TULEVAT (SEINÄ)NAAPURIT
29.07.2018
29.07.2018
Minttu: Mä olin saanut asunnon, Kuiske tallipaikan. Sopimusten kirjoittaminen oli sovittu puolillepäivin ja koska olin pakannut koko eilisillan tamman kamoja tallilla, olin ottanut takakontillisen tavaraa mukaani. Kello lähenteli vasta puolta kahtatoista, kun löysin perille ensiyrittämällä jo toista kertaa.
Piha oli tyhjä. Mä en nähnyt rottweileria tai sen omistajaa, vaikka kuinka vilkuilin talon suuntaan. Tapauduin ovella, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Huokaisten lähdin marssimaan kohti tallia, joka osoittautui sekin tyhjäksi toista hevosta lukuunottamatta.
“Etkö sä osaa olla yksin vai mitä sä täällä yksiksesi teet?” kysyin ruunikolta, joka kurkisteli mua karsinastaan. Ovessa ei ollut nimikylttiä enkä mä enää muistanut Antonin mainitsemia nimiä.
Koska mä en osannut olla toimettomana, hain autosta ensimmäisen kassillisen tavaraa. Siinä oli muutamia Kuiskeen loimia, ylimääräisiä huopia ja pinteleitä. Vilkuilin ympärilleni yllättävän hyvässä järjestyksessä pysynyttä satulahuonetta mallaillen sopivaa rakoa omille tavaroilleni.
Piha oli tyhjä. Mä en nähnyt rottweileria tai sen omistajaa, vaikka kuinka vilkuilin talon suuntaan. Tapauduin ovella, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Huokaisten lähdin marssimaan kohti tallia, joka osoittautui sekin tyhjäksi toista hevosta lukuunottamatta.
“Etkö sä osaa olla yksin vai mitä sä täällä yksiksesi teet?” kysyin ruunikolta, joka kurkisteli mua karsinastaan. Ovessa ei ollut nimikylttiä enkä mä enää muistanut Antonin mainitsemia nimiä.
Koska mä en osannut olla toimettomana, hain autosta ensimmäisen kassillisen tavaraa. Siinä oli muutamia Kuiskeen loimia, ylimääräisiä huopia ja pinteleitä. Vilkuilin ympärilleni yllättävän hyvässä järjestyksessä pysynyttä satulahuonetta mallaillen sopivaa rakoa omille tavaroilleni.
Anton: Tammalle satula selkään ja itelle kypärä päähän. Vaikka edelleen oli aika samperin kuuma keli, hevoset piti liikuttaa. Eikä mikään vetäny vertoja varjosalle maastolle. Tilli vaikutti olevan samaa mieltä ja innokkaana lähti askeltamaan pois pihasta. Assi jolkotti vieressä ja kävi haistelemassa kirjaimellisesti jokaisen nyrkkiä isomman kiven.
Sen naisen kanssa oltiin sovittu sopparien kirjottaminen puolen päivän hollille. Kello läheni puolta kahtatoista, joten mulla ei olis mikään kiire. Tuskin se naikkonen täällä edes ajoissa olisi. Voisin ihan hyvin käydä kiertämässä vajaan tunnin polkuja ja suunnata sitten takaisin tallille. Lähistöllä olis kyllä pienehkö lampi, josta sais vähän viilennystä. Kassotaan sitä sitten.
Kahdentoista jälkeen lähettiin koko konkkaronkka takasin Pirttistä kohti. Tilli, Assi sekä mä ite pienen uinnin jälkeen. Oikestaan Assi kasteli tassunsa ja todettuaan veden olevan “liian kylmää”, se jäi murjottamaan rannalle. Ilosena se kuitenki palas meidän kans pihaan, jossa oli se tuttu Nissan. Hitto. Nyt se oli varmaan penkonu jokasen laatikon ja käyny läpi tallin ja asunnon kaikki nurkat.
Laskeuduin satulasta ja vetäsin hämillään suht pienestä autosta olevan Tillin perään.
“Joo joo, ei oo oma auto, älä hönöile nyt”, sanoin tammalle, joka vastahakoisesti lähti mun perässä talliin. Siellä sitä tulikin vastaan tutut kasvot. Voi perkele.
Sen naisen kanssa oltiin sovittu sopparien kirjottaminen puolen päivän hollille. Kello läheni puolta kahtatoista, joten mulla ei olis mikään kiire. Tuskin se naikkonen täällä edes ajoissa olisi. Voisin ihan hyvin käydä kiertämässä vajaan tunnin polkuja ja suunnata sitten takaisin tallille. Lähistöllä olis kyllä pienehkö lampi, josta sais vähän viilennystä. Kassotaan sitä sitten.
Kahdentoista jälkeen lähettiin koko konkkaronkka takasin Pirttistä kohti. Tilli, Assi sekä mä ite pienen uinnin jälkeen. Oikestaan Assi kasteli tassunsa ja todettuaan veden olevan “liian kylmää”, se jäi murjottamaan rannalle. Ilosena se kuitenki palas meidän kans pihaan, jossa oli se tuttu Nissan. Hitto. Nyt se oli varmaan penkonu jokasen laatikon ja käyny läpi tallin ja asunnon kaikki nurkat.
