekä idioottimaisesti pukeutuneita mieslapsia.
“Krhm...”, mun humalainen mieli huus ettei nyt otettais senttiäkään suuntaan jos toiseen, mutta järki jossain sen ison lihavan perseen alla vikisi ja anoi perääntymään. “Ehkä meijän joo kannattaa mennä.” Iso lihava herra Humala näytti mulle keskaria mun pään sisällä.
Raitis alkutalven ilma tervehti mua ja Minttua meijän poistuessa kapakasta. Hetken aikaa toinen oli pelännyt villakangastakkinsa puolesta, mutta löysi sen kuitenkin onnistuneesti samasta paikasta, kuin mihin sen oli jättänyt. Vähän väliä kylmä pohjoistuuli puhals päin näköä, eikä kumpikaan meistä nauttinut siitä.
Neppis oli täynnä. Kirjaimellisesti. Mä en nähnyt Niiloa, Sannia taikka tuuliviiri-Miraa missään. Raivasin tietä tiskille itelleni ja Mintulle, tilaten suoraan kaks olutta. Baarin takana työskentelevä nuori mies oli varmasti meitä kymmenen vuotta nuorempi ja katto meitä kun aaveen nähneenä.
“Ne kaljat? Vai onko mulla kasvoissa jotain vikaa?” Pelästyneenä se alko hääräämään kahen tuopin kanssa ja mä käännyin Mintun puoleen. “Oon liian vanha tähän...”
Neppiksen tiskillä oli onneksi enemmän tilaa kuin edellisessä “menomestassa”. Tanssilattia sen sijaan oli tupaten täynnä ja humalaiset nuoret heiluivat siellä kuin päättömät kanat. Musiikin jumputuksen tahtiin tanssi kahta väkeä; puolalastomia nuoria naisia sekä idioottimaisesti pukeutuneita mieslapsia.
M: Kävelymatkan aikana ehdin miettiä kaikenlaista: Kuisketta, kymmenen vuoden takaista biletystä, toistaiseksi onnetonta pikkujoulutunnelmaa ja porukkamme erikoista kokoonpanoa. Ja ennen kuin kunnolla tajusinkaan, seurasin Antonia järkyttävän kovaan jumputukseen häpeänleima kämmentäni koristaen.
Anton tilasi meille juotavaa vaikka aloin jo vähän epäillä kannattaisiko mun juoda enää mitään alkoholipitoista. Tavoittelin katseellani Miraa ja Sannia, mutta kumpaakaan ei näkynyt looseissa tai täydellä tanssilattialla. Porukkaa oli niin perkeleesti, että olisi voinut kuvitella Neppiksen olevan isommankin kaupungin yökerho.
“Noh noh”, virnistin Antonin ikäkommentille. “Voidaan olla tää ilta nuoria.”
Irvistin sanojeni perään, koska olihan se vähän surkuhupaisa ajatus. Kulautin olutta, sillä jos totta puhuttiin, paikka vaati viihtymisen kannalta tietyn humalatilan.
“Tuolla ne on!” hihkaisin tajutessani tutut hahmot tanssilattialla. Pukkasin Antonin kättä ja osoitin tanssilattian suuntaan. Mira ja Sanni tanssivat tuntemattoman miehen kanssa - ilmeisesti Niilo oli kieltäytynyt reiveistä.
“Joko se Niilo on luovuttanut?” ihmettelin Antonin puoleen kumartuneena. Tai no oikeastaan miehen täytyi kumartua pidempänä mun puoleeni kuullakseen jotain.
Anton tilasi meille juotavaa vaikka aloin jo vähän epäillä kannattaisiko mun juoda enää mitään alkoholipitoista. Tavoittelin katseellani Miraa ja Sannia, mutta kumpaakaan ei näkynyt looseissa tai täydellä tanssilattialla. Porukkaa oli niin perkeleesti, että olisi voinut kuvitella Neppiksen olevan isommankin kaupungin yökerho.
“Noh noh”, virnistin Antonin ikäkommentille. “Voidaan olla tää ilta nuoria.”
Irvistin sanojeni perään, koska olihan se vähän surkuhupaisa ajatus. Kulautin olutta, sillä jos totta puhuttiin, paikka vaati viihtymisen kannalta tietyn humalatilan.
“Tuolla ne on!” hihkaisin tajutessani tutut hahmot tanssilattialla. Pukkasin Antonin kättä ja osoitin tanssilattian suuntaan. Mira ja Sanni tanssivat tuntemattoman miehen kanssa - ilmeisesti Niilo oli kieltäytynyt reiveistä.
“Joko se Niilo on luovuttanut?” ihmettelin Antonin puoleen kumartuneena. Tai no oikeastaan miehen täytyi kumartua pidempänä mun puoleeni kuullakseen jotain.
A: Voidaan olla tänä iltana nuoria. Tarkottaako se sitä, et saa tehdä tyhmiä päätöksiä ja sanoa tyhmiä lauseita, joita ei enää aamulla muisteta? Kosketus mun kädessä sai mut pois ajatuksista ja hetken aikaa luulin ihan jotain muuta. Sen sijaan blondi oli paikantanut Sannin ja Miran. Mun piti nojautua naisen suuntaan kuullakseni viimeisetkin sanat.
Se lihava humala mun mielessä nosti päätään huomatessaan lähes olemattoman välimatkan meijän kasvojen välillä. Käänsin katseen Minttuun, joka seurasi ystäviensä ilakointia tanssilattian puolella.
Muistikuvat naisen tupareista tulvi mun mieleen elävämpinä kuin koskaan. Kristianin iskuyritykset ja mun kateus. Tai mustasukkasuus. En tiiä. Kuivapano sohvalla sekä hetki tallin puolella. Ja mitä muut ajatteli meidän tehneen. Paljon myöhemmin saunassa tapahtunut outo episodi.
“Minttu… Mun pitäs kertoo sulle jotain...”
Se lihava humala mun mielessä nosti päätään huomatessaan lähes olemattoman välimatkan meijän kasvojen välillä. Käänsin katseen Minttuun, joka seurasi ystäviensä ilakointia tanssilattian puolella.
Muistikuvat naisen tupareista tulvi mun mieleen elävämpinä kuin koskaan. Kristianin iskuyritykset ja mun kateus. Tai mustasukkasuus. En tiiä. Kuivapano sohvalla sekä hetki tallin puolella. Ja mitä muut ajatteli meidän tehneen. Paljon myöhemmin saunassa tapahtunut outo episodi.
“Minttu… Mun pitäs kertoo sulle jotain...”
M: Anton ei kommentoinut mitään Niiloon, eli ilmeisesti sitä ei kiinnostanut kaverinsa kohtalo. Mira sen sijaan oli bongannut meidät ja alkanut huitoa mua paikalle, vaikka tanssilattia ei todellakaan ollut paikka, johon mä hakeuduin oma-aloitteisesti.
Koskinen nuilotti vieressäni vaiteliaana. Lopulta se avasi suunsa ja mä yritin kuulla miehen sanat kaiken sen metelin yli, kunnes yllättävä kosketus keskeytti kaiken. Käänsin katseeni säikähtäneenä hahmoon, joka paljastui vielä humalaisemmaksi Miraksi. Nainen kiskoi mua kaksin käsin kohti tanssilattiaa.
“Jutellaan myöhemmin”, ehdin karjaista Antonille ennen kuin Mira sai mut ottamaan ensimmäisen askeleen suuntaansa. Sannin leveä virne tavoitti mut tanssilattialta, jota kohti mä hivuttauduin tasaisen varmasti Miran ansiosta.
“Minne te hävititte Niilon?” rääkäisin Sannille naisen eteen päästyäni.
“Se meni istumaan jonnekin, ei halunnut tanssia”, Sanni vastasi suu korvanlehteäni hipoen. Nainen tuntui olevan samoissa tunnelmissa Miran kanssa enkä mä voinut kuin ihmetellä, missä välissä sekin oli saanut itsensä tuohon kuntoon. En päässyt ajatuksissani pitkälle, kun punaiseen mekkoon pukeutunut ystävättäreni tarttui mun käsiini ja alkoi tanssittaa mua ihmisjoukon keskellä.
Koskinen nuilotti vieressäni vaiteliaana. Lopulta se avasi suunsa ja mä yritin kuulla miehen sanat kaiken sen metelin yli, kunnes yllättävä kosketus keskeytti kaiken. Käänsin katseeni säikähtäneenä hahmoon, joka paljastui vielä humalaisemmaksi Miraksi. Nainen kiskoi mua kaksin käsin kohti tanssilattiaa.
“Jutellaan myöhemmin”, ehdin karjaista Antonille ennen kuin Mira sai mut ottamaan ensimmäisen askeleen suuntaansa. Sannin leveä virne tavoitti mut tanssilattialta, jota kohti mä hivuttauduin tasaisen varmasti Miran ansiosta.
“Minne te hävititte Niilon?” rääkäisin Sannille naisen eteen päästyäni.
