SYYSTALKOOT
13.5.2019
13.5.2019
Minttu seurasi toinen kulma tuskin huomattavasti koholla tarhassaan rallittelevaa eestiläistä, jonka mielestä sunnuntaitalkoot tarjosivat huomattavasti enemmän sirkushuveja kuin omistajansa mielestä. Mikki oli nuokkunut tarhassaan siihen saakka, että Antonin naapurilta lainaama traktori oli jyrähtänyt käyntiin tallipihalla ja mies oli alkanut kuljettaa tarhojen edustalle hienoa soramursketta, jonka tarkoitus oli säästää niin hevosten kuin ihmistenkin jalkoja ja kenkiä syksyisten sateiden vetistäessä savipohjaista maata tarhojen edustalla. Tarhat itsessään olivat aiemman parantelun ansiosta pysyneet kunnossa, minkä vuoksi kengittäjää ei tarvinnut hälyyttää paikalle kengitysväliä tiheämpään tahtiin.
Tarhojen edustojen kuntoonlaiton jälkeen kaksikko oli keksinyt siirtyä kentän huoltotöihin ja sen homman parissa he olivat edelleen. Minttu nojasi rautaharavaan kentän nurkassa ja seurasi Mikin liikehdinnän ohessa traktoria, jonka ratissa istuva Anton vaikutti hyvinkin ottautuneelta lanaamiseen. Tietenkin mies halusi tehdä hyvää jälkeä, jottei samaa hommaa tarvinnut tehdä ihan heti uusiksi.
Useamman kierroksen jälkeen Anton pysäytti koneen kentän toiseen päätyyn ja nosti lanan ylös. Naapurin pappa oli onneksi lainannut traktoriaan ja Anton aikoi viedä ukolle jonkin sortin lahjan viedessään koneen takaisin parin päivän sisällä.
"Hennessy vaiko Renault?" Anton kysyi reunoja laittavalta Mintulta kavutessaan alas hytistä. Mies tiesi naapurin olevan vahvojen perään, varsinkin lauantai-iltaisin saunan jälkeen.
“Luuletko tosiaan, että mulla on jotain asiantuntevaa mielipidettä tuohon?” Minttu yskähti huvittuneena ja sohaisi lanan jättämää hiekkakumparetta levittääkseen sen tasaiseksi. Kenttä vaikutti ainakin silmämääräisesti paremmalta kuin ennen lanausta ja nainen oli melko varma, että se olisi parempi myös ratsastaessa.
"Ei susta koskaan tiiä", mies naurahti ja pyöritteli avainnippua kädessään.
"Noh. Jokos oot kuullu siitä kaveristas. Mikäs se oli… Kari? Tomi?" Antonia ei niinkään kiinnostanut Mintun miesasiat, mutta nähtyään juipin ja Mintun kahdestaan, pieni kateus oli noatanut päätään. Anton kierrätti katsettaan kentässä ja oli yllättävän tyytyväinen tulokseen.
“Kuullut? Kuullut mitä?” Minttu äyskähti. “Äläkä yritä esittää, ettet tasan muista Samin nimeä.”
Antonin käytös sai blondin kulmat painumaan kurttuun: mikä sitä risoi? Kun Sami oli ensimmäisen kerran astunut jalallaan tontille, ei Antonilla ollut Mintun muistikuvaan mukaan ollut mitään vastaansanomista. Miksi miehen siis täytyi jauhaa asiasta nyt, kun kesä oli ohi ja Sami kadonnut takaisin kotiseuduilleen?
"Totta puhuen, en muistanu sen kaverin nimeä", Anton sanoi kohottaen kulmiaan. "Eikös se ollutkaan sun soulmate?"
“Ai kuten jätkien mielestä mä olen sun?” Minttu sivalsi taas, koska ei ärtymykseltään saanut hillittyä kielenkantojaan ja alkukesän grillibileet palasivat naisen mieleen.
Traktorin tasainen tyhjäkäynti täytti hiljaisuuden Pirttivaaran tontilla. Benkku ja Tilli olivat tottuneet kaikenlaiseen häsläämiseen, mutta Mikki edelleen alkujärkytyksen jälkeen näytti vähintään kauhistuneelta. Anton vilkaisi hevosia ja tarhojen edustoja niin hyvin kun pystyi kentältä näkemään.