Laskeuduin satulasta ja vetäsin hämillään suht pienestä autosta olevan Tillin perään.
“Joo joo, ei oo oma auto, älä hönöile nyt”, sanoin tammalle, joka vastahakoisesti lähti mun perässä talliin. Siellä sitä tulikin vastaan tutut kasvot. Voi perkele.
M: Kello oli jo yli kahdentoista, eikä tilan isäntää näkynyt missään. Olin asetellut huovat ja loimet hyllyille ja lakaissut joutessani satulahuoneen lattian, roudaten urakan päätteeksi pienempää sälää sisältävän kassin huoneen nurkkaan. Anton taisi olla yhtä ajoissa kuin Länsimetro.
Lopulta olin kuulevinani ulkoa ääniä. Hivuttauduin tallikäytävälle, jossa siihen asti hiljaa karsinassaan nököttänyt hevonen hörisi matalasti. Anton oli ehtinyt jalkautua satulasta ja astellessaan talliin nyökkäsin miehelle tervehdyksen.
“Mä tulin vähän etuajassa, vaikka onhan kello nyt jo yli kahdentoista”, naureskelin luoden mieheen kuitenkin merkitsevän katseen. Mä olin kuvitellut sen pedantimmaksi, mutta ilmeisesti se oli kaikkea muuta ainakin aikataulujensa kanssa. Olisi voinut luulla, että vuokrasopimusten kirjoittaminen kiinnostaisi vähän enemmän.
“Toin jo Kuiskeen ensimmäisiä kamoja, vein ne satulahuoneeseen”, kerroin katsellen toista ruunikkoa, jonka märkä karva kiilsi varjoisalla käytävällä. Se ei varmasti ollut hikeä, se oli vettä. Olikohan lähistöllä uittopaikkaa?
Lopulta olin kuulevinani ulkoa ääniä. Hivuttauduin tallikäytävälle, jossa siihen asti hiljaa karsinassaan nököttänyt hevonen hörisi matalasti. Anton oli ehtinyt jalkautua satulasta ja astellessaan talliin nyökkäsin miehelle tervehdyksen.
“Mä tulin vähän etuajassa, vaikka onhan kello nyt jo yli kahdentoista”, naureskelin luoden mieheen kuitenkin merkitsevän katseen. Mä olin kuvitellut sen pedantimmaksi, mutta ilmeisesti se oli kaikkea muuta ainakin aikataulujensa kanssa. Olisi voinut luulla, että vuokrasopimusten kirjoittaminen kiinnostaisi vähän enemmän.
“Toin jo Kuiskeen ensimmäisiä kamoja, vein ne satulahuoneeseen”, kerroin katsellen toista ruunikkoa, jonka märkä karva kiilsi varjoisalla käytävällä. Se ei varmasti ollut hikeä, se oli vettä. Olikohan lähistöllä uittopaikkaa?
A: “Nii, noh tässä mä nyt oon”, tokaisin kuivasti. Hitto jos tää nainen olis kaiken muun lisäks vielä nipo! Vedin Tilliä eteenpäin tallin käytävällä ja rukoilin naisen tajuavan väistää. Pudotin tamman ohjat maahan, avasin suitsien remmit ja vetäisin ne sen korvien yli pois ruunikon päästä. Mitään sanomatta avasin satulavyön ja nostin varusteen tamman selästä.
Tilli jäi seisomaan tallin käytävälle ja hörähteli Benkun kanssa toisilleen.
“Ja sulla ei oo mitään kysyttävää enää, voidaan mennä kirjottaa paperit talolle.” Vein satulan satulahuoneeseen ja otin suitset mukaani pesukarsinalle. Puhdistin kuolaimet ja niputin remmikasan nopeasti, vieden ne satulatelineen päätyyn odottamaan seuraavaa kertaa.
Tillille riimu päähän, Benkun ovi auki ja tarhojen puoleinen ovi auki. Tilli käveli kuin automaattisesti omaan tarhaansa ja Benkku tuli mun vierellä omalleen. Olin mä näköjään jotain kaksikolle onnistunu opettaa. Tarhojen langat kiinni ja takasin tallin nurkalle. Kuiskeen tulevan karsinan edessä oli pikkupaali, josta oli aina helppoo ottaa hevosille päiväheinät. Sille pitäis keksii uus paikka.
Kaks IKEA-kassia kantoon täynnä välipalaa hevosille ja takasin ulos. Heitettyäni kaksikolle heinät, käännyin Mintun puoleen, joka oli seurannut mua ulos. Ihme perskärpänen.
“Talolle, siis…?”
Tilli jäi seisomaan tallin käytävälle ja hörähteli Benkun kanssa toisilleen.
“Ja sulla ei oo mitään kysyttävää enää, voidaan mennä kirjottaa paperit talolle.” Vein satulan satulahuoneeseen ja otin suitset mukaani pesukarsinalle. Puhdistin kuolaimet ja niputin remmikasan nopeasti, vieden ne satulatelineen päätyyn odottamaan seuraavaa kertaa.