“Se meni istumaan jonnekin, ei halunnut tanssia”, Sanni vastasi suu korvanlehteäni hipoen. Nainen tuntui olevan samoissa tunnelmissa Miran kanssa enkä mä voinut kuin ihmetellä, missä välissä sekin oli saanut itsensä tuohon kuntoon. En päässyt ajatuksissani pitkälle, kun punaiseen mekkoon pukeutunut ystävättäreni tarttui mun käsiini ja alkoi tanssittaa mua ihmisjoukon keskellä.
A: Kolmatta kertaa mä en avais suutani tän illan aikana samasta aiheesta. Universumi ja koko todellisuus oli osottanut mulle, ettei sitä tunnetta kannata sanoo ääneen, joten en sitten sanois. Perkele. Ja sehän olis voinu osottautuu maailman suurimmaks virheeks. Minttu olis pakannu kamansa ja lähteny. Nyt se olis vielä helpompaa ilman hevosta.
“Mitä sä murjotat?” ääni mun vieressä kysy. Käännyin kattomaan äänen suuntaan ja olin valmis juoksemaan karkuun. Se oli se sama blondi. Se kulmakorublondi. “Mä muistan sut...”, se sopers humalassa ja mietteliäänä.
“Etkä muista,” totesin ja otin kaljani kantoon. Ehin kahen askeleen päähän, kun muistin Mintun tuopin. Mun olis pakko palata ne kaks askelta sen blondin viereen ja ottaa lasi tiskiltä. Voi saatana.
Paikansin Niilon korkean baaripöydän ääreltä istumassa todella heppoisen näköisellä jakkaralla.
“Iltaa mieheen”, Niilo hätkähti kuullessaan mun äänen. “Mites kuski voi?”
“Suoraan sanoen, älä vaan kerro Mintulle, mut Mira on mahtava, kaunis ja hauska, mut herrajumala se jaksaa ihan liikaa! Musta ei jää mitään jälelle tän illan jälkee.” Mies hautas toisen puolen kasvoistaan kämmeneen ja huokas syvään.
“Joo en sano. Älä huoli.” Lohduttaen taputin Niiloa selkään ja etsin naiskolmikon väkijoukosta. Ainakin niillä oli hauskaa. Meillä Niilon kanssa oli Breakfast Clubin sijaan Broken Hearts Club. Tai jotain.
“Mitä sä murjotat?” ääni mun vieressä kysy. Käännyin kattomaan äänen suuntaan ja olin valmis juoksemaan karkuun. Se oli se sama blondi. Se kulmakorublondi. “Mä muistan sut...”, se sopers humalassa ja mietteliäänä.
“Etkä muista,” totesin ja otin kaljani kantoon. Ehin kahen askeleen päähän, kun muistin Mintun tuopin. Mun olis pakko palata ne kaks askelta sen blondin viereen ja ottaa lasi tiskiltä. Voi saatana.
Paikansin Niilon korkean baaripöydän ääreltä istumassa todella heppoisen näköisellä jakkaralla.
“Iltaa mieheen”, Niilo hätkähti kuullessaan mun äänen. “Mites kuski voi?”
“Suoraan sanoen, älä vaan kerro Mintulle, mut Mira on mahtava, kaunis ja hauska, mut herrajumala se jaksaa ihan liikaa! Musta ei jää mitään jälelle tän illan jälkee.” Mies hautas toisen puolen kasvoistaan kämmeneen ja huokas syvään.
“Joo en sano. Älä huoli.” Lohduttaen taputin Niiloa selkään ja etsin naiskolmikon väkijoukosta. Ainakin niillä oli hauskaa. Meillä Niilon kanssa oli Breakfast Clubin sijaan Broken Hearts Club. Tai jotain.
M: Tanssiminen a) mekko päällä, b) (matalissa) koroissa, c) humalassa ja d) ylipäätään oli kamalaa. Silti mä annoin Miran tanssittaa mua, kunnes tuntematon, aivan liian nuori mieshenkilö kiilautui väliimme ja mun oli vetäydyttävä heilumaan kauemmas.
Sanni sentään osasi tanssia, eikä se jäänyt huomaamatta meitä ympäröiviltä miehiltä. Toivoin niiden huomioivan myös sormuksen naisen sormessa ja kunnioittavan sitä, vaikka se olikin varmaan toiveajattelua.
Tanssilattialla oli tukahduttavan kuuma. Manasin itseäni tajutessani, että olin unohtanut olueni tiskille - se oli mennyttä kaljaa se.
“Pakko hakea juomista”, Sanni parahti mulle kuin olisi lukenut ajatukseni. Nykäisin Miran vuorostani mukaan ja lähdin seuraamaan Sannia, joka luovi tietään pois tanssivien ihmisten joukosta.
Puolessa matkaa tiskille Mira bongasi Niilon ja Antonin seinustan pöydän äärestä. Poikkesin reitiltä Miran kanssa pukaten Sannia sen verran, että se tajuaisi meidän jäävän matkasta.
“Onko toi mun kalja?” puoliksi huusin Antonille, että mies kuulisi mut. Sen edessä oli kaksi tuoppia, joista toinen oli vielä niin täysi, että se saattoi aivan hyvin olla mun. Toivottavasti olisi.
Sanni sentään osasi tanssia, eikä se jäänyt huomaamatta meitä ympäröiviltä miehiltä. Toivoin niiden huomioivan myös sormuksen naisen sormessa ja kunnioittavan sitä, vaikka se olikin varmaan toiveajattelua.
Tanssilattialla oli tukahduttavan kuuma. Manasin itseäni tajutessani, että olin unohtanut olueni tiskille - se oli mennyttä kaljaa se.
“Pakko hakea juomista”, Sanni parahti mulle kuin olisi lukenut ajatukseni. Nykäisin Miran vuorostani mukaan ja lähdin seuraamaan Sannia, joka luovi tietään pois tanssivien ihmisten joukosta.
Puolessa matkaa tiskille Mira bongasi Niilon ja Antonin seinustan pöydän äärestä. Poikkesin reitiltä Miran kanssa pukaten Sannia sen verran, että se tajuaisi meidän jäävän matkasta.
“Onko toi mun kalja?” puoliksi huusin Antonille, että mies kuulisi mut. Sen edessä oli kaksi tuoppia, joista toinen oli vielä niin täysi, että se saattoi aivan hyvin olla mun. Toivottavasti olisi.
A: Niilo oli selkeesti vaipunu omiin ajatuksiinsa Miran suhteen. Niimpä mä annoin myös oman ajatuksen juoksun lähteä karkuun. Valitettavasti se pyöritti samaa levyä Mintusta ja rajojen kunnioittamisesta. Voi Jeesus nyt sentään.
Sanni, vanavedessään Mira ja Minttu, lähti tanssimasta kohti tiskiä. Mun oli turha ees yrittää huutaa naisille saadakseni näiden huomion. Mira kuitenkin huomas meidät ja lähti Minttu käsikynkässään tulemaan luokse.
“On”, nyökyttelin vastauksen, mikäli Minttu ei kuullut kahdesta kirjaimesta muodostuvaa sanaa.
Tanssilattialla kaksi nuorehkon näköstä juippia katteli Miran, Mintuna ja Sannin perään vuorotellen. Siitähän meijän M-naiset sais itelleen miehet. Sannilla muistaakseni sellanen jo oli. Kova luotto, pakko myöntää.
Sanni ilmaantu oman lasinsa kanssa poppooseen mukaan ja lähes huus jotain Miralle ja Mintulle. Mulla meni täysin ohi ja niin meni yhtä tietämättömältä näyttävältä Niilolta. Kohautettiin toisillemme olkia ja seuraavana Niilo olikin silmäilemässä taas Miraa. Sillä. Silmällä. Joojoo, vaikka Niilo sano et Mira olis vähän liikaa, en uskonu tämän olevan tosissaan.
Kumminkaan kumpikaan meistä, ei Kristian tai minä, oltu ikinä nähty Niiloa naisen kanssa. Ja kaikista baarissa tai muualla vastaantulleista ehotuksista mies oli aina kieltäytyny. Voisiko olla, et Niilo oli vaan niin “good guy”, ettei ottais ihan ketä tahansa, kuten mä olin joku aika sitten tehnyt?
Sanni, vanavedessään Mira ja Minttu, lähti tanssimasta kohti tiskiä. Mun oli turha ees yrittää huutaa naisille saadakseni näiden huomion. Mira kuitenkin huomas meidät ja lähti Minttu käsikynkässään tulemaan luokse.
“On”, nyökyttelin vastauksen, mikäli Minttu ei kuullut kahdesta kirjaimesta muodostuvaa sanaa.
Tanssilattialla kaksi nuorehkon näköstä juippia katteli Miran, Mintuna ja Sannin perään vuorotellen. Siitähän meijän M-naiset sais itelleen miehet. Sannilla muistaakseni sellanen jo oli. Kova luotto, pakko myöntää.