"Noh. Eniveis, mulla olis talkookaljat. Kelpaako? Lämmitän kans saunan alkuillasta."
“Mmmh”, Minttu mumahti harppoessaan rautaharava perässään kentän porttia kohti. “Käyn vaan syömässä ensin.”
Nainen ei jäänyt odottamaan Antonin hyväksyntää suunnitelmalleen, vaan marssi viemään haravan tallin seinustalle ja jatkoi samoilla vauhdilla kohti omaa puoliskoaan talosta, josta oli kaikesta huolimatta tullut naiselle koti.
Anton jäi laittamaan konetta mutisten itsekseen naisten mahdottomuutta huvittuneena. Isäntä tarkisti koneen öljyn pinnan sekä hydrauliöljyn tason. Venttiileistä yksi vuoti hieman ja Anton teki henkisen muistiinpanon, jotta mainitsisi asiasta naapurille.
Puolisen tuntia myöhemmin traktori oli pestynä ja tsekattuna tallin vieressä odottamassa kotiinvientiä ja Anton taaplaamassa kohti omaa kotioveaan.
Jääkaapissa oli avaamaton kasipäkki Karhua ja Anton otti siitä kaksi, yhden itselleen ja yhden Mintulle. Assi kiersi miehen jaloissa odottaen itselleen jotain.
"No otatko sä tollasen Dentaxin vai mikä on", mies naurahti ja ojensi kaapin uumenista purutikun. Rottweiler otti sen varovasti hampaidensa väliin ja jolkotti sohvalle vilkaisten Antonia.
"Assi… Oma paikka…", mies muistutti ja vastahakoisesti koira hyppäsi alas ja asettui omalle pedilleen sohvan viereen.
"Nyt sauna."
Minttu kuuli Antonin puolen oven käyvän jo toistamiseen ja näki ikkunasta, kuinka mies lähti harppomaan oluttölkki kädessään kohti saunaa. Nainen siivosi astiat pois pöydästä syömisen päätteeksi, sulloi puhelimen taskuunsa ja raahautui Antonin puolelle, jossa Assi oli heti vastassa.
“Joo joo”, Minttu hymähti koiralle, joka hyöri naisen jaloissa kuin he eivät olisi hetki sitten viettäneet montaa tuntia yhdessä ulkona. Minttu huomasi pöydälle jätetyn tölkin ja nappasi sen epäröimättä käteensä istuutuen sitten sohvalle Antonin hiljaisessa kodissa. Sohvapöydälle jätetty kaukosäädin päätyi nopeasti oluen korkanneen naisen käteen, koska se oli yksi niistä harvoista hetkistä, kun naisella oli aikaa käynnistää televisio ja vilkaista, mitä sieltä sunnuntaina tuli.
Saunalle päästyään Anton tajusi unohtaneen uuden saippuapurkin kylppäriinsä. Viime kerralla saunassa olessaan mies oli käyttänyt nykyisen Palmoliven loppuun ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä muisti sen kaupasta mukaansa parin päivän jälkeen kaupassa käydessään. Yleensä siinä meni helposti muutama viikko. Minttu tuskin oli huomannut Antonin muka miehistä hien hajua, sillä kaksikko oli liikkunut suht eri aikoihin tontilla.
Anton avasi kotiovensa ja kuuli television äänen. Oliko sekin jäänyt päälle, vaikkei isäntä edes muistanut laittaneensa sitä auki.
"Telkkari kelpaa ja kalja maistuu selkeesti", mies hymähti huomatessaan Mintun rötköttävän sohvalla ja Assin kerjätessä naiselta huomiota.
“Mmm-h”, Minttu mumahti sohvalta. “Joko laitoit saunan?”
Nainen keskeytti ruoanlaitto-ohjelman katsomisen siksi aikaa, että saattoi vilkaista Antonia ja hörpätä samalla oluttaan. Se ei varsinaisesti maistunut naiselle, mutta tölkin avattuaan tämä oli päättänyt juoda juoman loppuun.
"Siellä se lämpee, menee kyl jonku aikaa."