Tillille riimu päähän, Benkun ovi auki ja tarhojen puoleinen ovi auki. Tilli käveli kuin automaattisesti omaan tarhaansa ja Benkku tuli mun vierellä omalleen. Olin mä näköjään jotain kaksikolle onnistunu opettaa. Tarhojen langat kiinni ja takasin tallin nurkalle. Kuiskeen tulevan karsinan edessä oli pikkupaali, josta oli aina helppoo ottaa hevosille päiväheinät. Sille pitäis keksii uus paikka.
Kaks IKEA-kassia kantoon täynnä välipalaa hevosille ja takasin ulos. Heitettyäni kaksikolle heinät, käännyin Mintun puoleen, joka oli seurannut mua ulos. Ihme perskärpänen.
“Talolle, siis…?”
M: Anton tuntui närkästyneen mun aikataulukommentistani, mutta mä en lotkauttanut korvaani miehen viileydelle. Sen kun kiukutteli, mutta parempi että tottuisi. Mun hevoseni täytyi saada rehut oikeaan aikaan, tai se ramppasi karsinan lattiaan urat.
“Kyselen sitä mukaa kun tulee mieleen”, totesin jääden seuraamaan miehen poukkoilua tallissa. Antonilla oli määrätietoiset askeleet, kun mies kiikutti ratsunsa varusteet pois ja ulkoisti molemmat hevosensa. Rottweiler seurasi omistajaansa käyden välillä nuuhkaisemassa jalkaani kuin varmistaakseen, olinko mä oikeasti tullut tilalle toistamiseen.
Mittailin katseellani tarhoihin päässeitä hevosia. Olisikohan toisesta Kuiskeelle tarhakaveriksi? Kesän tamma oli laiduntanut yksin, koska keväällä lopetetun vanhan siitostamman jälkeen Kuiskeelle ei ollut jäänyt järkevää seuralaista.
“No kohan pääsen laittaa nimmarit papereihin”, puuskahdin. “Mulle sopimus on sopimus vasta kun se on mustaa valkoisella.”
“Kyselen sitä mukaa kun tulee mieleen”, totesin jääden seuraamaan miehen poukkoilua tallissa. Antonilla oli määrätietoiset askeleet, kun mies kiikutti ratsunsa varusteet pois ja ulkoisti molemmat hevosensa. Rottweiler seurasi omistajaansa käyden välillä nuuhkaisemassa jalkaani kuin varmistaakseen, olinko mä oikeasti tullut tilalle toistamiseen.
Mittailin katseellani tarhoihin päässeitä hevosia. Olisikohan toisesta Kuiskeelle tarhakaveriksi? Kesän tamma oli laiduntanut yksin, koska keväällä lopetetun vanhan siitostamman jälkeen Kuiskeelle ei ollut jäänyt järkevää seuralaista.
“No kohan pääsen laittaa nimmarit papereihin”, puuskahdin. “Mulle sopimus on sopimus vasta kun se on mustaa valkoisella.”
A: Toistan: likka on fiksu.
Assi hölkkäs meidän molempien edellä talolle ja pujahti ovesta, ennen ku sain sen kokonaan auki. Mua vähän kahuistutti ajatus vieraasta ihmisestä mun omassa puolikossa. Varsinkin, ku se toinen oli nainen. Minttu voisi helposti ja täysin vaivatta tutkia jokasen huoneen ja pienimmänkin raon huonekalujen välillä, tehden johtopäätöksiä musta ihmisenä.
Viitoin naista istumaan keittön pöydän ääreen odottamaan. Olin tehnyt pienehkön työnurkkauksen olohuoneen toiseen nurkkaan, ja pöydän päällä odottikin aamulla tulostamani sopimus. Kahtena kappaleena, totta kai. Kynätelineestä mustekynä (sillä kukaan viisas ei kirjota mitään tällaista lyijykynällä) ja sitten voisinkin sanoa heipat omalle rauhalle.
Pyöreän pöydän ympärillä oli neljä tuolia. Minttu istui yhdessä niistä. Voisin joko istua naisen viereen vaikuttaen ihan pöpipäältä tai antaa vielä oudomman kuvan istuessani naista vastapäätä. Päätin valita siitä välistä. Vedin viereisen tuolin pöydän alta kauemmas naistesta, mutten kuitenkaan toiselle puolelle pöytää. Siihen väliin, sopivan etäisyyden päähän.
Annoin naiselle toisen kappaleen ja luin ääneen pääkohdat sopimuksesta. Nyt jos joskus pitäisi tehdä kaikki merkinnät, jotta voisin mahdollisesti tulostaa uudet samantein. Mieluummin kaikki virheet tulisivat nyt esille, eikä jonkin ajan kuluttua, kun Minttu on viilannu mua linssiin 6/0.