Sanni ilmaantu oman lasinsa kanssa poppooseen mukaan ja lähes huus jotain Miralle ja Mintulle. Mulla meni täysin ohi ja niin meni yhtä tietämättömältä näyttävältä Niilolta. Kohautettiin toisillemme olkia ja seuraavana Niilo olikin silmäilemässä taas Miraa. Sillä. Silmällä. Joojoo, vaikka Niilo sano et Mira olis vähän liikaa, en uskonu tämän olevan tosissaan.
Kumminkaan kumpikaan meistä, ei Kristian tai minä, oltu ikinä nähty Niiloa naisen kanssa. Ja kaikista baarissa tai muualla vastaantulleista ehotuksista mies oli aina kieltäytyny. Voisiko olla, et Niilo oli vaan niin “good guy”, ettei ottais ihan ketä tahansa, kuten mä olin joku aika sitten tehnyt?
M: Joku oli yrittänyt iskeä Sannia baaritiskillä, mutta kertomansa mukaan nainen oli laittanut sille jauhot suuhun. Mä en epäillyt sitä hetkeäkään.
Se tosiaan oli mun kalja ja mä olin vähän liian onnellinen asiasta. Pikkujoulufiilis eli suomeksi sanottuna ryyppyfiilis oli kolahtanut kohdalleen ja alkoholi sulkenut kaiken jäykkyyden, joka olisi muissa olosuhteissa ollut läsnä jo monessakin kohtaa.
“Mennäänkö myö tanssimaan, häh? Jätkät tekin tuutte”, Mira pajusi kyllästyneenä istumiseen, jota oli ehtinyt harjoittaa alle kymmenen minuuttia. Sanni oli jo ehtinyt juoda drinkkinsä ja mä olin kulauttanut kaljan janooni todeten, että olisin voinut juoda mitä vain.
“Tuu Anton siekin!” Mira kiljahti saatuaan Niilon ylös. Miehen kasvoilta näki, kuinka se oli tyytyväinen päästessään luvan kanssa liimaantumaan Miraan - vaikka me ei siis oltu ehditty vielä edes tanssilattialle asti. Mä katsahdin Antoniin kysyvästi: lähtisikö se oikeasti mukaan?
Sanni ei jäänyt odottamaan Miraa ja miehiä, vaan töni mut edellään takaisin DJ-korokkeen lähistölle ja keinautti mut mukaansa tanssiin. Valojen välke ja musiikki vetivät mut mukaansa, koska estot olivat hävinneet ja mä luulin osaavani tanssia.
Se tosiaan oli mun kalja ja mä olin vähän liian onnellinen asiasta. Pikkujoulufiilis eli suomeksi sanottuna ryyppyfiilis oli kolahtanut kohdalleen ja alkoholi sulkenut kaiken jäykkyyden, joka olisi muissa olosuhteissa ollut läsnä jo monessakin kohtaa.
“Mennäänkö myö tanssimaan, häh? Jätkät tekin tuutte”, Mira pajusi kyllästyneenä istumiseen, jota oli ehtinyt harjoittaa alle kymmenen minuuttia. Sanni oli jo ehtinyt juoda drinkkinsä ja mä olin kulauttanut kaljan janooni todeten, että olisin voinut juoda mitä vain.
“Tuu Anton siekin!” Mira kiljahti saatuaan Niilon ylös. Miehen kasvoilta näki, kuinka se oli tyytyväinen päästessään luvan kanssa liimaantumaan Miraan - vaikka me ei siis oltu ehditty vielä edes tanssilattialle asti. Mä katsahdin Antoniin kysyvästi: lähtisikö se oikeasti mukaan?
Sanni ei jäänyt odottamaan Miraa ja miehiä, vaan töni mut edellään takaisin DJ-korokkeen lähistölle ja keinautti mut mukaansa tanssiin. Valojen välke ja musiikki vetivät mut mukaansa, koska estot olivat hävinneet ja mä luulin osaavani tanssia.
A: Tanssimaan. Voi nyt yhden kerran. Sitä mä en todellakaan osannut. 150cm esteradat ja laukanvaihdot kirjaimesta toiseen onnistu, tanssiminen ei sitten vaikka kuinka päissään olisin. Silti huomasin seuraavani muita kohti tanssia.
Mira otti Niilosta kaiken ilon irti ja kaksikko kiehnäs toisissaan kuin viimeistä päivää. Sanni ja Minttu oli lähempänä DJ:n koroketta kuin Mira ja mun henkinen tuki, enkä ollut varma halusinko aiheuttaa itselleni rytmihäiriöitä bassosta vai en.
Joku pojankloppi oli kaverinsa kanssa iskenyt silmänsä Minttuun ja Sanniin. Toinen kuitenkin luopui leikistä huomatessaan Sannin sormuksen. Fiksu liike, juippi. Toinen kuitenkin oli jatkamassa jahtiaan Mintun suhteen. Not on my watch.
Väistelin heiluvia ihmisiä ja olin saada kyynärpäästä naamalle ja polvesta munille, mut selvisin hengissä likkojen luo. Mulkasin nuorta, joka oli jo lähes Mintun iholla ja se vastas näyttämällä keskaria. Mä en todellakaan halunnut nähdä Mintun valitsevan kymmenen vuotta nuorempaa kaveria vietäväksi kotiin.
Änkeydyin kaverin ja Mintun väliin asettaen käteni naisen lanteille. Vedin blondin kiinni itseeni ja yritin pysyä rytmissä mukana. Nuorikko anto onneks periks ja poistu paikalta. Mut siltikään mä en päästäny irti blondista.
Mira otti Niilosta kaiken ilon irti ja kaksikko kiehnäs toisissaan kuin viimeistä päivää. Sanni ja Minttu oli lähempänä DJ:n koroketta kuin Mira ja mun henkinen tuki, enkä ollut varma halusinko aiheuttaa itselleni rytmihäiriöitä bassosta vai en.
Joku pojankloppi oli kaverinsa kanssa iskenyt silmänsä Minttuun ja Sanniin. Toinen kuitenkin luopui leikistä huomatessaan Sannin sormuksen. Fiksu liike, juippi. Toinen kuitenkin oli jatkamassa jahtiaan Mintun suhteen. Not on my watch.
Väistelin heiluvia ihmisiä ja olin saada kyynärpäästä naamalle ja polvesta munille, mut selvisin hengissä likkojen luo. Mulkasin nuorta, joka oli jo lähes Mintun iholla ja se vastas näyttämällä keskaria. Mä en todellakaan halunnut nähdä Mintun valitsevan kymmenen vuotta nuorempaa kaveria vietäväksi kotiin.
Änkeydyin kaverin ja Mintun väliin asettaen käteni naisen lanteille. Vedin blondin kiinni itseeni ja yritin pysyä rytmissä mukana. Nuorikko anto onneks periks ja poistu paikalta. Mut siltikään mä en päästäny irti blondista.
M: Ei siinä ollut mitään järkeä. Valojen välkkyminen ja basso, joka oli järjestänyt mun sydänkäyräni uuteen uskoon veivät mua hiljalleen kohti tilaa, jossa mä en ymmärtänyt mistään mitään. Mä vain keinuin kilpaa Sannin kanssa, vastasin naisen hymyyn ja elin sitä elämää, jonka olin jättänyt taakseni miltei kymmenen vuotta sitten.
Tunsin jonkun kädet mun lantiolla. Avasin silmäni ja tunnistin hahmon Antoniksi. Miksi se kosketti mua?
Mun humalainen mieleni ei osannut päättää, olisiko mun pitänyt painautua tiiviimmin kiinni tanssiseuralaiseeni vai ajaa se pois, joten mä jatkoin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Anton kuitenkin blokkasi pois kaikki limanuljaskat, joista puolet olivat syntyneet eri vuosikymmenellä kuin minä.
Huomasin Sannin leveän virneen. Näytin sille kieltä hivuttautuen vähän kauemmas Antonista. Hapuilin katseellani Miraa, joka kiehnäytyi Niiloa vasten kuin ei olisi koskaan miestä nähnytkään. Voi luoja, voisikohan Anton mennä vaikka siihen väliin jarruttamaan kaksikon menoa?
Pahimman luokan discojytke vaihtui suomiräpin kautta johonkin hitaaseen. Mä olin hetken yksi iso kysymysmerkki, kunnes Sannin veti mut luokseen osoittaakseen Miraa, jonka Niilo oli vetänyt syleilyynsä kuten moni muukin mies lattialla oli tehnyt naisilleen.
“Voi jumalauta”, valittelin kahmaisten Sannin halaukseen kuin Mira olisi täysin menetetty nainen muistaen hetken liian myöhään tanssineeni Antonin kanssa. Oho.
Tunsin jonkun kädet mun lantiolla. Avasin silmäni ja tunnistin hahmon Antoniksi. Miksi se kosketti mua?
Mun humalainen mieleni ei osannut päättää, olisiko mun pitänyt painautua tiiviimmin kiinni tanssiseuralaiseeni vai ajaa se pois, joten mä jatkoin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Anton kuitenkin blokkasi pois kaikki limanuljaskat, joista puolet olivat syntyneet eri vuosikymmenellä kuin minä.