“Mitä sä olet viime aikoina puuhaillut?” Minttu kysyi ohjelman tauottua mainoskatkolle. Nainen ei ollut viikolla jutellut Antonin kanssa kuin muutaman minuutin kerrallaan, koska oli osunut tämän kanssa vastakkain vain satunnaisina hetkinä ja lähinnä tallilla. Minttu oli itse tehnyt suhteellisen tiiviin työviikon ja petrannut myös Mikin liikutuksen suhteen, kun ori oli ollut edellisellä viikolla kevyemmällä liikunnalla rokotusten vuoksi.
Anton kyykistyi koiransa eteen ja rapsutti sitä päälaelta. Assi oli ehtinyt tuhota koko purutikun siillä välin, kun isäntänsä oli parisenkymmentä minuuttia poissa sytyttämässä saunaan tulia.
"Suurimmaks osin ollu. Kesän jälkee iha kiva ottaa iisisti." Kiireinen valmennuskesä oli tuonut enemmän kuin tarpeeksi kilometrejä miehen auton mittariin ja pian saisi hommata uuden ja vähemmän ajetun menopelin. Mutta kyllä nykyinenkin vielä hienosti jaksoi.
"Entäs ite?"
“Töitä”, Minttu mutisi haukotuksensa lomasta. “Ei sen ihmeempiä.”
Assi työnsi kuonoaan sohvalle ja tuijotti Minttua niin pitkään ja hartaasti, että nainen heltyi jatkamaan hetkeksi tauonnutta rapsutusta. Anton haki kyppäristä uuden saippuan ja kurkkasi vielä olohuoneen puolelle.
"20 minuuttia nii valmis. Saa liittyy seuraa." Anton hymyili pikaisesti ja vaivaantuneesti Mintulle ja häipyi kohti ulko-ovea. Vislaus herätti koiran mielenkiinnon ja nelijalkainen jolkotti miehen perästä ulos.
"Ei kiitos", Minttu mutisi sulkeutuvalle ovelle. Milloin Anton oppisi kunnioittamaan hänen toivettaan saunavuoroista?
Anton kaivoi pukkarin puolella pienestä kaapista pikkusikarin ja sytkärin. Tällaista rauhallista iltaa Anton oli odottanut pitkään. Mies asetti sikarin hampaidensa väliin, avasi oluensa ja astui saunan terassille.
Samaan aikaan talolla Minttu käveli kuistille, katseli hetken hämärtyvää tallipihaa ja värähti illan viileydestä. Naisen käsi hakeutui talon tutumman oven kahvalle ja painoi sen alas. Tänään Anton oppisi, että saunavuorot kannatti jakaa etukäteen.
Tarhojen edustojen kuntoonlaiton jälkeen kaksikko oli keksinyt siirtyä kentän huoltotöihin ja sen homman parissa he olivat edelleen. Minttu nojasi rautaharavaan kentän nurkassa ja seurasi Mikin liikehdinnän ohessa traktoria, jonka ratissa istuva Anton vaikutti hyvinkin ottautuneelta lanaamiseen. Tietenkin mies halusi tehdä hyvää jälkeä, jottei samaa hommaa tarvinnut tehdä ihan heti uusiksi.
Useamman kierroksen jälkeen Anton pysäytti koneen kentän toiseen päätyyn ja nosti lanan ylös. Naapurin pappa oli onneksi lainannut traktoriaan ja Anton aikoi viedä ukolle jonkin sortin lahjan viedessään koneen takaisin parin päivän sisällä.
"Hennessy vaiko Renault?" Anton kysyi reunoja laittavalta Mintulta kavutessaan alas hytistä. Mies tiesi naapurin olevan vahvojen perään, varsinkin lauantai-iltaisin saunan jälkeen.
“Luuletko tosiaan, että mulla on jotain asiantuntevaa mielipidettä tuohon?” Minttu yskähti huvittuneena ja sohaisi lanan jättämää hiekkakumparetta levittääkseen sen tasaiseksi. Kenttä vaikutti ainakin silmämääräisesti paremmalta kuin ennen lanausta ja nainen oli melko varma, että se olisi parempi myös ratsastaessa.
"Ei susta koskaan tiiä", mies naurahti ja pyöritteli avainnippua kädessään.