Assi hölkkäs meidän molempien edellä talolle ja pujahti ovesta, ennen ku sain sen kokonaan auki. Mua vähän kahuistutti ajatus vieraasta ihmisestä mun omassa puolikossa. Varsinkin, ku se toinen oli nainen. Minttu voisi helposti ja täysin vaivatta tutkia jokasen huoneen ja pienimmänkin raon huonekalujen välillä, tehden johtopäätöksiä musta ihmisenä.
Viitoin naista istumaan keittön pöydän ääreen odottamaan. Olin tehnyt pienehkön työnurkkauksen olohuoneen toiseen nurkkaan, ja pöydän päällä odottikin aamulla tulostamani sopimus. Kahtena kappaleena, totta kai. Kynätelineestä mustekynä (sillä kukaan viisas ei kirjota mitään tällaista lyijykynällä) ja sitten voisinkin sanoa heipat omalle rauhalle.
Pyöreän pöydän ympärillä oli neljä tuolia. Minttu istui yhdessä niistä. Voisin joko istua naisen viereen vaikuttaen ihan pöpipäältä tai antaa vielä oudomman kuvan istuessani naista vastapäätä. Päätin valita siitä välistä. Vedin viereisen tuolin pöydän alta kauemmas naistesta, mutten kuitenkaan toiselle puolelle pöytää. Siihen väliin, sopivan etäisyyden päähän.
Annoin naiselle toisen kappaleen ja luin ääneen pääkohdat sopimuksesta. Nyt jos joskus pitäisi tehdä kaikki merkinnät, jotta voisin mahdollisesti tulostaa uudet samantein. Mieluummin kaikki virheet tulisivat nyt esille, eikä jonkin ajan kuluttua, kun Minttu on viilannu mua linssiin 6/0.
M: Seurasin Antonia sisään miehen asuntoon havahtuen vasta silloin miettimään, että olin menossa kirjoittamaan nimet alle papereihin, jotka tekisivät musta hyvin läheisen naapurin miehelle, jota mä en tuntenut juuri lainkaan. Me oltiin kaukana kaikesta ja jos Anton paljastuisi moottorisahamurhaajaksi, mun tilanteeni oli vähän huono.
Istuin kursailematta pöydän ääreen, koska en osannut olla ujosteleva seinäruusu. Olin tottunut hoitamaan asiat sukailematta, koska turha jaarittelu vain nosti verenpaineita. Anton istuutui ja alkoi ladella sopimuksen pääpiirteitä kuin saarnaava pappi. Silmäilin eteeni ilmestynyttä vuokrasopimusta, joka näytti pätevältä.
“Joo-o, hyvältä näyttää”, sanoin tarttuen pöydällä lepäävään mustekynään. Suhrasin nimen paperiin ja nostin katseeni Antoniin.
“Mites Kuiskeen karsinasoppari?”
Istuin kursailematta pöydän ääreen, koska en osannut olla ujosteleva seinäruusu. Olin tottunut hoitamaan asiat sukailematta, koska turha jaarittelu vain nosti verenpaineita. Anton istuutui ja alkoi ladella sopimuksen pääpiirteitä kuin saarnaava pappi. Silmäilin eteeni ilmestynyttä vuokrasopimusta, joka näytti pätevältä.
“Joo-o, hyvältä näyttää”, sanoin tarttuen pöydällä lepäävään mustekynään. Suhrasin nimen paperiin ja nostin katseeni Antoniin.
“Mites Kuiskeen karsinasoppari?”
A: Ai perkele. Se karsinan soppari. Miten ihmeessä mä olin onnistunu unohtaa sen. Yleensä mä olin täydellisesti kartalla kaikesta tällasesta.
“Myönnettäköön, en muistanu laatia sitä illalla saatikka aamulla”, hieroin niskaani nolostuneena. Eikä se tunnetila sopinu mulle yhtään. Ei suomalainen mies nolostele. Ei punastele. Eikä varsinkaan myönnä virheitään. Sinne meni se miehisyys.
“Hoidan sen seuraavalle kerralle, ku päätät ilahduttaa mua ja Assia läsnäolollas”, sanoin ja käänsin katseen pienellä sohvalla lojuvaan koiraan. Se tiesi tasan tarkkaan, ettei se saanu mennä huonekalujen päälle. Tänään kaikki oli mua vastaan.
“Assi, oma paikka, nyt”, komensin koiraa, joka samalla sekunnilla siirty omalle pedilleen sohvan viereen.
“Miten nopeasti sä olisit tuomassa sen ponis tänne?” En myöskään ollut päässyt karsinan siivoamiseen asti. Ei siellä paskaa tai muuta ollut, mutta uudet pahnat varmaankin kelpais hevoselle paremmin kuin hyvin. Tai mistä minä tiesin, vaikka Assi olisi päättänyt yllättää. Harvoin se karsinoihin mitään teki, mutta eläin on eläin.
“Myönnettäköön, en muistanu laatia sitä illalla saatikka aamulla”, hieroin niskaani nolostuneena. Eikä se tunnetila sopinu mulle yhtään. Ei suomalainen mies nolostele. Ei punastele. Eikä varsinkaan myönnä virheitään. Sinne meni se miehisyys.