Huomasin Sannin leveän virneen. Näytin sille kieltä hivuttautuen vähän kauemmas Antonista. Hapuilin katseellani Miraa, joka kiehnäytyi Niiloa vasten kuin ei olisi koskaan miestä nähnytkään. Voi luoja, voisikohan Anton mennä vaikka siihen väliin jarruttamaan kaksikon menoa?
Pahimman luokan discojytke vaihtui suomiräpin kautta johonkin hitaaseen. Mä olin hetken yksi iso kysymysmerkki, kunnes Sannin veti mut luokseen osoittaakseen Miraa, jonka Niilo oli vetänyt syleilyynsä kuten moni muukin mies lattialla oli tehnyt naisilleen.
“Voi jumalauta”, valittelin kahmaisten Sannin halaukseen kuin Mira olisi täysin menetetty nainen muistaen hetken liian myöhään tanssineeni Antonin kanssa. Oho.
A: Minttu otti etäisyyttä. Tajusin vinkin. Varsinki siinä vaiheessa kun hitaampi kappale alkoi soimaan ja blondi hyppäs kii Sannin kaulaan. Seeelvä. Poistuin siis takavasemmalle. Matkalla pöytään näin Niilon ja Miran kiinni toisissaan. Tunsin kateutta. En yhtään tykännyt tästä humalapersoonasta.
Palasin takasin siihen samaan pöytään, josta olin jokin aika sitten lähtenyt kohti henkistä ja sosiaalista itsemurhaa. Tuopit oli viety pois ja pöytä oli pyyhitty hutaisten. Siihen jääneet sokerilitkutahrat olivat tahmeita ja välttelin nojaamasta niihin.
Huomasin katseeni hakeutuvan yhä uudestaan ja uudestaan Minttuun. Äh. Pitikin mennä ehottamaan jotain perkeleen pikkujouluja. Sen ajatuksen jälkeen suuntasin tiskille ja tilasin raakaa viinaa shotillisen. Maksettua ylihinnoitellun juoman, vedin sen tuulen suojaan enempää miettimättä ja samaan aikaan musiikki vaihtui taas menevämmäksi.
Lupasin itelleni etten enää astu jalallani tanssilattialle. Enkä tämän illan jälkeen koko baariin.
Palasin takasin siihen samaan pöytään, josta olin jokin aika sitten lähtenyt kohti henkistä ja sosiaalista itsemurhaa. Tuopit oli viety pois ja pöytä oli pyyhitty hutaisten. Siihen jääneet sokerilitkutahrat olivat tahmeita ja välttelin nojaamasta niihin.
Huomasin katseeni hakeutuvan yhä uudestaan ja uudestaan Minttuun. Äh. Pitikin mennä ehottamaan jotain perkeleen pikkujouluja. Sen ajatuksen jälkeen suuntasin tiskille ja tilasin raakaa viinaa shotillisen. Maksettua ylihinnoitellun juoman, vedin sen tuulen suojaan enempää miettimättä ja samaan aikaan musiikki vaihtui taas menevämmäksi.
Lupasin itelleni etten enää astu jalallani tanssilattialle. Enkä tämän illan jälkeen koko baariin.
M: “Anton lähti”, kuulin Sannin puoliksi huutavan mun korvaan. Me keinuttiin hitaan kappaleen tahdissa kuin parempikin pariskunta, mutta ei se mua haitannut. Sannin läheisyys tuntui turvalliselta - siinä oli ystävä kohdallaan. Mirasta ja sen miesseikkailusta en ollut sillä hetkellä yhtä vakuuttunut.
“Mene hyvä nainen puhumaan sille!” Sanni jupisi korvaani, kun en ollut vastannut sen kommenttiin.
“Kelle?” ihmettelin pää sekavana. Mun pitäis päästä kotiin.
“No Antonille!” Sanni kivahti vetäytyen kauemmas. Naisen kasvoilla oli päättäväinen ilme ja se tönäisi mut johdattelevasti pois tanssilattialta, kohti pöytää, jonka ääressä me oltiin aiemmin oltu. Se oli tyhjä, mutta Anton nojasi tiskiin pöydän lähellä.
“Vittu mä oon... humalassa”, ilmoitin Antonille ensimmäisenä. Mun ajatus pätki ja nojauduin tiskiin ihan varmuuden vuoksi.
“Miks sää.. lähdit?” kysyin hiljaisen oloiselta naapuriltani. Mitä se taas mökötti? Missähän Mira oli? Kääntelin päätäni kuin en olisi enää pystynyt liikuttamaan pelkästään silmiäni.
Ai niin. Anton. Käänsin katseeni ja samalla koko kasvoni Antonin puoleen pakottaen keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Kallistin päätäni odottavasti ja tökkäsin miehen käsivartta.
“Mene hyvä nainen puhumaan sille!” Sanni jupisi korvaani, kun en ollut vastannut sen kommenttiin.
“Kelle?” ihmettelin pää sekavana. Mun pitäis päästä kotiin.
“No Antonille!” Sanni kivahti vetäytyen kauemmas. Naisen kasvoilla oli päättäväinen ilme ja se tönäisi mut johdattelevasti pois tanssilattialta, kohti pöytää, jonka ääressä me oltiin aiemmin oltu. Se oli tyhjä, mutta Anton nojasi tiskiin pöydän lähellä.
“Vittu mä oon... humalassa”, ilmoitin Antonille ensimmäisenä. Mun ajatus pätki ja nojauduin tiskiin ihan varmuuden vuoksi.
“Miks sää.. lähdit?” kysyin hiljaisen oloiselta naapuriltani. Mitä se taas mökötti? Missähän Mira oli? Kääntelin päätäni kuin en olisi enää pystynyt liikuttamaan pelkästään silmiäni.
Ai niin. Anton. Käänsin katseeni ja samalla koko kasvoni Antonin puoleen pakottaen keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Kallistin päätäni odottavasti ja tökkäsin miehen käsivartta.
A: Minttu ilmesty yllättävän nopeesti hoipertellen tiskille mun luo ja kertoi olevansa (tukevassa) humalassa. Sen huomasi. Silmät menivät omia seikkailujaan ja tasapaino oli pahemman kerran kateissa. Nainen kysyi multa kysymyksen, mutta vaikutti silti poissaolevalta vilkuillessaan ympärilleen.
“Mä en oo tanssijatyyppiä.” Mun ei tarviis selitellä naiselle yhtään enempää, eikä tämä varmaankaan muistais koko keskustelua aamulla. Sen ajatuksen herättämä kysymys kellonajasta sai mut kaivaa puhelimen taskusta ja tarkistamaan tilanteen. 00:44. Mä olin ihan valmis lähtee himaan. Kristian oli myös laittanut viestin. “Anna Mintulle pusu multa, tuli ikävä.” Se selkeesti on ollu aika kännissä lähtiessään kotiin.
“Mihin Sanni jäi. Tai Mira ja Niilo?” kysyin heiluvalta naapuriltani ja olin valmiina väistämään, mikäli Minttu olisi heittämässä pitkää sylkee mun suuntaan. Toisaalta, nainen ei näyttänyt olevan niin huonossa kunnossa. Päissään ainoastaan. Toistaseks.
“Mä en oo tanssijatyyppiä.” Mun ei tarviis selitellä naiselle yhtään enempää, eikä tämä varmaankaan muistais koko keskustelua aamulla. Sen ajatuksen herättämä kysymys kellonajasta sai mut kaivaa puhelimen taskusta ja tarkistamaan tilanteen. 00:44. Mä olin ihan valmis lähtee himaan. Kristian oli myös laittanut viestin. “Anna Mintulle pusu multa, tuli ikävä.” Se selkeesti on ollu aika kännissä lähtiessään kotiin.
“Mihin Sanni jäi. Tai Mira ja Niilo?” kysyin heiluvalta naapuriltani ja olin valmiina väistämään, mikäli Minttu olisi heittämässä pitkää sylkee mun suuntaan. Toisaalta, nainen ei näyttänyt olevan niin huonossa kunnossa. Päissään ainoastaan. Toistaseks.
M: Oli oikeastaan aika mukavaa olla niin.. vapautunut. Välillä mun ajatus laukkasi yhtä aikaa kolmeen suuntaan, mutta välillä mä näin asiat kirkkaina. Kuten Antonin nyt tiskin hennossa valonkajossa.
“Aijaa, en mäkään”, kommentoin nyökäyttäen päätäni liian monta kertaa vaikka mun olisi nimenomaan pitänyt pudistaa sitä. Se siitä kirkkaudesta.
Anton tutkaili puhelintaan ja mä katselin tiskin takana hääriviä tyyppejä miettien, olisiko vielä yhden juoman paikka. Ehkä ei ollut enää minkään muun kuin taksin paikka. Eli Niilon. Jos se malttaisi ajaa enää muualle kuin Miran luo.
“Sanni tanssii”, ilmoitin. “Kai.”