"Noh. Jokos oot kuullu siitä kaveristas. Mikäs se oli… Kari? Tomi?" Antonia ei niinkään kiinnostanut Mintun miesasiat, mutta nähtyään juipin ja Mintun kahdestaan, pieni kateus oli noatanut päätään. Anton kierrätti katsettaan kentässä ja oli yllättävän tyytyväinen tulokseen.
“Kuullut? Kuullut mitä?” Minttu äyskähti. “Äläkä yritä esittää, ettet tasan muista Samin nimeä.”
Antonin käytös sai blondin kulmat painumaan kurttuun: mikä sitä risoi? Kun Sami oli ensimmäisen kerran astunut jalallaan tontille, ei Antonilla ollut Mintun muistikuvaan mukaan ollut mitään vastaansanomista. Miksi miehen siis täytyi jauhaa asiasta nyt, kun kesä oli ohi ja Sami kadonnut takaisin kotiseuduilleen?
"Totta puhuen, en muistanu sen kaverin nimeä", Anton sanoi kohottaen kulmiaan. "Eikös se ollutkaan sun soulmate?"
“Ai kuten jätkien mielestä mä olen sun?” Minttu sivalsi taas, koska ei ärtymykseltään saanut hillittyä kielenkantojaan ja alkukesän grillibileet palasivat naisen mieleen.
Traktorin tasainen tyhjäkäynti täytti hiljaisuuden Pirttivaaran tontilla. Benkku ja Tilli olivat tottuneet kaikenlaiseen häsläämiseen, mutta Mikki edelleen alkujärkytyksen jälkeen näytti vähintään kauhistuneelta. Anton vilkaisi hevosia ja tarhojen edustoja niin hyvin kun pystyi kentältä näkemään.
"Noh. Eniveis, mulla olis talkookaljat. Kelpaako? Lämmitän kans saunan alkuillasta."
“Mmmh”, Minttu mumahti harppoessaan rautaharava perässään kentän porttia kohti. “Käyn vaan syömässä ensin.”
Nainen ei jäänyt odottamaan Antonin hyväksyntää suunnitelmalleen, vaan marssi viemään haravan tallin seinustalle ja jatkoi samoilla vauhdilla kohti omaa puoliskoaan talosta, josta oli kaikesta huolimatta tullut naiselle koti.
Anton jäi laittamaan konetta mutisten itsekseen naisten mahdottomuutta huvittuneena. Isäntä tarkisti koneen öljyn pinnan sekä hydrauliöljyn tason. Venttiileistä yksi vuoti hieman ja Anton teki henkisen muistiinpanon, jotta mainitsisi asiasta naapurille.
Puolisen tuntia myöhemmin traktori oli pestynä ja tsekattuna tallin vieressä odottamassa kotiinvientiä ja Anton taaplaamassa kohti omaa kotioveaan.
Jääkaapissa oli avaamaton kasipäkki Karhua ja Anton otti siitä kaksi, yhden itselleen ja yhden Mintulle. Assi kiersi miehen jaloissa odottaen itselleen jotain.
"No otatko sä tollasen Dentaxin vai mikä on", mies naurahti ja ojensi kaapin uumenista purutikun. Rottweiler otti sen varovasti hampaidensa väliin ja jolkotti sohvalle vilkaisten Antonia.
"Assi… Oma paikka…", mies muistutti ja vastahakoisesti koira hyppäsi alas ja asettui omalle pedilleen sohvan viereen.
"Nyt sauna."
Minttu kuuli Antonin puolen oven käyvän jo toistamiseen ja näki ikkunasta, kuinka mies lähti harppomaan oluttölkki kädessään kohti saunaa. Nainen siivosi astiat pois pöydästä syömisen päätteeksi, sulloi puhelimen taskuunsa ja raahautui Antonin puolelle, jossa Assi oli heti vastassa.
“Joo joo”, Minttu hymähti koiralle, joka hyöri naisen jaloissa kuin he eivät olisi hetki sitten viettäneet montaa tuntia yhdessä ulkona. Minttu huomasi pöydälle jätetyn tölkin ja nappasi sen epäröimättä käteensä istuutuen sitten sohvalle Antonin hiljaisessa kodissa. Sohvapöydälle jätetty kaukosäädin päätyi nopeasti oluen korkanneen naisen käteen, koska se oli yksi niistä harvoista hetkistä, kun naisella oli aikaa käynnistää televisio ja vilkaista, mitä sieltä sunnuntaina tuli.