“Hoidan sen seuraavalle kerralle, ku päätät ilahduttaa mua ja Assia läsnäolollas”, sanoin ja käänsin katseen pienellä sohvalla lojuvaan koiraan. Se tiesi tasan tarkkaan, ettei se saanu mennä huonekalujen päälle. Tänään kaikki oli mua vastaan.
“Assi, oma paikka, nyt”, komensin koiraa, joka samalla sekunnilla siirty omalle pedilleen sohvan viereen.
“Miten nopeasti sä olisit tuomassa sen ponis tänne?” En myöskään ollut päässyt karsinan siivoamiseen asti. Ei siellä paskaa tai muuta ollut, mutta uudet pahnat varmaankin kelpais hevoselle paremmin kuin hyvin. Tai mistä minä tiesin, vaikka Assi olisi päättänyt yllättää. Harvoin se karsinoihin mitään teki, mutta eläin on eläin.
M: Vai oli herra tilusten omistaja unohtanut toisen sopimuksen. Nyökkäsin huuliani mutristaen, nauttien Antonin kiemurtelusta pöydän ääressä. En peitellyt huvittunutta hymyäni, kun mies näytti jotain muuta kuin koleaa puoltaan.
“Juu eipä se mittään. Voisin ajaltaa Kuiskeen tänne heti alkuviikosta, viimeistään keskiviikkona, niin saadaan aloitettua vuokranmaksu kokonaiselta kuukaudelta. Esko lupasi lähteä ajamaan, kun sen maasturilla saa kopin vedettyä”, vastasin. Olin ignoorannut sanan ‘poni’ jääden kuitenkin miettimään, olinko missään vaiheessa maininnut Kuiskeen olevan suomenhevonen.
“Mun asunnon vuokrasoppari loppuu puolessa välin kuuta, muutenhan en olis päässy siitäkään näin nopeesti eroon mutta vuokraemännän siskontyttö tarvitsee kämpän syksyksi”, muistin kertoa. “Eli mä muutan pari viikkoa Kuiskeen jälkeen, jos se vaan passaa.”
“Juu eipä se mittään. Voisin ajaltaa Kuiskeen tänne heti alkuviikosta, viimeistään keskiviikkona, niin saadaan aloitettua vuokranmaksu kokonaiselta kuukaudelta. Esko lupasi lähteä ajamaan, kun sen maasturilla saa kopin vedettyä”, vastasin. Olin ignoorannut sanan ‘poni’ jääden kuitenkin miettimään, olinko missään vaiheessa maininnut Kuiskeen olevan suomenhevonen.
“Mun asunnon vuokrasoppari loppuu puolessa välin kuuta, muutenhan en olis päässy siitäkään näin nopeesti eroon mutta vuokraemännän siskontyttö tarvitsee kämpän syksyksi”, muistin kertoa. “Eli mä muutan pari viikkoa Kuiskeen jälkeen, jos se vaan passaa.”
A: Huh. Onneksi se ei takertunut mun kämmiin enempää. Se olis ollu vieläkin mun vähästä miehisyyttä alentavaa ja nolompaa. Silti se kehtas hymyillä mun mokalle. Maalaisjuntit.
“Hoidan ne paperit sitte siihe mennessä”, tokaisin ja rustasin omat allekirjoitukseni molempiin kopioihin.
Kuuntelin rauhassa loppuun naisen sanoja ja mua huvitti, miten Minttu moneen otteeseen kuulosti hieman.., mikä se sana nyt ikinä onkaan. Kuin tarvitsisi luvan kaikkeen.
“No siis tässähän me mennään enemmän sun säännöillä”, naurahdin hieman ja vilkaisin naista silmiin. Se oli virhe. Se varmaan loukkaantuisi, jos vaikuttaisin yhtään huvittuneemmalta.
Kröhäisin kurkkua selvemmäksi ja nousin pöydän äärestä.
“Eiköhän se ole sillä selvä”, sanoin ja otin toisen kopion sopimuksesta itselleni. Viimeksi äiti oli hoitanu näitä juttuja, isä ennen häntä. Tää olisi mulle ensimmäinen kerta. Toivottavasti myös viimeinen.
“Jos sulla oli vielä lisää niitä Kuiskeen tavaroita, voin tulla auttaa niiden kanssa.”
“Hoidan ne paperit sitte siihe mennessä”, tokaisin ja rustasin omat allekirjoitukseni molempiin kopioihin.
Kuuntelin rauhassa loppuun naisen sanoja ja mua huvitti, miten Minttu moneen otteeseen kuulosti hieman.., mikä se sana nyt ikinä onkaan. Kuin tarvitsisi luvan kaikkeen.
“No siis tässähän me mennään enemmän sun säännöillä”, naurahdin hieman ja vilkaisin naista silmiin. Se oli virhe. Se varmaan loukkaantuisi, jos vaikuttaisin yhtään huvittuneemmalta.
Kröhäisin kurkkua selvemmäksi ja nousin pöydän äärestä.
“Eiköhän se ole sillä selvä”, sanoin ja otin toisen kopion sopimuksesta itselleni. Viimeksi äiti oli hoitanu näitä juttuja, isä ennen häntä. Tää olisi mulle ensimmäinen kerta. Toivottavasti myös viimeinen.