Miran mä olin nähnyt äsken, mutta enää en löytänyt naista katseellani, Niilosta puhumattakaan.
“Miten niin?” kysyin koska en ihan ymmärtänyt, miksi Anton haikaili muiden perään. Eikö mun seura enää kelvannutkaan?
“Aijaa, en mäkään”, kommentoin nyökäyttäen päätäni liian monta kertaa vaikka mun olisi nimenomaan pitänyt pudistaa sitä. Se siitä kirkkaudesta.
Anton tutkaili puhelintaan ja mä katselin tiskin takana hääriviä tyyppejä miettien, olisiko vielä yhden juoman paikka. Ehkä ei ollut enää minkään muun kuin taksin paikka. Eli Niilon. Jos se malttaisi ajaa enää muualle kuin Miran luo.
“Sanni tanssii”, ilmoitin. “Kai.”
Miran mä olin nähnyt äsken, mutta enää en löytänyt naista katseellani, Niilosta puhumattakaan.
“Miten niin?” kysyin koska en ihan ymmärtänyt, miksi Anton haikaili muiden perään. Eikö mun seura enää kelvannutkaan?
A: Mintun höpöttäessä mun vieressä, huomasin Sannin antavan oman paikkansa tanssilattialla jollekkin toiselle suunnatessaan mun ja Mintun seuraan. Niilo ja Mira oli edelleen jossain.
“Tää yks on aika tukevassa kunnossa”, päivitin Sannin ajantasalle. “Jos vaan löytäsin meijän kuskin jostain…”
Samalla mua läppäsiin selkään ja tuttu ääni kuulu musiikin yli.
“Tota… Me oltais jatkamassa matkaa, haluutteks sen kyydin?” Niilo uteli nainen kainalossaan. Mira oli jotenkin tosi haltioituneen näkönen Niilon vieressä ja mua alko hymyilyttää, et oltiin pitkään Krisun kans epäilty miestä homoks. Nyt saatiin sillekkin asialle selvyys.
“Joo eiköhä mennä. En välttämättä haluis kantaa tätä yhtä sankaria kotiinsa.” Mintun katse harhaili pitkin poikin baaria, välillä osuen muhun, Niiloon, Miraan taikka Sanniin. Nainen tuskin enää ties missä maassa oltiin ja mikä valuutta täällä kelpasi.
“Tää yks on aika tukevassa kunnossa”, päivitin Sannin ajantasalle. “Jos vaan löytäsin meijän kuskin jostain…”
Samalla mua läppäsiin selkään ja tuttu ääni kuulu musiikin yli.
“Tota… Me oltais jatkamassa matkaa, haluutteks sen kyydin?” Niilo uteli nainen kainalossaan. Mira oli jotenkin tosi haltioituneen näkönen Niilon vieressä ja mua alko hymyilyttää, et oltiin pitkään Krisun kans epäilty miestä homoks. Nyt saatiin sillekkin asialle selvyys.
“Joo eiköhä mennä. En välttämättä haluis kantaa tätä yhtä sankaria kotiinsa.” Mintun katse harhaili pitkin poikin baaria, välillä osuen muhun, Niiloon, Miraan taikka Sanniin. Nainen tuskin enää ties missä maassa oltiin ja mikä valuutta täällä kelpasi.
M: Sanni ilmestyi meidän luo ja Anton sanoi sille jotain. Naisen katse kävi mussa ja mä näin sen ilmeestä, että kuulisin kyllä mitä herra Koskinen oli sanonut. Siis siitä huolimatta, etten välttämättä muistaisi sitä aamulla.
Mun ja Sannin reaktio Miran olemukseen oli sama: se lähtisi Niilon tai kenenkään muunkaan matkaan vain meidän molempien kuolleiden ruumiiden yli.
“Mira on aivan päissään”, supatin Sannin korvaan, kun Anton lähti johdattamaan porukkaa ulos. Koska me oltiin ilmeisesti lähdössä.
“Antonin mielestä säkin olet”, Sanni vastasi itsekseen virnuillen. Tuhahdin pöyristyneenä - nytkö armaalla naapurillani oli oikeus kommentoida mun humalatilaanikin?
“No voi perse”, murahdin hitaammin kuin olin ajatellut. “Mutta Mira ei lähde Niilon matkaan.”
“Ei niin, koska jos joku täällä on päissään niin Mira”, Sanni komppasi, koska sellainen Sanni oli.
Antonia Miran ja Niilon tilanne vain huvitutti. Niilo oli houkuttelemassa Miraa etupenkille, kun Sanni koppasi tiimimme kolmannen jäsenen käsikynkkään ja ohjasi takapenkille.
“Mira ei lähde mihinkään”, ilmoitin Antonille, jonka ilmeen toivoin venähtävän sen tajutessa, ettei me laskettaisi Miraa yhtään mihinkään miehen selvän kaverin mukaan, koska kuka yritti iskeä humalaista naista kuskin roolissa????
“Mä istun noiden kanssa taakse”, kerroin vielä ja kömmin päättäväisesti tyttöjen perässä auton takapenkille.
Mun ja Sannin reaktio Miran olemukseen oli sama: se lähtisi Niilon tai kenenkään muunkaan matkaan vain meidän molempien kuolleiden ruumiiden yli.
“Mira on aivan päissään”, supatin Sannin korvaan, kun Anton lähti johdattamaan porukkaa ulos. Koska me oltiin ilmeisesti lähdössä.
“Antonin mielestä säkin olet”, Sanni vastasi itsekseen virnuillen. Tuhahdin pöyristyneenä - nytkö armaalla naapurillani oli oikeus kommentoida mun humalatilaanikin?
“No voi perse”, murahdin hitaammin kuin olin ajatellut. “Mutta Mira ei lähde Niilon matkaan.”
“Ei niin, koska jos joku täällä on päissään niin Mira”, Sanni komppasi, koska sellainen Sanni oli.
Antonia Miran ja Niilon tilanne vain huvitutti. Niilo oli houkuttelemassa Miraa etupenkille, kun Sanni koppasi tiimimme kolmannen jäsenen käsikynkkään ja ohjasi takapenkille.
“Mira ei lähde mihinkään”, ilmoitin Antonille, jonka ilmeen toivoin venähtävän sen tajutessa, ettei me laskettaisi Miraa yhtään mihinkään miehen selvän kaverin mukaan, koska kuka yritti iskeä humalaista naista kuskin roolissa????
“Mä istun noiden kanssa taakse”, kerroin vielä ja kömmin päättäväisesti tyttöjen perässä auton takapenkille.
A: Miehet edessä ja naiset takapenkillä. Kaikki kyydissä? Hienoa, nyt helvettiin täältä. Niilo pyys ajo-ohjeet Miran luo ja se yllätti mut. Mutta toisaalta, Niilo oli kohtelias ja muutenkin hyvätapainen. Ei se humalaista tyttöä lähtis viemään mihinkään muualle kuin kotiin, toivottavasti ainakin…
Mira nousi autosta vastahakoisesti huudellen Romeotaan tulemaan takaisin ja pitämään tästä huolta (ja mahdollisesti pitämään myös tämän hiuksia poissa edestä). Niilo selkeesti vaikutti hieman pettyneeltä tajutessaan menevänsä yksin nukkumaan. Meistä ainoana Sanni saisi nukahtaa jonkun viereen. Ja ihan luvan kanssa vielä.
Me jäätiin viimesenä pois Mintun kanssa. Tallissa oli pimeetä, joka oli hyvä merkki, samoin molemmissa asunnoissa. Kiittelin Niiloa ja sanoin laittavani aamulla viestiä ja muutenkin meidän piti pitää Kristianille toinen puhuttelu Mintun lähellä olemisesta ja naisen “iskuyrityksistä”, ei sillä että mulla olis mitenkään täysin puhtaat vehnäjauhot pussissa asian kanssa. Mut jätkät ei sitä vielä tienneet.
Minttu oli joko saanut automatkan aikana Nukkumatilta unihiekkaa tai Herra Humalalta laskevan olon. Taluttamalla päästiin nopeammin naisen ovelle, kuin että olisin katsellut huvittuneena toisen hoipertelua pihalla.
“Joko oot ollu tarpeeks kauan taas nuori” naurahtaen utelin tämän oven edessä. “Vai vieläkö tähän nuoruuteen kuuluu jotain muutakin? Poislukien aamunen krapula, tietenkin.”
Mira nousi autosta vastahakoisesti huudellen Romeotaan tulemaan takaisin ja pitämään tästä huolta (ja mahdollisesti pitämään myös tämän hiuksia poissa edestä). Niilo selkeesti vaikutti hieman pettyneeltä tajutessaan menevänsä yksin nukkumaan. Meistä ainoana Sanni saisi nukahtaa jonkun viereen. Ja ihan luvan kanssa vielä.