Saunalle päästyään Anton tajusi unohtaneen uuden saippuapurkin kylppäriinsä. Viime kerralla saunassa olessaan mies oli käyttänyt nykyisen Palmoliven loppuun ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä muisti sen kaupasta mukaansa parin päivän jälkeen kaupassa käydessään. Yleensä siinä meni helposti muutama viikko. Minttu tuskin oli huomannut Antonin muka miehistä hien hajua, sillä kaksikko oli liikkunut suht eri aikoihin tontilla.
Anton avasi kotiovensa ja kuuli television äänen. Oliko sekin jäänyt päälle, vaikkei isäntä edes muistanut laittaneensa sitä auki.
"Telkkari kelpaa ja kalja maistuu selkeesti", mies hymähti huomatessaan Mintun rötköttävän sohvalla ja Assin kerjätessä naiselta huomiota.
“Mmm-h”, Minttu mumahti sohvalta. “Joko laitoit saunan?”
Nainen keskeytti ruoanlaitto-ohjelman katsomisen siksi aikaa, että saattoi vilkaista Antonia ja hörpätä samalla oluttaan. Se ei varsinaisesti maistunut naiselle, mutta tölkin avattuaan tämä oli päättänyt juoda juoman loppuun.
"Siellä se lämpee, menee kyl jonku aikaa."
“Mitä sä olet viime aikoina puuhaillut?” Minttu kysyi ohjelman tauottua mainoskatkolle. Nainen ei ollut viikolla jutellut Antonin kanssa kuin muutaman minuutin kerrallaan, koska oli osunut tämän kanssa vastakkain vain satunnaisina hetkinä ja lähinnä tallilla. Minttu oli itse tehnyt suhteellisen tiiviin työviikon ja petrannut myös Mikin liikutuksen suhteen, kun ori oli ollut edellisellä viikolla kevyemmällä liikunnalla rokotusten vuoksi.
Anton kyykistyi koiransa eteen ja rapsutti sitä päälaelta. Assi oli ehtinyt tuhota koko purutikun siillä välin, kun isäntänsä oli parisenkymmentä minuuttia poissa sytyttämässä saunaan tulia.
"Suurimmaks osin ollu. Kesän jälkee iha kiva ottaa iisisti." Kiireinen valmennuskesä oli tuonut enemmän kuin tarpeeksi kilometrejä miehen auton mittariin ja pian saisi hommata uuden ja vähemmän ajetun menopelin. Mutta kyllä nykyinenkin vielä hienosti jaksoi.
"Entäs ite?"
“Töitä”, Minttu mutisi haukotuksensa lomasta. “Ei sen ihmeempiä.”
Assi työnsi kuonoaan sohvalle ja tuijotti Minttua niin pitkään ja hartaasti, että nainen heltyi jatkamaan hetkeksi tauonnutta rapsutusta. Anton haki kyppäristä uuden saippuan ja kurkkasi vielä olohuoneen puolelle.
"20 minuuttia nii valmis. Saa liittyy seuraa." Anton hymyili pikaisesti ja vaivaantuneesti Mintulle ja häipyi kohti ulko-ovea. Vislaus herätti koiran mielenkiinnon ja nelijalkainen jolkotti miehen perästä ulos.
"Ei kiitos", Minttu mutisi sulkeutuvalle ovelle. Milloin Anton oppisi kunnioittamaan hänen toivettaan saunavuoroista?
Anton kaivoi pukkarin puolella pienestä kaapista pikkusikarin ja sytkärin. Tällaista rauhallista iltaa Anton oli odottanut pitkään. Mies asetti sikarin hampaidensa väliin, avasi oluensa ja astui saunan terassille.
Samaan aikaan talolla Minttu käveli kuistille, katseli hetken hämärtyvää tallipihaa ja värähti illan viileydestä. Naisen käsi hakeutui talon tutumman oven kahvalle ja painoi sen alas. Tänään Anton oppisi, että saunavuorot kannatti jakaa etukäteen.