“Jos sulla oli vielä lisää niitä Kuiskeen tavaroita, voin tulla auttaa niiden kanssa.”
M: “Niin, juu, aivan, ajattelin vaan varmistaa. En minä viitti tungetella kuitenkaan, kun ei tämä vielä meikäläisen koti oo”, höpötin rennosti hymyillen. Anton oli naurahtanut, vaikkakin edelleen aika kireästi, mutta silti. Me oltaisiin kohta naapureita.
Missä tahansa muussa torpassa, etenkin vastaavassa tilanteessa, olisi allekirjoittamisen päälle keitetty kahvit. Tai tällä säällä tarjottu vähintään jotain viilentävää juotavaa. Antonin eteläsuomalaisuus suorastaan paistoi läpi. Ai mistä mä tiesin, että mies oli asunut etelässä? Sen Facebook oli suorastaan tulvinut päivityksiä sijaintina pääkaupunkiseutu. Siihen mun stalkkaamiseni oli rajoittunut, koska en ollut viitsinyt klikata kaveripyyntöä.
“Sain ne aikalailla roudattua, mutta kiitos kuitenkin”, hymähdin noustessani ylös pöydästä. Kierrätin katsettani asunnossa yrittäen päätellä sisustuksesta, millainen mies Anton loppujen lopuksi oli.
“Ootko sä muuten kotoisin täältä, vai miten tollanen etelän mies päätyy tänne perämehtään?” kysyin hivuttautuessani kohti ulko-ovea.
Missä tahansa muussa torpassa, etenkin vastaavassa tilanteessa, olisi allekirjoittamisen päälle keitetty kahvit. Tai tällä säällä tarjottu vähintään jotain viilentävää juotavaa. Antonin eteläsuomalaisuus suorastaan paistoi läpi. Ai mistä mä tiesin, että mies oli asunut etelässä? Sen Facebook oli suorastaan tulvinut päivityksiä sijaintina pääkaupunkiseutu. Siihen mun stalkkaamiseni oli rajoittunut, koska en ollut viitsinyt klikata kaveripyyntöä.
“Sain ne aikalailla roudattua, mutta kiitos kuitenkin”, hymähdin noustessani ylös pöydästä. Kierrätin katsettani asunnossa yrittäen päätellä sisustuksesta, millainen mies Anton loppujen lopuksi oli.
“Ootko sä muuten kotoisin täältä, vai miten tollanen etelän mies päätyy tänne perämehtään?” kysyin hivuttautuessani kohti ulko-ovea.
A: Nainen oli selkeesti ollu ehtivällä päällä mun ollessa vielä Tillin kanssa menossa. Se nopee vilkasu minkä ehdin varusteiden suuntaan aikaisemmin luoda, näytti siltä, kuin kaksi hevosta yhden sijaan oli muuttamassa tallin. Minttu taisi loppujen lopuksi olla varusteurheilija-tyyppiä.
Mun perästä nainen nous pöydästä, otti toisen sopparin ja lähti kohti etuovea mun seuratessa perässä. Assi vain nosti päätään, mutta päätti jäädä niille sijoilleen.
Etelän mies. Okei, mistä nainen oli sen oikein saanut selville? Olinko mä ottamassa jotain sairaalloisen riippuvaista ihmistä tai psykopaattia naapuriks? Seinänaapuriks kaiken lisäks.
“Ööh… Joo oon kotosin täältä. Tää on itse asiassa mun lapsuudenkoti”, vastasin varovasti yrittäen tulkita naisesta tämän reaktiota. “Itse murteesta päätellen oot jostain lähistöltä, vai?”
Saatoin Mintun tämän autolle ja herrasmiehenä avasin kuskin oven. Nyt se varmaan luulis, et haluisin mahollisimman pian tämän kotteroineen pois mun tontilta.
Until next time…
Mun perästä nainen nous pöydästä, otti toisen sopparin ja lähti kohti etuovea mun seuratessa perässä. Assi vain nosti päätään, mutta päätti jäädä niille sijoilleen.
Etelän mies. Okei, mistä nainen oli sen oikein saanut selville? Olinko mä ottamassa jotain sairaalloisen riippuvaista ihmistä tai psykopaattia naapuriks? Seinänaapuriks kaiken lisäks.
“Ööh… Joo oon kotosin täältä. Tää on itse asiassa mun lapsuudenkoti”, vastasin varovasti yrittäen tulkita naisesta tämän reaktiota. “Itse murteesta päätellen oot jostain lähistöltä, vai?”
Saatoin Mintun tämän autolle ja herrasmiehenä avasin kuskin oven. Nyt se varmaan luulis, et haluisin mahollisimman pian tämän kotteroineen pois mun tontilta.
Until next time…
M: Anton näytti hämmentyneen kysymyksestäni: olikohan se ollut liian tungetteleva vai ihmettelikö mies, mistä tiesin sen entisen asuinpaikan? Jos en olisi vilkaissut tummaverikön Facebook-profiilia, olisin kyllä tajunnut kasvotusten, ettei se ollut ainakaan Pohjois-Karjalassa asunut: murre, elekieli ja yleinen olemus paljastivat muuta.