Me jäätiin viimesenä pois Mintun kanssa. Tallissa oli pimeetä, joka oli hyvä merkki, samoin molemmissa asunnoissa. Kiittelin Niiloa ja sanoin laittavani aamulla viestiä ja muutenkin meidän piti pitää Kristianille toinen puhuttelu Mintun lähellä olemisesta ja naisen “iskuyrityksistä”, ei sillä että mulla olis mitenkään täysin puhtaat vehnäjauhot pussissa asian kanssa. Mut jätkät ei sitä vielä tienneet.
Minttu oli joko saanut automatkan aikana Nukkumatilta unihiekkaa tai Herra Humalalta laskevan olon. Taluttamalla päästiin nopeammin naisen ovelle, kuin että olisin katsellut huvittuneena toisen hoipertelua pihalla.
“Joko oot ollu tarpeeks kauan taas nuori” naurahtaen utelin tämän oven edessä. “Vai vieläkö tähän nuoruuteen kuuluu jotain muutakin? Poislukien aamunen krapula, tietenkin.”
M: Olin yrittänyt nukkua autossa Sannin olkapäätä vasten, mutta se ei ollut antanut mun nukkua. Sitten se oli jäänyt pois kyydistä ja mä olin voinut horrostaa takapenkillä siihen saakka, että Anton nykäisi takapenkin oven auki ja pakotti mut ulos kylmään ilmaan.
“Kiitos Niilo”, huomasin mutisevani kampeutuessani ylös autosta.
Anton työntyi viereeni enkä mä pannut pahakseni. Nojauduin mieheen miettien, miten se jaksoi huolehtia musta. Vähän kuten Kuiskeen lopettamisen jälkeenkin.
“Eeehkä”, havahduin vastaamaan Antonin kysymykseen. “Enpähän ajatellut Kuishketta sen jälkeen kun lähdettiin pihasta..”
Tunsin pakottavaa tarvetta halata Antonia, joten tein niin. Me oltiin mun oven edessäni, mutta mulla ei ollut kiire mihinkään. Ehkä mä siis kuitenkin halusin olla nuori ja hölmö vielä hetken.
“Kiitos Niilo”, huomasin mutisevani kampeutuessani ylös autosta.
Anton työntyi viereeni enkä mä pannut pahakseni. Nojauduin mieheen miettien, miten se jaksoi huolehtia musta. Vähän kuten Kuiskeen lopettamisen jälkeenkin.
“Eeehkä”, havahduin vastaamaan Antonin kysymykseen. “Enpähän ajatellut Kuishketta sen jälkeen kun lähdettiin pihasta..”
Tunsin pakottavaa tarvetta halata Antonia, joten tein niin. Me oltiin mun oven edessäni, mutta mulla ei ollut kiire mihinkään. Ehkä mä siis kuitenkin halusin olla nuori ja hölmö vielä hetken.
A: Minttu oli kaatokännissä ja puhui Kuiskeesta. Humalainen nainen nojas muhun ja pian se olikin laittanu kätensä mun ympäri. Oliko tämä halaus vai taktiikka pysyä paremmin pystyssä?
“Okei, missä sun kotiavaimet on?” yritin saada naisesta jotain sanoja ja lauseita irti ennen, kuin tämä nukahtaisi (=sammuisi) tolpilleen. Naisen edelleen roikkuessa mun kaulassa kokeilin ovea, huvikseni. Ja mun onneks se oli auki. Varoen ravistelin naisen hereille ja ohjasin sisälle makuuhuoneeseen.
“Okei, mä en tosiaan ala riisuu sua, mut otetaa se takki ees pois. Sekä noi kengät”, mutisin naiselle tämän rojahdettua sängylle. Hittolainen. En ite oo ollu varmaan kymmeneen vuoteen tällaisessa kunnossa. Enkä mä olis se darra-apina aamulla. Ehkäpä teen taas aamutallin suosiolla itse.
“Okei, missä sun kotiavaimet on?” yritin saada naisesta jotain sanoja ja lauseita irti ennen, kuin tämä nukahtaisi (=sammuisi) tolpilleen. Naisen edelleen roikkuessa mun kaulassa kokeilin ovea, huvikseni. Ja mun onneks se oli auki. Varoen ravistelin naisen hereille ja ohjasin sisälle makuuhuoneeseen.
“Okei, mä en tosiaan ala riisuu sua, mut otetaa se takki ees pois. Sekä noi kengät”, mutisin naiselle tämän rojahdettua sängylle. Hittolainen. En ite oo ollu varmaan kymmeneen vuoteen tällaisessa kunnossa. Enkä mä olis se darra-apina aamulla. Ehkäpä teen taas aamutallin suosiolla itse.
M: Anton vei mut sisälle mun omaan kotiini. Olikohan kaikilla yhtä hyvä vuokraisäntä? Tirskahdin ajatukselle itsekseni, kunnes seuraavassa hetkessä tajusin miehen hivuttavan mun takkia pois.
“Otatko sä mun mekonkin pois?” mutisin silmät kiinni, kun Antonin kädet nykivät kenkiä pois jaloistani. Mun pää oli sumea väsymyksestä ja niistä muutamasta extra-annoksesta alkoholia, eikä mulle oikeastaan ollut mitään väliä millaisessa vaatetuksessa kaivautuisin peiton alle. Tai jäisin sen päälle.
“Jäätkö sä mun luo nukkumaan?” utelin puoli-istuntaan vääntäytyneenä, koska musta oli ihan kohteliasta kysyä asiaa. Tapitin Antonia hämärässä huoneessa ihmetellen samalla, miksi se ei ollut laittanut valoja päälle. Tapahtuisiko nyt jotain sellaista? Vai miksi Anton siis halusi multa vaatteet pois?
Tirskahdin taas.
“Otatko sä mun mekonkin pois?” mutisin silmät kiinni, kun Antonin kädet nykivät kenkiä pois jaloistani. Mun pää oli sumea väsymyksestä ja niistä muutamasta extra-annoksesta alkoholia, eikä mulle oikeastaan ollut mitään väliä millaisessa vaatetuksessa kaivautuisin peiton alle. Tai jäisin sen päälle.
“Jäätkö sä mun luo nukkumaan?” utelin puoli-istuntaan vääntäytyneenä, koska musta oli ihan kohteliasta kysyä asiaa. Tapitin Antonia hämärässä huoneessa ihmetellen samalla, miksi se ei ollut laittanut valoja päälle. Tapahtuisiko nyt jotain sellaista? Vai miksi Anton siis halusi multa vaatteet pois?
Tirskahdin taas.
A: Takki oli helppo. Samoin kengät. Muttei Mintun kysymys. Otanko mä mekon pois toisen yltä? Jäänkö nukkumaan toisen viereen? Listataas… 1) Voin ottaa mekon pois, oonhan nähny naisia aiemmin 2) jos jäisin yöksi, voisin vahtii ettei toinen kuole yön aikana 3) miksi jäisin kun asuin itse seinän toisella puolen 4) saisin varmasti huudot aamulla.
“Okei… Otetaas toi mekko ihan ekana pois”, katsoin hämärässä sängyllä retkottavaa naista. Sen pitäis olla ihan iisi juttu. Otin Mintun käsistä kiinni ja vedin tämän istumaan. Eihän se siinä pysynyt joten etukenoon vaan nojaa mua vasten et saisin vetoketjun auki. Erinäisen säheltämisen jälkeen mekko oli lattialla ja Minttu taas makuuasennossa.
Vielä oli viimenen kysymys vailla vastausta. Jäänkö vai meenkö?
“Kompromissi. Meen sohvalle, jos välttämättä haluut et jään. Okei?”
“Okei… Otetaas toi mekko ihan ekana pois”, katsoin hämärässä sängyllä retkottavaa naista. Sen pitäis olla ihan iisi juttu. Otin Mintun käsistä kiinni ja vedin tämän istumaan. Eihän se siinä pysynyt joten etukenoon vaan nojaa mua vasten et saisin vetoketjun auki. Erinäisen säheltämisen jälkeen mekko oli lattialla ja Minttu taas makuuasennossa.
Vielä oli viimenen kysymys vailla vastausta. Jäänkö vai meenkö?
“Kompromissi. Meen sohvalle, jos välttämättä haluut et jään. Okei?”
LAUANTAI 17.11.2018 AAMULLA
M: Raotin silmiä varovasti. Huoneessa oli hämärää, joten päivä ei voinut olla pitkällä, vaikka mun herätyskelloni ei ollut soinut. Mun maha murahti nälästä, joten hivuttauduin istumaan sängyn reunalle. Mun katse pysähtyi outoon myttyyn sängyn jalkopäässä: kuka oli jättänyt vaatteensa mun sängylleni??
Muistot palasivat pätkittäin siinä vaiheessa, kun mytty paljastui mekoksi. Mulla ei ollut mitään hajua, monelta olin päässyt nukkumaan, mutta ainakin olin herännyt omasta sängystäni ilmeisen hyvin nukutun yön jälkeen.
Kumma kyllä, mun oloni oli kohtuullinen. Päätä särki, muttei puoliksikaan niin paljon kuin tupareiden jälkeen. Väsymys oli siedettävää ja helpottuisi varmasti entisestään parin kahvikupillisen jälkeen.