“Ai, oot kuitennii kotoisin täältä”, hymähdin ilahtuneena siitä, että meillä oli edes jotain yhteistä. “Ja juu, oon kotoisin Juuan kupeesta mutta Pohjois-Karjalassa pysytellyt koko ikäni.”
Juuka ei varmaan sanonut Antonille mitään, mutta annoin miehen saattaa minut autolle ilman lisäkysymyksiä. Ei sen tarvinnut tietää mitään siitä kylänpahasesta ja sitä paitsi sillä tuntui muutenkin olevan kiire päästä musta eroon. Nyökkäsin kiitoksen Antonin avatessa auton oven valmiiksi ja istuuduin kuskin paikalle auringossa paahtuneeseen autoon.
“Ajan huomenna tai ylihuomenna tuomaan Kuiskeen loput varusteet, rehusäkit sun muut tulee sitten samalla kyydillä kuin hevonen”, totesin katsoen Antonia, joutuen kuitenkin siristämään silmiäni auringon paistaessa miehen selän takaa suoraan silmiini.
“Ai, oot kuitennii kotoisin täältä”, hymähdin ilahtuneena siitä, että meillä oli edes jotain yhteistä. “Ja juu, oon kotoisin Juuan kupeesta mutta Pohjois-Karjalassa pysytellyt koko ikäni.”
Juuka ei varmaan sanonut Antonille mitään, mutta annoin miehen saattaa minut autolle ilman lisäkysymyksiä. Ei sen tarvinnut tietää mitään siitä kylänpahasesta ja sitä paitsi sillä tuntui muutenkin olevan kiire päästä musta eroon. Nyökkäsin kiitoksen Antonin avatessa auton oven valmiiksi ja istuuduin kuskin paikalle auringossa paahtuneeseen autoon.
“Ajan huomenna tai ylihuomenna tuomaan Kuiskeen loput varusteet, rehusäkit sun muut tulee sitten samalla kyydillä kuin hevonen”, totesin katsoen Antonia, joutuen kuitenkin siristämään silmiäni auringon paistaessa miehen selän takaa suoraan silmiini.
A: Juuka. Mikä hemmetti se sellanen paikka oikein oli? Toisaalta, eipä se paljoa mua kiinnostanut. Minttu kuitenkin vaikutti yllätyneen positiivisesti mun mainitessa synnyinpaikkani. Eipä se silti muhun ihmisenä pahemmin vaikuttanut. Nuorempana halusin palavasti ulos tästä kylästä ja kappas, täällä sitä taas oltiin.
“Noh, jos sulla ja Eskolla tulee joku ongelma, mikä tahansa, sulla on mun numero. Autan kyllä, se on oikeestaan vähintä mitä voin tehä”, sanoin ja hymyilin puolittain. Totta kai sillä oli mies. Joka tarkotti, et joinain öinä mun olis pakko kuunnella rakastavaisten juttuja. Valitettavasti noi seinät oli aika paperia. Vaikka mä sain välillä tosi outoja viboja naisesta (ja sen murteesta), mulla oli silti hyvä fiilis tulevasta. Tietenkin olisin pitäny oman rauhani itelläni, jos vaan olosuhteet olis sen sallinu.
Olin jo kääntymässä autolta, kun muistin tulevan työkeikan.
“Aivan, mulla on keskiviikkona naapurikylässä valmennus. Jos satutaan menee ristiin, nii jätän sulle avaimen johonkin”, totesin vielä.
“Noh, jos sulla ja Eskolla tulee joku ongelma, mikä tahansa, sulla on mun numero. Autan kyllä, se on oikeestaan vähintä mitä voin tehä”, sanoin ja hymyilin puolittain. Totta kai sillä oli mies. Joka tarkotti, et joinain öinä mun olis pakko kuunnella rakastavaisten juttuja. Valitettavasti noi seinät oli aika paperia. Vaikka mä sain välillä tosi outoja viboja naisesta (ja sen murteesta), mulla oli silti hyvä fiilis tulevasta. Tietenkin olisin pitäny oman rauhani itelläni, jos vaan olosuhteet olis sen sallinu.
Olin jo kääntymässä autolta, kun muistin tulevan työkeikan.
“Aivan, mulla on keskiviikkona naapurikylässä valmennus. Jos satutaan menee ristiin, nii jätän sulle avaimen johonkin”, totesin vielä.
M: Mua huvitti, kuinka Anton oli heti muistanut Eskon nimen. Mä olin kyllä hyvin pitkälti sen miehen varassa keskiviikkona, koska Nissanilla ei paljoa traileria vedetty. En myöskään alkaisi sanelemaan aikataulua miehelle, jonka hyvässä hoidossa mun hevoseni oli asunut jo monta vuotta. Mulla oli monellakin tapaa petturin olo, vaikka päätös oli viisas moneltakin kannalta.
“Joo, katsellaan sitä sitten lähempänä. Täytyy katsoa mikä meidän aikataulu on, raviukot on vähän sellaisia”, naurahdin tarttuen ovenkahvaan.
“Mutta siis niin, säkö valmennat? Mä ja mun rautakanki oltais valvovien silmien tarpeessa”, jatkoin vetämättä auton ovea vielä kiinni. “Me ollaan puskailtu pari vuotta ja käyty vaan muutaman kerran kauteen lähitalleilla valmennuksissa, koulua ja esteitä.”
Tämä kesä oli kulunut harvinaisen laiskasti, mutta jätin mainitsematta siitä. Kuiske oli sairastanut kevättalvella ärhäkän yskän ja kun kesä oli vihdoin toukokuussa malttanut saapua, olin antanut tamman lepäillä rauhassa. Siinä vaiheessa olin vielä voinut käyttää aikani miltei puolikkaaseen ravuriini, joka sekin oli kesän kuluessa päätynyt mullan alle tallin taakse. Ehkä sekin oli tässä vaiheessa parempi jättää sanomatta.
“Joo, katsellaan sitä sitten lähempänä. Täytyy katsoa mikä meidän aikataulu on, raviukot on vähän sellaisia”, naurahdin tarttuen ovenkahvaan.
“Mutta siis niin, säkö valmennat? Mä ja mun rautakanki oltais valvovien silmien tarpeessa”, jatkoin vetämättä auton ovea vielä kiinni. “Me ollaan puskailtu pari vuotta ja käyty vaan muutaman kerran kauteen lähitalleilla valmennuksissa, koulua ja esteitä.”
Tämä kesä oli kulunut harvinaisen laiskasti, mutta jätin mainitsematta siitä. Kuiske oli sairastanut kevättalvella ärhäkän yskän ja kun kesä oli vihdoin toukokuussa malttanut saapua, olin antanut tamman lepäillä rauhassa. Siinä vaiheessa olin vielä voinut käyttää aikani miltei puolikkaaseen ravuriini, joka sekin oli kesän kuluessa päätynyt mullan alle tallin taakse. Ehkä sekin oli tässä vaiheessa parempi jättää sanomatta.
A: Vai että oli Minttu sekaantunut ravimiehiin. Noh, täällä ei niitä nelistäjiä ikinä ole ollut, eikä tule olemaankaan. Hevosia siis. Ei miehiä. No ei kyllä niitäkään, niin kauan kuin mulla on sananvaltaa.
“Eiköhän me jotain keksitä”, sanoin ja annoin pienen hymyn nousta mun huulille. “Tietenkin, jos hinnasta sovitaan”, tokaisin perään. Toivottavasti nainen ei pitäny mua täydellisenä tosikkona.
Kyllä mä muilta ratsukoilta pyysin maksun, mutta jos nainen jo asuis tässä ja maksais vuokraa tallipaikan lisäks asunnosta, mä voisin kyllä joustaa valmennuksien hinnasta. Jos siis Minttu oli tosissaan kysymässä multa apua niiden suhteen.
Mulla ei ollu minkäänlaista käsitystä siitä, millainen poni taikka hevonen Kuiske olisi, mutta jos Minttu oli ravitallilta tulossa, en osannu odottaa mitään muuta kuin ravihevosta, joka oli saanut ratsukoulutuksen. Eli toisin sanoen hullu kuin mikä ja laukkaa se ei nosta.
Sanoin naiselle heipat ja kuten pari päivää aikaisemmin manasin omaa ideaani vuokralaisesta. Tähän mennessä kaikki oli mennyt ihan hyvin, mutta entäs sitten kun molemmat näyttäisivät todellisen luonteensa. Sekä kyntensä. Ainakin Minttu. Omillani ei ollut enää toivoakaan, siks mulla on Assi.
“Eiköhän me jotain keksitä”, sanoin ja annoin pienen hymyn nousta mun huulille. “Tietenkin, jos hinnasta sovitaan”, tokaisin perään. Toivottavasti nainen ei pitäny mua täydellisenä tosikkona.
Kyllä mä muilta ratsukoilta pyysin maksun, mutta jos nainen jo asuis tässä ja maksais vuokraa tallipaikan lisäks asunnosta, mä voisin kyllä joustaa valmennuksien hinnasta. Jos siis Minttu oli tosissaan kysymässä multa apua niiden suhteen.
Mulla ei ollu minkäänlaista käsitystä siitä, millainen poni taikka hevonen Kuiske olisi, mutta jos Minttu oli ravitallilta tulossa, en osannu odottaa mitään muuta kuin ravihevosta, joka oli saanut ratsukoulutuksen. Eli toisin sanoen hullu kuin mikä ja laukkaa se ei nosta.
Sanoin naiselle heipat ja kuten pari päivää aikaisemmin manasin omaa ideaani vuokralaisesta. Tähän mennessä kaikki oli mennyt ihan hyvin, mutta entäs sitten kun molemmat näyttäisivät todellisen luonteensa. Sekä kyntensä. Ainakin Minttu. Omillani ei ollut enää toivoakaan, siks mulla on Assi.