Yritin muistella illan tapahtumia, mutta filmi katkesi siihen kohtaan, kun olin marssinut Antonin kanssa Neppiksen baaritiskille. Tuntui oudolta, että olin juonut muistini pois, mutta samalla se oli jotenkin vapauttavaa. Eipähän tarvitsisi murehtia menneitä heti aamun ratoksi.
Latasin kahvinkeittimen ja jäin odottamaan kahvin tippumista kasaten samalla jotain aamupalaa.
Muistot palasivat pätkittäin siinä vaiheessa, kun mytty paljastui mekoksi. Mulla ei ollut mitään hajua, monelta olin päässyt nukkumaan, mutta ainakin olin herännyt omasta sängystäni ilmeisen hyvin nukutun yön jälkeen.
Kumma kyllä, mun oloni oli kohtuullinen. Päätä särki, muttei puoliksikaan niin paljon kuin tupareiden jälkeen. Väsymys oli siedettävää ja helpottuisi varmasti entisestään parin kahvikupillisen jälkeen.
Yritin muistella illan tapahtumia, mutta filmi katkesi siihen kohtaan, kun olin marssinut Antonin kanssa Neppiksen baaritiskille. Tuntui oudolta, että olin juonut muistini pois, mutta samalla se oli jotenkin vapauttavaa. Eipähän tarvitsisi murehtia menneitä heti aamun ratoksi.
Latasin kahvinkeittimen ja jäin odottamaan kahvin tippumista kasaten samalla jotain aamupalaa.
A: Heräsin enemmän kuin ajoissa aamutalliin, eikö darrasta ollut tietoakaan. Ruskeat karvamopot odottivat liioitellun kärsimättömästi mössöjä ja heiniään, joten pistin vipinää kinttuihin. Assi jolkotti mukana kuin mikäkin sihteeri, ollen kuitenkin täysi 0 hyödyn suhteen.
Yheksän aikaan uskalsin käydä tsekkaamassa Minttua. Valot olivat pois päältä, joten oletin toisen olevan vielä unessa. Aamukahvi varmaan kiittäisi sänkyyn kannettuna. Ruoasta en uskaltanut edes veikata.
Avasin oven ja keittiöstä kuuluvat pienet kolahdukset kertoivat toisen olevan hereillä. Assi livahti mun jaloista kohti ääntä ja heilutti häntäänsä huomatessaan Mintun ennen mua nurkan takaa. Astelin koiran perässä ja sainkin nähdä enemmän kuin uskalsin ikinä toivoa.
Selväpäinen Minttu alusvaatteillaan. Mä en voinu estää virnettä nousemasta mun kasvoille.
“Huomenta päivänsäde”, naurahdin pidättäen suurempaa naurunpuuskaa aisoissa.
Yheksän aikaan uskalsin käydä tsekkaamassa Minttua. Valot olivat pois päältä, joten oletin toisen olevan vielä unessa. Aamukahvi varmaan kiittäisi sänkyyn kannettuna. Ruoasta en uskaltanut edes veikata.
Avasin oven ja keittiöstä kuuluvat pienet kolahdukset kertoivat toisen olevan hereillä. Assi livahti mun jaloista kohti ääntä ja heilutti häntäänsä huomatessaan Mintun ennen mua nurkan takaa. Astelin koiran perässä ja sainkin nähdä enemmän kuin uskalsin ikinä toivoa.
Selväpäinen Minttu alusvaatteillaan. Mä en voinu estää virnettä nousemasta mun kasvoille.
“Huomenta päivänsäde”, naurahdin pidättäen suurempaa naurunpuuskaa aisoissa.
M: Olin juuri saanut kahvikupillisen ja pari leipää eteeni, kun kuulin oven käyvän. Suuret tassut rahisivat lattialla ja mä tiesin Assin ryntäävän jalkoihini jo ennen kuin näin koiran. En kuitenkaan ehtinyt noteerata innosta hytkyvää koiraa, sillä sen omistaja ilmestyi näkyviin ja sai mut hämmentymään.
“Huomenta??” ähkäisin. Tiedostin aivan liian hyvin istuvani keittiön pöydän ääressä pelkissä alusvaatteissani, mutta vielä häiritsevämpää oli se, ettei asia tuntunut häiritsevän Antonia lainkaan. Missä välissä siitä oli tullut noin julkea?
Se oli kiusallisen outoa. Yritin kaivaa mieleni kätköistä jotain tähän tilanteeseen viittaavaa mielikuvaa. En kai mä.. Ei kai ME vaan oltu tehty mitään? Mutta miksi Anton sitten olisi lähtenyt? Vilkaisin kelloa. Niin, no, olihan sen täytynyt mennä ruokkimaan hevoset.
“Ööm”, mumisin edelleen hämmentyneenä. “Tossa ois tota kahvia..”
Nyökkäsin keittimen suuntaan, sillä olin keittänyt vajaan pannullisen. Itselleni.
“Mä taidan käydä pukemassa jotain”, jatkoin mutinaani ja singahdin ylös tuolilta niin vauhdilla, että mun jalkoihini asettunut Assikin säpsähti. Kävin kiskomassa aamutakin päälleni ja palasin keittiöön sukien hiuksiani parempaan kuosiin. Ehkä olisi kaikista viisainta karata suihkuun muistelemaan illan tapahtumia?
“Huomenta??” ähkäisin. Tiedostin aivan liian hyvin istuvani keittiön pöydän ääressä pelkissä alusvaatteissani, mutta vielä häiritsevämpää oli se, ettei asia tuntunut häiritsevän Antonia lainkaan. Missä välissä siitä oli tullut noin julkea?
Se oli kiusallisen outoa. Yritin kaivaa mieleni kätköistä jotain tähän tilanteeseen viittaavaa mielikuvaa. En kai mä.. Ei kai ME vaan oltu tehty mitään? Mutta miksi Anton sitten olisi lähtenyt? Vilkaisin kelloa. Niin, no, olihan sen täytynyt mennä ruokkimaan hevoset.
“Ööm”, mumisin edelleen hämmentyneenä. “Tossa ois tota kahvia..”
Nyökkäsin keittimen suuntaan, sillä olin keittänyt vajaan pannullisen. Itselleni.
“Mä taidan käydä pukemassa jotain”, jatkoin mutinaani ja singahdin ylös tuolilta niin vauhdilla, että mun jalkoihini asettunut Assikin säpsähti. Kävin kiskomassa aamutakin päälleni ja palasin keittiöön sukien hiuksiani parempaan kuosiin. Ehkä olisi kaikista viisainta karata suihkuun muistelemaan illan tapahtumia?
A: Minttu näytti suoraan sanoen järkyttyneeltä sekä hämmentyneeltä. Se ei tainnu muistaa yhtään mitään. Saisimpahan pitää hauskaa.
Ja sitten se tarjosi kahvia. En ollutkaan juonut mitään nesteitä Mintun luona, jotka olisivat alkoholipitoisuudeltaan nolla.
“Kiitooos”, naureskelin ja aloitin etsimään kuppia naisen sännätessä oletettavasti etsimään enemmän päälle.
Palatessaan aamutakki päällä mua huvitti, miten nainen yritti peitellä itseään, vaikka olin nähnyt kaiken. KAIKEN paljon aikaisemmin saunassa.
“Turhia sä kainostelet. Mähän sut illalla riisuin”, kommentoin muina miehinä.
Assi ravasi vuoron perään mun ja naisen jaloissa tietämättä kumman luo asettua.
“Sitä paitsi isona lisäyksenä, sä kysyit, jäisinkö sun viereen yöks.”
Ja sitten se tarjosi kahvia. En ollutkaan juonut mitään nesteitä Mintun luona, jotka olisivat alkoholipitoisuudeltaan nolla.
“Kiitooos”, naureskelin ja aloitin etsimään kuppia naisen sännätessä oletettavasti etsimään enemmän päälle.
Palatessaan aamutakki päällä mua huvitti, miten nainen yritti peitellä itseään, vaikka olin nähnyt kaiken. KAIKEN paljon aikaisemmin saunassa.
“Turhia sä kainostelet. Mähän sut illalla riisuin”, kommentoin muina miehinä.
Assi ravasi vuoron perään mun ja naisen jaloissa tietämättä kumman luo asettua.
“Sitä paitsi isona lisäyksenä, sä kysyit, jäisinkö sun viereen yöks.”
M: Mitä helvettiä Anton nyt selitti? Se oli riisunut mut? Mä todella toivoin, ettei mitään outoa ollut tapahtunut, koska mun vuokraisäntäni kerskaili sellaisella asialla.
“En mä kainostele”, tuhahdin palaten aamupalani eteen. “Mulla ei vaan oo tapana hillua puolialasti mun naapuri-vuokraisäntä-valmentajan edessä.”
Ehdin hörpätä suullisen kahvia, kun Anton pudotti seuraavan pommin. Mä olin kysynyt mitä?
“Aijaa”, puuskahdin kasvot kutakuinkin peruslukemilla. Anton oli siis riisunut mut ja mä olin pyytänyt sitä jäämään? Olikohan tilanteessa ollut mitään.. fiiliksiä?
“No sua ei ilmeisesti kiinnostanut jäädä”, totesin haukaten ensimmäistä leipäpalaa. Pureskelin sitä vähän varoen, nielaisin ja tulin siihen tulokseen, ettei mulla ollut darraa. Mulla oli vain nälkä ja jonkinasteinen nestehukka.
“En mä kainostele”, tuhahdin palaten aamupalani eteen. “Mulla ei vaan oo tapana hillua puolialasti mun naapuri-vuokraisäntä-valmentajan edessä.”
Ehdin hörpätä suullisen kahvia, kun Anton pudotti seuraavan pommin. Mä olin kysynyt mitä?
“Aijaa”, puuskahdin kasvot kutakuinkin peruslukemilla. Anton oli siis riisunut mut ja mä olin pyytänyt sitä jäämään? Olikohan tilanteessa ollut mitään.. fiiliksiä?
“No sua ei ilmeisesti kiinnostanut jäädä”, totesin haukaten ensimmäistä leipäpalaa. Pureskelin sitä vähän varoen, nielaisin ja tulin siihen tulokseen, ettei mulla ollut darraa. Mulla oli vain nälkä ja jonkinasteinen nestehukka.
A: Mua jotenkin huvitti ihan älyttömästi naisen ahdinko henkisesti, vaikkei mulla periaatteessa ollut mitään syytä. Toisella oli mahdollisesti krapulaa sekä erinäisiä mustia aukkoja edellisillan tapahtumissa.
“Ei, en jääny.” Miksi valehella tollasesta. Tietenkin voisin hämmentää soppaa hieman lisää. “Halusin kyllä,” sanoin tyynesti ja vinkkasin perään silmää. Siinä vähän naiselle pohdittavaa.
Kahvi oli laimeahkoa tai sitten olen tottunut keittämään itselleni sellaiset moottoriöljyt että oksat pois. Assi vinku ja vänkäs omaa osuuttaan Mintun aamiaisesta, mutta saisi tyytyä vain silmänruokaan. Kuten minä. Ei. Ei taas näitä ajatuksia.
“Sulla on selkeesti enemmänkin unohtunu eiliseltä, vai arvaanko ihan väärin?” Tapitin naista mun edessä, joka mussutti tyytyväisen näköisenä aamiaistaan. Virnuilin sen minkä ehdin, enkä voinut sille mitään.
“Ei, en jääny.” Miksi valehella tollasesta. Tietenkin voisin hämmentää soppaa hieman lisää. “Halusin kyllä,” sanoin tyynesti ja vinkkasin perään silmää. Siinä vähän naiselle pohdittavaa.
Kahvi oli laimeahkoa tai sitten olen tottunut keittämään itselleni sellaiset moottoriöljyt että oksat pois. Assi vinku ja vänkäs omaa osuuttaan Mintun aamiaisesta, mutta saisi tyytyä vain silmänruokaan. Kuten minä. Ei. Ei taas näitä ajatuksia.
“Sulla on selkeesti enemmänkin unohtunu eiliseltä, vai arvaanko ihan väärin?” Tapitin naista mun edessä, joka mussutti tyytyväisen näköisenä aamiaistaan. Virnuilin sen minkä ehdin, enkä voinut sille mitään.
M: Herra Koskinen siis olisi halunnut jäädä yöksi riisuttuaan mut kuten herrasmies konsanaan? Yhdistelin palasia yhteen ja olin vielä enemmän helpottunut, etten muistanut kaikkea. Kuten sitä kohtaa, kun olin halunnut vuokraisäntäni viereeni.
“Eei pahemmin”, mumahdin kahvikuppini suuntaan. En mä voinut myöntää, etten muistanut kuin yökerhon baaritiskin ja epämääräisiä, hataria välähdyksiä tanssilattialta. Anton virnuili typerän näköisenä ja hetken jopa vähän kaduin miehen pyytämistä aamukahville. Olisi joutanut keittämään itse kahvinsa.
“Onneks mää oon näköjään immuuni alkoholille”, hörähdin itsekseni ensimmäisen leipäpalasen tuhottuani. Päänsärky alkoi jo helpottaa, eikä mua vaivannut enää kuin pieni väsymys. Rapsutin itsekseni hymyillen Assin päätä, joka oli ilmestynyt mun syliini. Koira valvoi tarkkaavaisena, ettei yksikään leivänmuru päässyt putoamaan lattialle saakka.
“Eei pahemmin”, mumahdin kahvikuppini suuntaan. En mä voinut myöntää, etten muistanut kuin yökerhon baaritiskin ja epämääräisiä, hataria välähdyksiä tanssilattialta. Anton virnuili typerän näköisenä ja hetken jopa vähän kaduin miehen pyytämistä aamukahville. Olisi joutanut keittämään itse kahvinsa.
“Onneks mää oon näköjään immuuni alkoholille”, hörähdin itsekseni ensimmäisen leipäpalasen tuhottuani. Päänsärky alkoi jo helpottaa, eikä mua vaivannut enää kuin pieni väsymys. Rapsutin itsekseni hymyillen Assin päätä, joka oli ilmestynyt mun syliini. Koira valvoi tarkkaavaisena, ettei yksikään leivänmuru päässyt putoamaan lattialle saakka.
A: Minttu kyllä näytti hieman krapulaiselta, vaikkei sitä myöntänyt, eikä myöskään mahdollisesti unohtamiaan pätkiä edellisillasta. Ryystin viimeisetkin kahvit kupista ja katsahdin naiseen. Se oli ihan tosissaan (humalassa kylläkin) ehottanu sen kans nukkumista. Jäämistä samojen seinien sisäpuolelle. Mä en kuitenkaan voinut “käyttää hyväksi” humalassa olevaa ihmistä. Mulla oli moraali ja säännöt itteni kanssa.
“Noi kaks mopoo tuol ulkona on varmaa heränny jo ihan tarpeeks, meen tähän väliin liikuttaa ne”, mutisin noustessani ylös pöydän äärestä. Huuhdoin kahvikupin kraanan alla ja jätin sen tiskipöydän reunalle.
“Kaunis kiitos kahvista, kauniille krapulapeikolle”, virnistin ja käännyin eteistä kohden. “Ainiin, jos et jaksa kattoo Assii, käske se vaa tallille.”
Suljin Mintun etuoven takanani ja jäin hetkeksi miettimään, missä välissä mä olin oikeesti lämmenny blondille. Naapurina, vuokralaisena, valmennettavana ja ennen kaikkea vieraana naisena. Tästähän piti tulla alusta lähtien yksi iso katastrofi? Ja hetkittäin se oli sitä ollut, enemmän ja vähemmän, mutta että istuisin toisen pöydän ääressä juomassa kahvia ja puhumassa siitä, miten olisin halunnut jäädä yöksi toisen viereen?
Tää oli uutta jo mulle itellenikin. Mun pitäis pudistaa toi nainen vaan pois päästäni. Jos mitään ikinä voisi tapahtua. Mutta mitäs sitten, kun se kaikki räjähtäisi käsiin? Saisin etsiä uuden vuokralaisen. Onneks mun spekulaatiot oli todella heikkoja, sillä miten Minttu oli mun seurassa selvinpäin, välillä tuntui siltä, että nainen jakso kattoo mua vain, koska sen oli pakko.
“Noi kaks mopoo tuol ulkona on varmaa heränny jo ihan tarpeeks, meen tähän väliin liikuttaa ne”, mutisin noustessani ylös pöydän äärestä. Huuhdoin kahvikupin kraanan alla ja jätin sen tiskipöydän reunalle.
“Kaunis kiitos kahvista, kauniille krapulapeikolle”, virnistin ja käännyin eteistä kohden. “Ainiin, jos et jaksa kattoo Assii, käske se vaa tallille.”
Suljin Mintun etuoven takanani ja jäin hetkeksi miettimään, missä välissä mä olin oikeesti lämmenny blondille. Naapurina, vuokralaisena, valmennettavana ja ennen kaikkea vieraana naisena. Tästähän piti tulla alusta lähtien yksi iso katastrofi? Ja hetkittäin se oli sitä ollut, enemmän ja vähemmän, mutta että istuisin toisen pöydän ääressä juomassa kahvia ja puhumassa siitä, miten olisin halunnut jäädä yöksi toisen viereen?
Tää oli uutta jo mulle itellenikin. Mun pitäis pudistaa toi nainen vaan pois päästäni. Jos mitään ikinä voisi tapahtua. Mutta mitäs sitten, kun se kaikki räjähtäisi käsiin? Saisin etsiä uuden vuokralaisen. Onneks mun spekulaatiot oli todella heikkoja, sillä miten Minttu oli mun seurassa selvinpäin, välillä tuntui siltä, että nainen jakso kattoo mua vain, koska sen oli pakko.